Tuhoaako tekoäly musiikin tekemisen?
Tässä blogissa tarkastelen kolmen vuosikymmenen kokemukseni pohjalta sitä, miltä generatiivisten tekoälyjen kiihdyttämä teknologinen murros näyttää musiikin tekemisen näkökulmasta.
Generatiivinen tekoäly (myöhemmin pelkkä tekoäly) puhuttaa paljon myös musiikin tekemisen kentällä. Kehittyneet tekoälyalustat, kuten Suno tai Udio, mahdollistavat kokonaisten kappaleiden tuottamisen pelkän kielellisen ohjeistuksen, eli promptaamisen, avulla. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että sekä yksittäisten soittimien että raitojen generointi muuttuu arkipäiväiseksi myös digitaalisen äänen työasemissa (Digital Audio Workstation, DAW). Tämänkaltaista muutosta voidaan mielestäni perustellusti kuvata musiikintuotannon historiallisena murroskohtana, jonka vaikutukset ulottuvat säveltämisen, jakelun ja kulutuksen rakenteisiin.
Näkökulmani musiikin tekemiseen
Oma musiikillinen taustani on melko laaja-alainen: aloitin soittamalla bassoa ja koskettimia kavereiden kanssa 1990-luvun alussa. Näiden rinnalla aloin testata erilaisia digitaalisia mahdollisuuksia tuottaa musiikkia tietokoneella. Käytännössä tämä johti eri tracker- ja MIDI-pohjaisten sovellusten käyttöön ja lopulta vuosituhannen taitteessa DAWeihin. Olen aina kokeillut ennakkoluulottomasti uusia työkaluja äänen tuottamiseen ja käsittelyyn, ja käyttänyt useita tuhansia euroja sampleihin, plugareihin, soittimiin ja kaikkeen musiikin tekemiseen liittyvään. Edelleenkin saatan heikolla hetkellä sortua ostamaan jonkun mielestäni kovasti tarpeellisen syntikan tai muun soittimen studiooni, todellisuudessa vain siksi, että pidän soittimien ja syntikoiden konkreettisuudesta ja mahdollisuudesta saada aikaan äänimaailmoja nopeasti ja helposti ilman tietokoneen käynnistämistä.
Vuosien varrella olen saanut toimia myös satunnaisesti mainosmusiikin säveltäjänä ja äänisuunnittelijana, kunnes viime vuosina musiikin säveltäminen kaupalliseen käyttöön hiipui. Varmaksi en osaa sanoa miksi näin, mutta veikkaisin tämän johtuneen ensin halvan katalogimusiikin räjähdysmäisestä kasvusta ja sen jälkeen tekoälytyökalujen yleistymisestä. On huomionarvoista, että tekoälyä on käytetty säveltämiseen jo huomattavasti pidempään kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Esimerkiksi itse tein ensimmäiset AI-avusteiset testisävellykset noin 2018–2019 AIVA-nimisellä AI-alustalla ja olen sittemmin testannut useita AI-työkaluja musiikin tekemiseen. Viimeisimpiä AI-sävellyksiäni löydät osoitteesta: https://suno.com/@strongforce
Kolme näkökulmaa musiikin tekemiseen tekoälyllä
Mielestäni musiikin tekeminen on käsitteenä liian laaja, kun tarkastellaan kysymystä tuhoaako tekoäly musiikin tekemisen ja mitä ”tuhoutuminen” oikeastaan tarkoittaa? Ennen tarkastelua musiikin tekeminen voidaan jakaa (ainakin) kolmeen eri käyttöaiheeseen: musiikki kaupallisena tuotteena, musiikki henkilöbrändin rakentajana ja musiikki taiteellisena kokemuksena. Nämä eivät ole tarkkarajaisia ja ne voivat lisäksi olla ainakin osin päällekkäisiä. Seuraavassa esittelen lyhyesti mitä näillä tarkoitan:
1. Musiikki kaupallisena tuotteena
Tässä käyttöaiheessa musiikki (tai mitä tahansa sisällöntuotantoa) arvioidaan taloudellisen tuoton perusteella. Kyse voi olla esimerkiksi mainoksiin, yritysvideoihin tai muihin audiovisuaalisiin sisältöihin sävelletystä materiaalista, jossa nopeus, tehokkuus ja edullisuus ovat ratkaisevia. Jos moni ammattimainen toimija käyttääkin laadun arvioinnissa (ainakin vielä) taiteellista näkemystään ja musiikin tekemisen tuntemustaan, mahdollistaa tekoäly entistä skaalautuvamman ja kustannustehokkaamman tuotannon yhä useammille. Tämä on suoraa jatkumoa sille digitaalisuuden aiheuttamalle tuotantotapojen muutokselle, joka alkoi 1950-60 luvuilla syntetisaattorien alkaessa kehittyä kohti nykyisiä työasemia, mahdollistaen jatkuvasti yhä vähemmällä yhä enemmän.
