Trumpin salamurhayritys ja kuinka sattuma ohjaa maailmaa
Olin kirjoittamassa tätä kirjoitusta sattuman voimasta alun perin summatakseni yhteen ajatuksiani tuurista yksilön kohtalon ohjaksissa. Kirjoitukseni sai kuitenkin varhain sunnuntaina 14.7.2024 aamulla yllättävän käänteen, kun republikaanien presidenttiehdokasta Donald Trumpia kohtaan kohdistui salamurhayritys hänen vaalitilaisuudessaan. Tässä salamurhayrityksessä läheisen rakennuksen katolta ammuttu luoti lävisti Trumpin korvan, yksi henkilö yleisössä kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti. Salamurhaa yrittänyt nuori mies sai surmansa Yhdysvaltojen salaisen palvelun toimesta. Keneen tahansa kohdistuva murha tai sen yritys on aina äärimmäisen tuomittava teko.
Tämän kirjoituksen kontekstissa on relevanttia todeta, että Trumpin henki oli käytännössä sentistä kiinni, sillä tuulenpuuska tai ampujan pieni liike toiseen suuntaan olisi todennäköisesti tarkoittanut Trumpin menehtymistä. On perusteltua olettaa, että tuossa hetkessä Trumpilla oli siis valtavasti tuuria, eikä salamurhan jääminen yritykseksi ollut hänen, tiedustelupalvelun tai poliisin ansiota.
”Elämä on toistuvia arpajaisia, joissa käy joko parempi tai huonompi onni. Ensimmäinen arpajaisvoitto voi olla se, että syntyy vauraaseen maahan ja hyvinvoivaan perheeseen. Toinen arpajaisvoitto on saada geenit, joiden ansiosta koulu sujuu helposti tai ihmiset suosivat seuraasi, koska olet hyvännäköinen.”
Mikko Puttonen artikkelissa “Jäähyväiset vapaalle tahdolle”, Helsingin Sanomat 8.7.2024
Käyttääkö kuitenkin Trump tätä sankarinarratiivinsa vahvistamiseen, mahdollisesti jopa Jumalan tahdon demonstroimiseen; aivan varmasti. Vaikuttaako tämä äänestäjien käyttäytymiseen; todennäköisesti. Trumpin kampanjakoneisto tulee ottamaan aiheesta kaiken irti ja ihmettelen, jos alla oleva kuva ei tule olemaan heidän yksi uusi kampanjakärkensä. Se voi myös voittaa valokuvapalkintoja ja jäädä maailmanhistoriaan yhtenä ikonisista valokuvista. Sattuman ansiota pitkälti sekin, jos mikä.
Sattuma, eli tuuri, on vastuussa menestyksestä
Daniel Kahnemanin ja muiden psykologien sekä filosofien näkemykset ovat herättäneet paljon keskustelua siitä, kuinka paljon omasta menestyksestämme on todellisuudessa oman ponnistelumme tulosta. Kahneman tiivistää menestyksen kahteen tekijään: lahjakkuuteen ja tuuriin:
Menestys = lahjakkuus + tuuri
Suuri menestys = hieman enemmän lahjakkuutta + paljon tuuria
Taloustieteen Nobel-palkittu Kahneman siis esittää, että suurin ero kohtuullisen ja suuren menestyksen välillä johtuu pääasiassa tuurista, ei taidoista. Tämä ajatus kyseenalaistaa perinteisen käsityksen jonkinlaisesta ”amerikkalaisesta unelmasta”, että kovalla työllä ja lahjakkuudella voi saavuttaa mitä tahansa. Menestyksemme alkaa jo hedelmöityksestämme, ja elämä onkin alusta alkaen sattumanvaraista – jos vanhempamme eivät olisi koskaan tavanneet, emme olisi olemassa. Jos olisin tukehtunut siihen lapsena salaa ottamaani mustaan merkkariin, en kirjoittaisi tätä. Kiitos äitini, joka ihmetteli miksi olin yht’äkkiä vaiennut ja mennyt sohvan taakse piiloon.
Kai antaakseen jonkinlaista toivoa menestyksen nälkäisille, tutkija-filosofi ja mm. Musta joutsen-kirjan kirjoittaja Nassim Nicholas Taleb on huomauttanut, että miljoona dollaria ansaittuna hammaslääkärinä ei ole sama kuin miljoona dollaria ansaittuna rocktähtenä. Hammaslääkärin menestys on paljon vähemmän tuurista kiinni kuin taiteilijan, jonka ura on täynnä epävarmuuksia ja sattumanvaraisia tapahtumia. Jos haluaa minimoida huonon tuurin mahdollisuuden, kannattaa olla hammaslääkäri – lähihistoria kun ei kai juurikaan tunne “nälkää näkeviä hammaslääkäreitä”.
