Kirja-arvostelu: Pete sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä ennen linkkiä.

Heti alkuun kerrottakoon, että olen ollut * Pete-kirjan kirjoittajan Ville Verkkapuron kanssa samassa työpaikassa pariinkin eri otteeseen. Suomessa luovan markkinointiviestinnän ala, eli kansankielellä “mainostoimistot”, ovat melko pienen piirin hippaa. Vaikka kaikkia tuskin kukaan tuntee, niin Villen kanssa olen tehnyt ja ideoinut yhdessä projekteja ja myös jutelleet monenlaisista asioista maan ja taivaan välillä ja ainakin yhden bloggauksen kirjoitimme yhdessä. En siis väitä lukeneeni Villen teosta objektiivisesti, vaan hyvät yhteiset kokemuksemme varmasti vaikuttivat lukukokemukseeni.

Todettakoon myös se, että Ville Verkkapuron (s.1990) esikoisteos on kustantajan määritelmän mukaan dokumenttiromaani, eli ainakin Wikipedian mukaan pääosin tositapahtumiin perustuva ja niistä ammentava tarina, jota on vain dramatisoitu. Tältä pohjalta Villen kertomukset huumehöyryisestä mainostoimistomaailmasta kuulostavat tosi hurjilta ja myös vierailta. En niitä voi tai halua kiistää, mutta itselleni ei ole koskaan tarjottu töissä huumeita, enkä ole myöskään nähnyt niitä kenenkään käyttävän. 🤔

Kirja-arvostelu: Pete

“Hurja dokumenttiromaani addiktioista, hyvän elämän etsimisestä ja epäselvissä oloissa kuolleen isän salaisuudesta.”

Lähde: https://www.kosmoskirjat.fi/kirjat/pete-kovakantinen-kirja/

Tiivistettynä ”Pete” kertoo Villen tarpeesta selvittää päihdeongelmaisena kuolleen isänsä Peten kuolinsyy ja kohtalo tarkemmin. Ville ei oikeastaan koskaan kokenut tuntevansa isäänsä ihan oikeasti ja siihen minun on valitettavan helppo samaistua. Toki myös siksi, että omakin isäni kuoli päihdeongelmaisena, eli suomeksi sanottuna viinaan. En tiedä olenko asiaa itsekään osannut oikein käsitellä koskaan, ja sitä samaa varmaan Ville kirjallaan tekee, miettii, miksi asiat menivät kuten menivät. Kuka minä olen. Miksi minä olen. Minne minä tästä menen ja miksi.

Kirjassaan Ville matkaa lapsuuden kotiseuduilleen sekä Pietarsaareen että Turkuun ja haastattelee matkoillaan eri ihmisiä isästään. Monia tuntuu yhdistävän rakkaus päihteisiin ja varsinkin alkoholi näyttelee merkittävää roolia kohtaamisten keskiössä.

Pete on poikkeuksellinen kirja

Villen tapa kirjoittaa on mielestäni poikkeuksellinen, tai sitten en ole vain lukenut vastaavia dokumenttiromaaneja. Itse kuvaisin tyyliä sanalla ”rouhea” tai ”UG”, kustantaja puhuu “hurjasta”. Aluksi tyyli tuntui jopa vähän vieraannuttavalta, tosin ehkä myös siksi, että tarinan oheen oli paikoin istutettu iso määrä informaatiota.

Paikoin tuntuikin, että lukee tietokirjaa päihteistä eikä romaania. Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta ehdottomasti erottava tekijä. Ymmärrän myös tosi hyvin Villen tarpeen kertoa faktoja alkoholin haitoista, ”syyllistyn” vastaavaan myös itse usein, sillä minua suoraan sanottuna vituttaa kulttuurimme alkoholikeskeisyys.

Alkoholi on monella mittarilla päihteistä pahin, sen Ville argumentoikin kirjassaan hyvin perusteellisesti ja syy miksi sitä saa kaupasta laillisesti, on käytännössä sen valmistamisen helppous… Jos sitten kiinnostaa lukea ihan pelkkä tietokirja alkoholin haitoista, suosittelen lukemaan täällä arvostelemani ”Isä pullossa” kirjan.

Yhteenveto

Ville Verkkapuron * ”Pete” (Kosmos, 2022) on rohkea, hurja ja ajatuksia herättävä esikoisteos, joka varmasti tuntuu jossain. On vaikea sanoa, että kenelle kirja erityisesti sopii, mutta ehkä ainakin henkilölle, joka pohtii omaa (traumaattista) suhdetta vanhempiinsa, päihteisiin, luokkaeroihin ja / tai kykyyn hyväksyä itsensä ylisukupolvisen historian hedelmänä. Todennäköisyys siihen toki kasvaa, jos oman elämänsä viettää päihteettömänä. Suosittelen.