Cthulhun kutsu – tarkastelussa kauhun klassikko

H.P. Lovecraftin “Cthulhun kutsu” on yliluonnollisen kauhun klassikko, jonka merkityksen kauhugenrelle ja populaarikulttuurille moni tämän blogin avannut ehkä tunnistaa. Niillä, joille ”Cthulhu”on käsitteenä tuntematon kerrottakoon, että Cthulhun kutsu (alunperin ”The Call of Cthulhu”) on novelli, jonka H.P. Lovecraft kirjoitti jo vuonna 1926, mutta se julkaistiin vasta 1928. Cthulhun kutsu kertoo Lovecraftin luomasta mytologiasta esittelemällä sen tunnetuin olento, Cthulhu, ikiaikainen meren pohjassa nukkuva jättiläinen, jolla on mustekalan pää ja lohikäärmeen siivet. Cthulhua palvovan kultin kautta esitellään myös maailmankuva, jossa ihmiskunta on merkityksetön meitä suurempien kaoottisten, kosmisten voimien keskellä. Novelli on rakenteeltaan episodimainen reportaasi, joka vähitellen tarinan kertojan välityksellä paljastaa ikiaikaisen Cthulhun ja sitä palvovan kultin olemassaolon.  

Cthulhu ja minä

Koska lukuisat meemit, elokuvat, sarjat, kirjat ja pelit viittaavat Cthulhuun, halusin vihdoin itsekin perehtyä ilmiön alkupisteeseen, joka on näin suuren vaikutuksen saanut aikaan. Minulle Cthulhun kutsu oli myös ensimmäinen Lovecraftin teos, jonka muistaakseni olen lukenut.

On tosin hyvin mahdollista, että olen jo teini-iässä lukenut hänen tarinoitaan, mutta koska siitä on jo noin 30 vuotta, ei olisi ihme, että olisin unohtanut lukemani. Luin silloin paljon fantasia- ja scifikirjoja, sillä minua ovat aina viehättäneet yliluonnollinen kauhu, fantasia sekä avaruusaiheiset tarinat. Teinipoikana yksi suosikkiajanviettotapojani oli myös oman loren (eli jotakuinkin keksityn historian) kirjoittaminen fantasiamaailmoihini, joita sitten kaverieni kanssa käytimme roolipeleissä kontekstina tapahtumille. Näitä lore-kansioita minulta löytyy tallessa lukuisia, ja erityisesti niissä keskitytään erilaisiin uskontoihin ja valtiojärjestelmiin, joiden päälle monet roolipelikampanjat rakensin. Paljon on juttua toki myös erilaisista hirviöistä, ei-pelaajahahmoista (NPC:t) ja mitä nyt sitten päässä pyörikään koulunkäynnin tuntuessa liian tylsältä. xD

Cthulhun kutsun kirjallisesta tyylistä

“Cthulhun kutsu” on siis jo kohta 100 vuotta vanha teos, jonka nimi on monelle tuttu, vaikka itse novelli saattaa olla lukematta. Minulle Cthulhu on kuiskutellut jo pitkään, mainitusti jopa vuosikymmeniä, ennen kuin lopulta tartuin siihen. Vaan mikäpä aika tuo on ennen ihmiskunnan sarastusta maahan saapuneille kosmisille jättiläisille. Ensimmäisenä novellissa huomioni kiinnittyi Lovecraftin kerronnan tyyliin, jossa mielestäni näkyy jo ajan hampaan puremajäljet. Kertojan käyttö ja “sanomalehtimäinen” reportaasityyli toivat tarinaan varmasti aikanaan tuoretta dokumentaarista tuntua, mikä ehkä on ollut yksi syy miksi se on niin merkittävä. Tämä tyyli kuitenkin vieraannutti minut tapahtumista, sillä tapahtumien katsominen etäisyydeltä, imperfektissä, historian todistajana, vie ainakin minusta osan jännityksestä pois ollen lähinnä vähän lapsellinen, ”kummitustarinamainen” tehokeino.

Toisaalta, Cthulhun historian ja mytologian kuvaukset koin mielenkiintoisina ja ne syvensivät tarinan maailmaa kiinnostavasti ja niitä jäinkin kaipaamaan lisää. Onneksi jatkoluettavasta ei tule pulaa, ja kirjajonossa on ainakin yksi Suomeen sijoittuva novellikokoelma Kirotun kirjan vartija: Suomalaisia Cthulhu-tarinoita (toimittanut Juri Nummelin, julkaissut Jalava, 2016).