Kuitenkaan kaikista ei voi tulla hammaslääkäreitä, vaikka kuinka pinnistelisi; sillä vaikka se onkin tabu, niin geeniarpajaisissa kaikki eivät ole saaneet tarpeeksi älykkyyttä vuosia kestävään ja usein kalliiseen ylempään korkeakoulututkintoon. Suomessakin – korkean koulutuksen luvatussa maassa – opiskelusta tehdään kasvavissa määrin kalliimpaa, ja siten pedataan eriarvoisuuden syntymisen tulevaisuutta.
Vapaan tahdon harha
Kun mietin menestyksen ja tuurin välistä suhdetta, en voi ohittaa vapaasta tahdosta pohdintaa. Helsingin Sanomien artikkelissa “Jäähyväiset vapaalle tahdolle” tiedetoimittaja Mikko Puttonen pyörii saman ajatuksen ympärillä kuin Kahneman. Puttonen argumentoi ansiokkaasti ja ymmärrettävästi, että vapaa tahto on harhaa ja että kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat pohjimmiltaan oman kontrollimme ulottumattomissa olevien syiden ja sattumien tulosta. Tämä koskee sekä arjen pieniä valintoja että suuria elämän päätöksiä. Me tiedämme vain sen mitä tiedämme ja teemme päätöksemme sen valossa. Oppineempi voisi heti sanoa valintamme olevan huono, mutta ilman aiempaa kokemusta tai ohjausta, oppi pitää saada kantapään kautta. Esimerkiksi ilman opetusta ja esimerkkiä et luultavasti tietäisi turvavyöstä autossa olevan hyötyä, vaikka turvavyö on yhä auton turvavaruste numero yksi:
“Onnettomuuksista hengissä selvinneistä kuljettajista ja etupenkillä matkustaneista turvavyön käyttö pelasti kuolemalta joka toisen.”
Palatakseni vielä Puttosen kirjoitukseen, nostaa hän lukemisen arvoisessa artikkelissaan esille, että neurotieteilijät ja psykologit, kuten Robert Sapolsky, ovat osoittaneet, että käyttäytymisemme ja päätöksentekomme ovat osa luonnon syiden ja seurausten ketjua. Muun muassa 17 ihmistä tappanut Charles Whitmanin tapaus, jossa aivokasvain muutti hänen käyttäytymistään radikaalisti, on esimerkki siitä, miten myös biologiset tekijät voivat ohjata toimintaamme merkittävästi.
Älykkyys on tuuria sekin
Biologisista tekijöistä puhuttaessa on hyvä mainita, myös ns. yleisälykkyydellä (g factor) on monia biologisia korrelaatteja ja sillä on huomattu merkittävä vaikutus ihmisen menestykseen monilla eri mittareilla. Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu, että korkea yleisälykkyys ennustaa mm. hyvää akateemista menestystä (case hammaslääkäriksi ei välttämättä ihan jokainen pääse, vaikka kuinka haluaisi), tehokkuutta ja urakehitystä työelämässä sekä taloudellista vakautta. Se vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin ja vähentää esimerkiksi avioerojen määrää (Holley ym. 2006, s. 1742-1743):
“älykkyys saattaa suojata avioerolta: älykkäämmät ihmiset voivat olla taitavampia ratkaisemaan avioliiton ongelmia ja ehkäisemään sen hajoamista. … Älykkäät ihmiset saattavat pystyä paremmin sopeutumaan muuttuviin ympäristöihin ja sisällyttämään uudet ilmenneet vaatimukset suhteisiinsa.”*
Ihminen ei silti juurikaan voi vaikuttaa omaan älykkyyteensä, perintötekijät tulevat aiemmin mainitusti annettuna, ja on myös tärkeää muistaa, että sattuman seurauksena syntyneellä ympäristöllä ja esimerkillä on vaikutusta silläkin niin älykkyyteen kuin yksilön kohtaloon kokonaisuutenakin.
* Mikään tutkimus tai yleistys ei välttämättä kata kaikkia, eikä yksilön elämää voi ennustaa 100 % varmuudella aiemmalla tutkimuksella. Sattumalla on tässäkin liikaa sormensa pelissä.
