Kirja-arvostelu: Kotileikki
Kirja-arvostelu: Kotileikki sisältää sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Kun luin Natalia Kallion (s. 1996) esikoiskirjaa * “Kotileikki” (Kustannusyhtiö Kosmos, 2022), huomasin samaistuvani monessa kohtaa sen päähenkilön Rebekan näkökulmiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Olen nimittäin onnistunut löytämään itseni usein tilanteista, joissa ihmettelen minua ympäröivien ihmisten elitististä ajatusmaailmaa, jonka epäilen johtuvan peritystä hyväosaisuudesta.
“Olin kuullut lapsista, joiden lapsilisät oli säästetty asp-tileille tai johonkin tulevaan, ja se oli silloin naurattanut minua, mutta ei enää.”
Kotileikki (Natalia Kallio, Kosmos, 2022)
Minä naurahdin silloin, kun minulta kerran kysyttiin – vakavalla naamalla – että eikö minulla ole pankkitilillä 200 000 euroa. Kyllähän se sellainen pesämuna pitää vähintään ihmisellä olla. Ja ehkä monella onkin, en tiedä. Mutta sen tiedän, että minunkaan lapsilisiäni ei löytynyt aikuisuuden kynnyksellä asp-tililtä eikä ole kyllä metsääkään koskaan ollut. Oispa metsää!
“Avasin puhelimella työttömyystukihakemuksen ja aloin täyttää sitä taas kerran. Siinä kyseltiin kaikenlaista. Pysähdyin kohtaan, jossa kysyttiin, omistinko metsää. Naurahdin.”
Kotileikki (Natalia Kallio, Kosmos, 2022)
Suomalainen on onnekas
Rebekan ja minun lapsuudesta löytyy aika paljon samankaltaisuuksia; tupakansavuisia mummoloita, pahalta haisevia kerrostalojen muovimattoja, juoppoja sukulaisia ja outona tarvetta päästä pakoon pikkupaikkakunnalta.
“Järvenpäässä ollaan kaikki yhdessä isossa karsinassa, jossa kaikki oudot kirotaan maanrakoon ensikättelyssä.”
Kotileikki (Natalia Kallio, Kosmos, 2022)
En halua viedä terää Kotileikistä lainaamalla siitä liikaa hyviä juttuja. Niitä olisi paljon. Mietin lukiessa tosi usein “no niin just”. Kotileikki on kuitenkin ennen kaikkea teos, joka täytyy elää ja tuntea. Varsinkin, jos luulee vielä, että Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa, tai että kaikilla on samat mahdollisuudet menestykseen.
“Hämärän tultua me lähdetään pyörillä kiertämään kaikkien ruokakauppojen roskiksia. Siellä on usein paljon vanhaksi menneitä karkkeja ja päivän ruusukimput. Ruusut ja muutama jauhelihapaketti tarakalla me poljetaan McDonald’sin roskiksille, joissa on paperikääröissä ja kartonkibokseissa koskemattomia Big Mac -hampurilaisia ja kananugetteja.
”American Dream”, Paloma henkäisee, kun se avaa roskiksen. Kotona annan ruusut äidille ja se syöttää jauhelihat kissalle, ja kaikki on iloisia.”
Kotileikki (Natalia Kallio, Kosmos, 2022)
Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä harhaisemmaksi koen sen amerikkalaisen unelman, minkä nimiin tässäkin maassa moni vannoo. On toki ihan totta, että aina löytyy onnekkaita. Minäkin olen mielestäni sellainen. Ja varsinkin globaalisti tarkasteltuna jokainen suomalainen on onnekas. Mutta kyllä rahalla saa lisää onnea tässäkin maassa ja ilman voi olla tosi onneton. Ja keskimäärin onni ratkaisee oliko lopussa kaikki kuinka hyvin. Sen tietää kertoa Nobel-voittaja Daniel Kahneman:
“…there is a great deal more luck than skill involved in the achievements of people getting very rich.”
Lähde: Daniel Kahneman (Standard, lainattu 29.10.2022)
Yhteenvetona todettakoon, että Natalia Kallion * “Kotileikki” on hyvä kirja. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja odotan kovasti lisää luettavaa häneltä.