fbpx
Niittymaalaus – uusvanha harrastukseni

Niittymaalaus – uusvanha harrastukseni

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...

Kerroin aiemmin AI:n tekemää taidetta käsittelevässä postauksessani maalausharrastukseni jatkamisesta pitkän tauon jälkeen. En silloin ollut ihan varma, että jatkanko maalaamista kesäloman jälkeen, koska työllä tuppaa olemaan taiteellisuutta laimentava vaikutus.

Syitä tähän laimentavuuteen on varmasti monia, mutta myyntijohtajan perusarki on totta puhuakseni aika kaukana taiteesta, vaikka luovalla markkinointiviestinnän ja brändäyksen alalla työskentelenkin. Kaikesta luovuudestaan huolimatta yritysten maineen kasvattaminen ja myynnin boostaus on kuitenkin enemmän asiakaspalvelua, bisnestä ja kasvavissa määrin teknologian ja datan hyödyntämistä. Arvokasta työtä kyllä, mutta ei mielestäni taidetta, ei ainakaan oma duuni. Ainakin itselleni kun taiteen tekeminen vaatii aina aikaa tuntea, olla herkkänä ja liikaa välittämättä muiden mielipiteistä, eikä kyse ole ainakaan missään määrin asiakaspalvelusta.

Paluu juurille

Ehkä juuri siksi, ja myös siksi, että ymmärrän yhä paremmin luovuuden tärkeyden omalle hyvinvoinnilleni, jatkoin kuitenkin akryyliväreillä maalausta töiden alettua. Maalaan yleensä aamulla ennen töiden alkamista. Hetken kerrallaan, fiiliksen mukaan.

Maalaaminen on itse asiassa vanhin luova harrastukseni, sillä maalasin ensimmäisen öljyvärimaalauksen isäni opetuksella vuonna 1987. Se onkin ehdottomasti parhaita yhteisiä muistoja isästäni lapsuudessani.

Öljyväri kankaalle, maalattu 1987 ollessani 10-vuotias. Jos en ihan väärin muista, oli tämän maalauksen inspiraationa ja mallikuvana postikortti, jossa rusakko juoksi koiraa karkuun. Aihepiirin valinta selittynee jo edesmenneen isäni metsästysharrastuksella.

Raaka tunne ilman selittelyä

Otin alusta alkaen ehdottomaksi säännökseni olla koettamatta miellyttää yhtään ketään, liikaa edes itseäni. Hyväksyn virheet, kunhan teos syntyy tunteesta, eikä tarpeesta olla esillä tai esitellä taitoja. Tältä pohjalta teen teokset kuten siinä hetkessä tuntuu, eli tunteeni tehdessä on syntynyttä kuvaa tärkeämpi.

En myöskään halua juurikaan selitellä teoksiani, auetkoot ne katsojalleen kuten aukeavat. Aluksi ajattelin jopa jättäväni teokset nimeämättä, mutta kun sitten asiaa tarkemmin pohdin, päätin kuitenkin kirjoittaa jokaisen taulun taakse juoksevan numeron lisäksi myös jonkinlaisen avainsanan muistin tueksi – mitä mietin ja tunsin kun maalasin. Osa avainsanoista kertoo turhankin tarkkaankin mitä kuvassa on, osa ei ollenkaan. Näitä avainsanoja en verkossa julkaise, jääköön edes jokin pakolliseksi kokea taulun kanssa samassa tilassa.

Alla heinäkuussa 2022 maalaamani 1. teos.

“1.” (2022), akryyliväri kankaalle. Koko noin A4.

Taiteen esittämisen mysteeri

En oikeastaan tiedä, että miksi haluan kuvata teokseni ja laittaa ne esille. Evoluutiopsykologiassa väittävät, että kyse on älykkyyden esittelystä? Miksi muusikko haluaa julkaista musiikkia? Ehkä kaipaan hyväksyntää, arvostusta, ihailua, merkitystä? Vai haluanko luoda maailmaan jotain sellaista, joka edes ehkä koskettaa jotakuta? En tiedä. Varmaan kaikkea edellä ja paljon muuta.

Niittymaalaus

Joka tapauksessa, tein maalauksilleni oman Instagram-tilin, jossa julkaisen teoksia sitä mukaa kun niitä syntyy ja huvittaa. Löydät tilin osoitteesta https://www.instagram.com/niittymaalaus/ tai sivustoltani osoitteesta: www.jukkaniittymaa.com/niittymaalaus – lisätietoja saat helpoiten IG:n kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *