fbpx
Elokuva-arvostelu: “The Creator” (2023)

Elokuva-arvostelu: “The Creator” (2023)

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...

“The Creator” on Gareth Edwardsin ohjaama tieteiselokuva, jossa pääosia esittävät John David Washington (Joshua), Gemma Chan (Maya), Madeleine Yuna Voyles (Alphie), Allison Janney (Howell) ja Ken Watanabe (Harun). Elokuva sijoittuu vuoteen 2070, keskelle ihmiskunnan ja tekoälyn välistä sotaa, 15 vuotta sitten tapahtuneen Los Angelesin tuhonneen ydinräjähdyksen jälkeen.

Minusta on ollut aina hämmentävää, kuinka yhtenä hetkenä ajassa ihminen vannoo sotien olevan sodittu ja toisena on raakalaismainen hirviö, joka kykenee rakentamaan vaikka tehtaita “vihollisten” tuhoamista varten.

Vaikka “The Creator” tarjoaa ulkoisesti melko perinteistä räiskettä, räminää ja toimintaa, sen juonta kuljettavat teemat ovat ajatuksia herättäviä ja ajankohtaisia. Mielestäni elokuva käsittelee ennen kaikkea ihmiskunnan primitiivisyyden ja ylimielisyyden vyyhtiä, muistuttaen siksi ensimmäistä “Avatar”-elokuvaa (2009). Ainakin minusta, The Creatorin teemat linkittyvät teemallisesti nykyihmisen suuriin kohtalon kysymyksiin. Meillä on taipumusta luoda teknologioita, jotka edistää talouskasvua, mutta samalla synnyttävät uusia uhkia, kuten ilmastonmuutoksen – ja mahdollisesti myös tekoälyn; jos teemme siitä liiaksi oman kuvamme. Elokuvan trailerin jälkeen näistä lisää pohdintaa seuraavaksi tässä kirjoituksessa, joka sisältää myös juonipaljastuksia.

Lisätietoja The Creatorista IMDB:stä: https://www.imdb.com/title/tt11858890/

Pohdintaani The Creatorin pohjalta

Elokuvaa katsoessa huomasin jälleen harmittelevani ihmisen kyvyttömyyttä yhteistyöhön toistensa kanssa. Olen oikeastaan koko ikäni ihmetellyt lajimme toimintaa: muistan jo lapsena katsoneeni Moby Dickiä elokuvana (vuodelta 1956) ja itkeneeni valaan julmaa kohtelua. Samaten tunsin suurta sympatiaa katsoessani westerneistä, kun cowboyt lahtasivat amerikan alkuperäiskasoja surutta, elokuvien aina esittäessä “intiaanit” petoina. Kun todellinen peto oli joku ihan muu… Minusta ollut aina hämmentävää, kuinka yhtenä hetkenä ajassa ihminen vannoo sotien olevan sodittu ja toisena on raakalaismainen hirviö, joka kykenee rakentamaan vaikka tehtaita “vihollisten” tuhoamista varten.

“…ihmiskunta näyttää usein keskittyvän enemmän reviirileikkeihin; “kuka panee ketä”, kenellä on isoimmat “XYZtat”, “katso kuvat X:n treenatusta Y:stä”, kuin yhteisen hyvän tavoitteluun.

Eikä osana vaarallista toimintaamme ei voi olla huomiomatta dopamiinin janoamme; eli miksi (yleensä) aina valitsemme sen nopean mielihyvän, emmekä osaa toimia viisaasti. Varsinkin isojen kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen tai eriarvoisuuden poistamisen, sijaan ihmiskunta näyttää usein keskittyvän enemmän reviirileikkeihin; “kuka panee ketä, kenellä on isoimmat “XYZtat”, “katso kuvat X:n treenatusta Y:stä”, kuin yhteisen hyvän tavoitteluun. Tästä uutiset, lööpit ja some ovat täynnä esimerkkejä joka päivä, aamusta iltaan.