Vaikka Lovecraftin tapa kertoa oli ehkä vain 100 vuotta sitten uraauurtavaa, ja vaikka itse tarina ei ehkä ollutkaan niin pelottava nykylukijalle, on sen vaikutus kiistaton – ja varmasti myös minuun nuorena vähintään epäsuorasti vaikuttanut. Tuskin muuten edes tätä kirjoitusta kirjoittaisin kesälomallani.

MP Cthulhun kutsu

Mielipiteeni “Cthulhun kutsusta” on ristiriitainen. Vaikka tarina ei vastannut odotuksiani kauhun suhteen, sen kulttuurinen ja kirjallinen merkitys teki siitä lukemisen arvoisen. Lovecraftin kyky luoda kestäviä myyttejä ja kuvastoa, joka on vaikuttanut sukupolviin, oli ilmeinen ja ymmärrettävä heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Novelli alkaa oheisin sanoin, olen ne kääntänyt englannista, sillä suomennettua teosta minulla ei ollut tähän hätään saatavilla:

“Maailman armollisin asia on mielestäni ihmismielen kyvyttömyys ymmärtää kaikkea mitä maailmassa on. Elämme rauhallisella tietämättömyyden saarella äärettömyyden mustien merien keskellä, eikä meidän ole ollut tarkoitus matkustaa kauas. Tieteet, jotka kukin räpiköivät omaan suuntaansa, ovat toistaiseksi vahingoittaneet meitä vähän; mutta jonain päivänä sirpaleisena olevan tiedon kokoaminen yhteen avaa niin kauhistuttavia näkymiä todellisuudesta ja pelottavasta paikastamme niin, että joko tulemme hulluiksi näkemästämme tai pakenemme tappavaa tiedon valoa jälleen pimeän ajan rauhaan ja turvaan.”

Cthulhun kutsu (Lovecraft, 1926)

“Cthulhun kutsu” toimii selvästi kuitenkin katalyyttinä monelle pohdinnalle, jotka heräilevät tässä lukemisen vanavedessä. Se käsittelee useita minua kiinnostavia teemoja, joista merkittävimmät liittyvät ihmisen pienuuteen ja voimattomuuteen maailmankaikkeudessa sekä tuntemattoman pelkoon. Novellin maailma kuvastaa erityisesti ihmisen mitättömyyttä kosmisten voimien rinnalla. Cthulhu, valtava ja muinainen olento, edustaa sellaista voimaa ja mittakaavaa, jota ihmisen mieli ei pysty täysin käsittämään. Kun Lovecraft kuvaa ihmiskunnan olemassaoloa pienenä ja merkityksettömänä, tuo se esiin eksistentiaalista kauhua ainakin niille, jotka pelkäävät maailmankaikkeuden suuruutta ja arvaamattomuutta. Tämä ajatus siitä, että ihminen on vain pieni osa valtavaa ja käsittämätöntä maailmankaikkeutta, saa toivovasti monet lukijat pohtimaan omaa paikkaansa ja merkitystään – kuin myös mikä lopulta on omaa ansiota ajan virrassa.

Seuraavassa spoileri, älä lue kursivoitua, jos haluat lukea tarinan ensin itse:

Tarinan tapahtumat ja erityisesti lopun kohtaus, jossa merimies onnistuu ajamaan Cthulhun takaisin uneensa, heijastavat ihmisen avuttomuutta. Sillä vaikka tarinan sankari näyttää hetkellisesti voittavan, Lovecraft tekee selväksi, että tämä voitto on vain tilapäinen. Cthulhun kaltaiset voimat ovat niin ylivoimaisia, että ihmisen yritykset niitä vastaan ovat lopulta turhia. Tämä teema luo jatkuvan jännityksen ja epätoivon tunteen, sillä lukija ymmärtää, että ihmiskunta on aina vaarassa suurempien ja hallitsemattomien voimien edessä.

