Käveltäminen ja GAS (Gear Acquisition Syndrome)
Käveltäminen ja GAS (Gear Acquisition Syndrome) ovat varmaan osa monen musiikkia pitkään tehneen elämää. Ilman sen kummempaa syytä niiden reflektiolle, ajattelin aiheesta kirjoittaa tavoitellessain jonkinlaista kirjoittamisen sivutuotteena tapahtuvaa flow-tilaa. Siinä missä käveltäminen tapahtuu pään sisällä missä tahansa olenkin, manifestoituu GAS Thomannin ostoskoriin – ja molemmat vaikuttavat siihen, millaista musaa (joskus) saan ulos.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tänne blogiini siitä, että musiikin tekeminen on ollut harrastus (ja joskus pieni side-hustlekin) jo yli 30 vuotta. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet sen verran täynnä kaikkea muuta, että varsinainen musan tekeminen on jäänyt aika vähiin. Höntsäilen silti aina silloin tällöin kitaralla jotain, mitä mieleen juolahtaa, tai teen DAWlessina eli pelkällä raudalla ilman tietokonetta, ns. ”terapiateknoa”. Tämä tarkoittaa sitä, että laitan vain rumpukoneista tulemaan jotain junttausta ja jamittelen siihen päälle mitä milloinkin.
Käveltäminen: säveltämistä päässä ilman instrumentteja
Höntsäilyä selvästi enemmän aikaa käytän ”käveltämiseen” ja gearista haaveiluun. Käveltäminen on termi, jonka opin kirjasta ”Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa?”, ja se tarkoittaa minulle sitä, että sävellän musiikkia päässäni. Alkuperäinen termin lanseeraaja tarkoitti säveltämistä mielessään, kun hän kävelee.
Lopulta aika harvoin soitan käveltämääni musaa minnekään talteen, eikä minulla ole oikeastaan edes halua soittaa musaani muille. Lisäksi, kun olen oppinut, että pään sisällä ”kuulemani” musiikki kuulostaa melkein aina paremmalta kuin se, mitä sitten olisin jaksanut soittaa narulle, tuntuu vähän piinaavalta edes siirtyä käveltämisestä siihen soittamiseen. Osa tästä johtuu toki siitä, että en ole kaksinen soittaja enkä kunnolla osaa nuotteja. Olen pääasiassa tehnyt omaa musaa, joten musiikista muiden kanssa kommunikointi ei ole ollut kovin relevantti taito oppia.
DAWless-jamittelu, terapiatekno ja AI-musiikki
Bändihommissa on myös riittänyt, että tietää, mistä nuotista lähdetään liikkeelle, ja loppu on soitettu korvakuulolta yhteen. AI-musiikin tekeminen on muuten osoittautunut hauskaksi osittain siksi, että vaikka siinä ei kappaleisiin synny samanlaista kiintymyssuhdetta, se antaa mahdollisuuden testata nopeasti käveltäessä syntyneitä ideoita. Se on sitten viitsimisestä kiinni, kuinka paljon haluan käyttää energiaa Sunon (yleensä käyttämäni musiikkitekoäly) promptaamiseen ja esimerkittämiseen, jotta biisistä tulee juuri se, mitä olen mielessäni kuullut.
Ohessa demoa yhdestä terapiateknosessiosta: https://youtube.com/shorts/K8X5BVDK39k?si=NH3UCuty5UksPLL8
Gear Acquisition Syndrome (GAS) ja musalaitteiden ikuinen metsästys
Ehdottomasti eniten aikaa musiikkiin liittyvissä jutuissa käytän gearista eli musakamasta haaveiluun. Kärsin pahasta GASista (Gear Acquisition Syndrome), eli koen musiikkilaitteiden puutteen olevan syy siihen, että en saa tehtyä musiikkia. Tämä on tietenkin valetta, sillä minulla on jo kauan ollut kaikki se, mitä vaaditaan studiolaatuisen musan tekemiseen lähes missä tahansa genressä (kiitos mm. Ableton Liven ja Native Instrumentsin Kontaktin), ja ne pari sinkkua, jotka joskus olen saanut julkaistua virallisesti, on itse asiassa tehty paljon paskemmalla setupilla.
Mutta totta puhuakseni tämä GAS ei ole pelkästään paha asia. Neurologiani on sellainen, että jos se ei saa pyöritellä omia erityiskiinnostuksen kohteita, se aiheuttaa ahdistusta. Toisin sanoen jokainen hetki, jonka vietän YouTubessa, Thomannilla, Tori.fi:ssä tai jossain Facebookin soitinkaupparyhmässä, toimii jonkinlaisena ahdistuslääkkeenä. Ellen sitten ole jonkin muun ekkoni parissa, joita onneksi on muitakin kuin erilaiset syntikat, rumpukoneet ja efektipedaalit. Niistä ehkä lisää jossain toisessa postauksessa.
Unelmastudion hinta ja syna- sekä rumpukonehaaveet
En oikeastaan edes tiedä, mitä tapahtuisi, jos minulla olisi rahaa ostaa kaikki ne musavehkeet, joista olen haaveillut. Tein hiljattain Thomannilla ostoslistan, johon keräsin pelkästään kaikki synat ja rumpukoneet, jotka haluaisin. Tuossa ostoslistassa ei tietenkään ollut mitään kalliita klassikoita, niitä kun ei Thomannilla myydä (esimerkiksi OG TB-303, 909 tai 808), mutta silti listan kamojen hintalappu oli yli 50 000 euroa.
Tietenkin tuo määrä tavaraa vaatisi jo ihan uuden studiotilan, sillä jo nyt verrattain pieni DAWless-setuppini on täyttänyt studiokoppini. Miljonäärinä menisi varmasti helposti vuosi, jos toinenkin, ihan vain studiota kootessa ja rakentaessa. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, tulisiko oikeastaan tehtyä enemmän musiikkia, jos sille olisi aikaa.
Näkökulmia ja vertaistukea jos kärsit GAS (Gear Acquisition Syndrome):sta
- Uudesta gearista haaveilu voi olla hyvä juttu, kunhan muistaa, että kyse on todennäköisesti tekosyystä (jolle on oma funktionsa), eli:
- Gear Acquisition Syndrome (GAS) ei ole välttämättä paha juttu (muuta kuin lompakolle) – minulle se on osa harrastuksen nautintoa ja tunteiden säätelyä.
- DAWless-jamittelu, synat,rumpukoneet ja erilaiset efektipedaalit voivat toimia tehokkaina stressinpurkulaitteina.
- AI-musiikkityökalut, kuten Suno, mahdollistavat ideoiden testaamisen nopeasti jos ei ole aikaa tai kärsivällisyyttä laittaa päiväkausia yhteen biisiin.
- Käveltäminen eli päässä säveltäminen on kiireiselle / laiskalle muusikolle tapa pitää musiikkiharrastusta elossa, ja siitä voi olla hyötyä myös luovassa työssä.
- Kun kyse on oikeasti musan tekemisestä, rajat ovat yleensä rakkautta: se mikä on käden ulottuvilla riittää, ja liika geari lisää lähinnä säätöä.