Yrittäminen ja menestyksen mahdollisuus
Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä? Tarkoittaako tämä sitä, että meidän pitäisi luovuttaa ja antaa sattuman ohjata elämäämme? Mielestäni ei. Kuten Kahneman toteaa, meidän roolimme on käyttää lahjakkuuttamme ja taitojamme, kun sattuma asettaa eteemme mahdollisuuksia. Kahnemanin tavoin kirjailija-runoilioja James Joyce ei myöskään uskonut ihmeisiin ja sanoitti ajatuksensa seuraavasti:
“Sattuma antaa minulle mitä tarvitsen. Olen kuin mies, joka kompastelee; jalkani osuu johonkin. Kumarrun, ja se on juuri sitä, mitä haluan.”
Tämä lainaus tiivistää hyvin ajatuksen siitä, että elämän arpajaisissa annettu lahjakkuus tulee esiin, kun sattuma tuo eteemme tarvittavan tilaisuuden. On myös hyvä tiedostaa, että toisen onni voi olla toisen onnettomuus, omankin tutkimukseni mukaan (Niittymaa & Luoma-aho, 2024, s. 26) arvon tuotanto ja tuhoutuminen ovat aina tilanne- ja näkökulmasidonnaisia.
”…arvon muodostumiseen vaikuttavat niin yksilön, organisaation, toimialan kuin yhteiskunnan toiminta ja valinnat. Näkökulman lisäksi arvoon vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti eri teknologiat, viestinnän läpinäkyvyys…”
Onkin käytännössä mahdotonta sanoa, että jokin tapahtuma olisi universaalisti ja objektiivisesti pelkästään arvoa tuottava, sillä viimeistään kun joku syö toisen, tuhoutuu arvoa ihan varmasti. Tämän sisäistäminen auttaa – jos ei muuta – niin ymmärtämään sen paperilla, että osa ihmisistä kokee oikeudekseen käyttää voimaa tai enemmistöä ajaakseen epätasa-arvoista, mutta itselleen edukasta, maailmanjärjestystä; näinhän luonto toimii joka tapauksessa. Itse haluaisin herätellä näitä ihmisiä pohtimaan, että miksi emme käyttäisi meille suotua kapasiteettia kärsimyksen poistamiseen lisäämisen sijaan? Tämä on toki isompi filosofinen kysymys, joka päätyy lopulta elämän tarkoituksen pohdintaan. Mutta ei mennä siihen tässä kirjoituksessa, sillä olen siitä kirjoittanut jo aiemmin mm. täällä.
Trumpin salamurhayritys ja kuinka sattuma ohjaa myös maailmanhistoriaa
Lopulta kaikki perustuu sattumaan – se, että kirjoitan tätä. Se, että sinä luet tätä. Se, että Trump selvisi salamurhayrityksestä mutta Kennedy ei. Yrittämällä voimme kuitenkin saada elämän arpapelissä lisää arpoja. Mitä enemmän yritämme, sitä useampia tilaisuuksia sattuma voi tuoda eteemme – tämän tietää jokainen työkseen myyntiä tehnyt, ja itsekin sen allekirjoitan melkein kymmenen vuoden myyntityön ja sen johtamisen kokemuksella. Tämä ei takaa menestystä, mutta se lisää todennäköisyyttä, että törmäämme johonkin arvokkaaseen. Se kenellä taas on resursseja yrittää ja kuinka paljon on kiinni sekin sattumasta; toinen lannistuu vastoinkäymisistä, toinen ei niin paljoa. Yksi voi ottaa “vanhan rahan” ansiosta enemmän riskejä, toisella sellaista mahdollisuutta ei ole. Yksi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, toinen aina väärässä paikassa ja väärään aikaan. Ja niin edelleen.
Tämän ymmärryksen myötä voimme myös – halutessamme – rakentaa maailmasta (ja sitä myöden sen historiasta) kaikille parempi tarjoamalla enemmän ja parempia arpoja myös lähtökohdiltaan huonompituurisille. Henkilökohtaisella tasolla voimme aloittaa osoittamalla suurempaa empatiaa ja kiitollisuutta siitä mitä olemme jo saaneet. Empatiaa voi nimittäin oppia, ja se auttaa meitä myös näkemään, että jokainen meistä on oman elämänsä arpajaisvoittojen ja -tappioiden tulos. Mielestäni elävää olentoa ei tulisi rangaista ainakaan siitä, että hän on saanut huonot arvat niitä jaettaessa. Kiitollisuus puolestaan auttaa meitä arvostamaan niitä mahdollisuuksia ja resursseja, jotka olemme sattumalta saaneet. Näin voimme luoda yhteiskunnan, joka on vähemmän tuomitseva ja enemmän tukeva – ymmärtäen, että menestys ja epäonnistuminen ovat pitkälti sattuman sanelemaa. Toivon totisesti, että Trump oppi viimeistään nyt tämän. Valtava mahdollisuus siihen on ainakin annettu.