Tuntemattoman pelko

Lovecraft hyödyntää tehokkaasti ihmisen luontaista pelkoa tuntematonta kohtaan. Cthulhu ja hänen kulttinsa edustavat asioita, jotka ovat piilossa arkipäivän todellisuudelta mutta vaikuttavat siihen salaperäisellä ja uhkaavalla tavalla. Tämä pelko tuntematonta kohtaan on universaali ja ajaton, ja Lovecraftin tarina onnistuu herättämään tämän pelon eloon lukijan mielessä. En voi olla mielessäni vertaamatta Cthulhun pelkoa siihen tekoälyn pelkoon, jota moni tuntuu tuntevan. Toisaalta pelon kohde voisi olla uusi pandemia, maahanmuuttajat, terroristit, ilmastonmuutos, lajikato, inflaatio, Yhdysvaltojen mahdollinen taantuminen pimeään aikaan Trumpin johdolla tai mitä me nyt aina valitsemmekin pelätä. Meillä ihmisillä on valtava tarve kokea hallinnan tunnetta, joka kuitenkin on parhaimmillaankin lähinnä haaveilua mielen rauhoittamiseksi. Ikuisuuden virrassa olemme elossa vain suurempien voimien armosta tai sattumasta. Miten kukin sitten maailmaansa haluaakin katsella. Lopulta Cthulhun mytologia ja kultti eivät ole yhtään sen uskomattomampia kuin mitkään muutkaan ei-tieteeseen perustuvat uskomusjärjestelmät.

Kosminen kauhu ja tietoisuuden rajat

Novelli tutkii mielestäni kiinnostavasti, joskin pintapuolisesti, tietoisuuden rajoja ja sitä, miten ihmisen mieli reagoi käsittämättömään ja yliluonnolliseen. Lovecraftin kosminen kauhu perustuu ajatukseen, että maailmankaikkeudessa on asioita, jotka ovat niin valtavia ja vieraita, että niiden ymmärtäminen voisi johtaa hulluuteen. Tämän teeman kautta tarina korostaa tietämättömyyden ja ymmärryksen välisen rajan häilyvyyttä, ja kuinka tuntemattoman kohtaaminen voi järkyttää ihmisen maailmankuvaa perustavanlaatuisella tavalla. Tätä selitystä on tarjottu esimerkiksi syyksi siihen, että miksi valtavista havaintomääristä huolimatta Telluksen ulkopuolisesta elämästä, saati sieltä tulleista vierailijoista, ei ole julkisesti kovin virallisesti maailmalle kerrottu.

Yhteenveto: Cthulhun kutsu – tarkastelussa kauhun klassikko

“Cthulhun kutsu” on rikas ja monikerroksinen tarina, joka käsittelee ihmisen olemassaolon syvällisiä kysymyksiä ja koluaa mielen pimeitä nurkkia. Se on kiistatta merkittävä teos, joka on jättänyt pysyvän jäljen kauhukirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Vaikka tarina ei ehkä nykypäivän lukijalle ole yhtä pelottava kuin aikanaan, sen filosofiset pohdinnat ihmisen pienuudesta ja voimattomuudesta suurten kosmisten voimien edessä ovat ajattomia. Lovecraftin kyky luoda moniulotteisia ja kammottavia myyttejä on ansaitusti jättänyt hänet suurena nimenä kauhukirjallisuuden historiaan.

Olen tyytyväinen, että vihdoin luin “Cthulhun kutsun”, sillä se on auttanut minua ymmärtämään paremmin lukemattomia viittauksia Cthulhu-mytologiaan populaarikulttuurissa. Novelli sai minut kiinnostumaan entisestä enemmän Lovecraftin maailmasta, sillä on kyllä kiehtovaa kuinka se on vaikuttanut niin moneen nykyajan teokseen ja on pohdinnoissaan edelleen ajankohtainen.

Seuraavaksi aion syventyä aiheeseen pelaamalla vuonna 2018 julkaistua “Call of Cthulhu” PC-peliä ja lukemalla mainittuja suomalaisia Cthulhu-novelleja. Toivon, että varsinkin pelin interaktiivinen kokemus auttaa minua paremmin pääsemään sisälle H.P. Lovecraftin maailmaan ja herättämään niitä tunteita, joita novellin olisin toivonut herättävän. Jos nämä kokemukset tarjoavat syvemmän ja intensiivisemmän ymmärryksen Cthulhun mytologiasta ja sen kauhuista, palaan asiaan blogissani.

Siihen asti:

“Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn.”

(Suomennos Wikipediasta: ”Talossaan R’lyehissä kuollut Cthulhu odottaa uneksien.”)

Lähteet

• Wikipedia: Cthulhun kutsu
• Wikipedia: Cthulhu (englanniksi)
• Hplovecraft.com: The Call of Cthulhu (alkuperäinen novelli on vapaasti luettavissa)
• BBC: Artikkeli mustekalojen tietoisuudesta