2. Musiikki henkilöbrändin rakentajana
Toisessa käyttöaiheessa musiikki (tai mikä tahansa digitaalinen sisältö) ei ole pääasia, vaan tekoälyä käytetään rakentamaan suosiota esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on seuraajakunnan kasvattaminen, oman brändin rakentaminen ja digitaalinen tunnettuus. Tekninen laatu pitää olla yleisöstä laadukas, mutta sen eteen ei ehkä olla valmiita käyttämään enää vuosia opiskeluaikaa. Ja toisaalta, jos musiikin tekeminen ei ole ”artistin” intohimo, miksi näin tulisi tehdä? Tämän käyttöaiheen ennustan olevan nousussa, ja jo nyt esimerkiksi Pete Tong DJ Academyn laajan kyselyn (N = 15 000) mukaan jopa 61 % nousevista tekijöistä katsoo, että sosiaalisen median mittarit ovat musiikillista osaamista tärkeämpiä (Mixmag: Pete Tong DJ Academy, 2025). Tämä ilmiö kertoo siirtymästä, jossa tekoäly voi toimia ennemmin vaikutusvallan ja statuksen kuin ilmaisun alustana.
3. Musiikki taiteellisena kokemuksena
Kolmas käyttöaihe perustuu musiikin tekemiseen taiteellisena ja kokemuksellisena toimintana, jossa prosessi itsessään on arvokas. Tämä koetaan usein musiikin tekijöiden arvokkaimmaksi tavaksi toimia. Kun musiikin tekemiseen suhtaudutaan taiteena, nousevat flow-tila, emotionaalinen sitoutuminen ja tekijän sisäinen motivaatio keskiöön. Vaikka tekoäly voi nopeuttaa tuotantoa, poistaa ”tyhjän paperin kammoa” tai mahdollistaa ideoiden kokeilemisen yli omien resurssien, se ei korvaa inhimillisen tekemisen kokemuksellista ulottuvuutta. Kokemukseni on, että vaikka lopputulos tekoälyllä olisi jopa itse käsin tehtyä teosta laadukkaampi, ei pelkästään promptaamalla tekoälyä kykene synnyttämään samanlaista luovaa tilaa kuin hitaammin orgaanisesti tehden. Myös niin sanotusti ”rakkaudesta lajiin” onkin usein se, mikä hyväksytään vain ”oikeaksi” vastaukseksi kysyttäessä musiikin tekemisen motivaatiota.
Tuhoaako tekoäly musiikin tekemisen?
Oppimisen ja muistamisen tutkimuksen puolelta tiedetään, että tehtävään käytetty aika ja moniaistisuus on sidoksissa vahvempaan muistijälkeen ja kokemukseen. Vaikka kuulijalle lopputuloksen syntytavalla ei aina olisi väliä, tekijälle prosessi voi olla keskeinen osa merkityksellistä luovaa kokemusta – erityisesti meille pitkään musiikkia tehneille. Se, kuinka nuoremmat musiikin tekijät kokevat prosessin voi silti olla hyvinkin erilainen, eikä yhtään sen huonompi. Ainoastaan erilainen ja eri mittareihin perustuva.
Tekoälyllä on jo varmasti valtavia vaikutuksia musiikkiteollisuuteen ja ennen kaikkea liiketoimintamaiseen musiikin tekemiseen, mutta ei välttämättä juurikaan vaikutuksia musiikin tekemiseen taiteellisena kokemuksena. Käytännössä tekoäly on uusi luku musiikin arvoketjujen ja tekemisen tapojen pitkässä tarinassa – musiikin tekeminen onkin aina ollut muuttuva prosessi. Aikoinaan jo äänitallenteiden vaikutuksista musiikkiteollisuuteen oltiin kovin huolissaan, konemusiikkia ei pitkään pidetty musiikkina ollenkaan ja edelleenkin vanhojen klassikkosyntikoiden uusiotuotantoa paheksutaan puristien keskuudessa – niiden silti mahdollistaessa ikoniset äänimaailmat muillekin kuin harvoille etuoikeutetuille.
Todellinen riski ei liity teknologioihin sinänsä, vaan siihen, jos luovumme sisäisen kokemuksen merkityksellisyydestä pelkän ulkoisen näkyvyyden ja tehokkuuden nimissä. Tekoäly ei tuhoa musiikin tekemistä, mutta ihmisen kokemus siitä mikä on arvokasta voi johtaa musiikin tuottamisen arvon romahtamiseen. Tästä kuitenkin on vastuussa ihminen, ei tekoäly.
Loppuun laitan vielä musiikkivideon, jonka generoin omien sanojeni pohjalta eri tekoälytyökaluilla (Sunolla musiikki, videoklipit pääasiassa Soralla, leikkaus manuaalisesti Adobe Premierellä):