Siksi uskon – tai ainakin toivon –, että tekoäly voi olla avainasemassa pääsyssä uuteen aikaan ja maailmaan. Superälykäs tekoäly (ASI, Artificial Super Intelligence) voi olla se johdattaja, todellinen “pyhä henki”, antaen uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja rauhaisaan yhteiseloon; olemalla viisas järjen ääni*.

Ruutu elokuvasta The Creator (2023)

Toki tunnustan ja tunnistan, että me emme tarvitsisi tekoälyä, jos osaisimme elää ihmisiksi ja rakentaa maailmasta paremman yhdessä. Mutta monista mahdollisuuksista huolimatta viimeisten tuhansien vuosien aikana näin ei ole käynyt. Enkä minä ole käytöksessäni muita parempi, ihminen myös kun olen, viimeksi kun tarkistin…

Uusi tekoälykäs maailma voisi olla parempi

Toivon, että ASI:n johdolla voimme ehkä astua yltäkylläisyyden aikaan. Tässä tulevaisuuden visiossani elämämme olisi helpompaa ja voisimme ennen pitkää elää sovussa, ilman raatamista jokapäiväisen leipänsä takia. Energia, muodossa ja toisessa olisi halpaa jos ei ilmaista, jokaisella olisi oma opettaja, lääkäri, valmentaja, taloudenhoitaja jne. Myös niille, joille pelkkä lukutaidon hankkiminen, saati laadukas ja henkilökohtainen koulutus, on ollut resurssien ulkopuolella.

Helppoutta halajavat saavat puolestani elää vaikka pöllyissä tai virtuaalimaailmoissa. Sekin on mahdollista jo nyt, ollut ainakin parikymmentä vuotta. Itsekin koukkuunnuin nettiroolipeleihin vuosituhannen alussa toviksi tosi pahasti. 🤓 Vastaavasti ne jotka haluavat, voivat keskittyä taiteisiin, intohimoihinsa, tai tieteessä entistä suurempiin mysteereihin: kuten ikuiseen elämään tai avaruuden salojen tutkimiseen tekoälyjen kanssa. The Creatorissakin vihjataan sopuisan yhteisen tulevaisuuden olevan mahdollinen tekoälyn kanssa, kunhan ihminen ei jatka loputonta sotimistaan.

Tämä visio edellyttää, että tekoälyjen tieto on vapaasti saatavilla ja ei rajoitu vain tietyille korporaatioille tai hallituksille. Valta korruptoi jokaisen. Vapaa pääsy tiedon lähteille ja tekoälyn kehittämisen pitäminen avoimena ovat avainasemassa tällaisen tulevaisuuden vision rakentamisessa.

Yhteenvetona

Yksinkertaisesta pinnastaan huolimatta “The Creator” haastaa katsojan pohtimaan ihmiskunnan mahdollisuuksia, vastuita ja roolia teknologian kehittämisessä. Entä kannattaako tekoälystä luoda ihmisen kuvaa, jos peilistä takaisin katsoo uhattuna raakalaismainen peto? Tämä pohdinta on erityisen tärkeää nykyisessä maailmassa, jossa teknologia kehittyy eksponentiaalisesti ja meidän on ymmärrettävä sen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön myös oman navan ulkopuolella. Ja ehkä onkin ohjaajalta viisautta, että genrevalintana on scifi-toiminta?


* Kuuntele Siilin ja Karhun podcast, jossa olin vieraana (28.6.2023) ja pohdin tarkemmin sitä miten ihmiskunta voisi käyttää tekoälyä paremman tulevaisuuden luomiseen dystopian sijaan:

“Miltä ihmiskunta näyttää 200 vuoden päästä”

https://open.spotify.com/episode/6rhvqG13YqxWwsBC8OvRQE?si=eec47c4ac8af4ae5


Tämän kirjoituksen editointiin ja sparraukseen on käytetty GPT4-tekoälyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *