Eläinten elämän arvo
Eläinten elämän arvo on teema, josta kirjoittamista olen pohtinut ainakin yhtä kauan kuin tämä blogi on ollut olemassa. Eikä pohdintani tietenkään ala edes siitä. Äidiltä kuulemani mukaan olen jo lapsena suhtaunut lihansyömiseen kriittisesti, koska koin eläimet enemmän ystäviksi kuin ruoka-annoksiksi.
“Tuotantoeläinten osalta eläinkuva on ihmisellä aika hurja. Eläin nähdään lihana eikä elävänä ja tuntevana olentona, jota kohdeltaisiin sen mukaan. Onhan tätä eläinkuvaa ennenkin kyseenalaistettu, mutta vaihtoehtoisten tuotteiden saapuessa markkinoille sitä kyseenalaistetaan toivottavasti vielä enemmän.”
Eläinten ystävä, 13.12.2021, lainattu 7.8.2022
On myös heti alkuun hyvä todeta, että olen kotoisin maalta, isäni oli innokas metsästäjä, olen nähnyt miten eläin tapetaan ja myös seurannut maatilan elämää aika läheltä monta vuotta – jos sillä nyt jotain merkitystä on.
Eläinten elämän arvo pyörii kuitenkin mielessäni edelleen lähes päivittäin ja kun hiljattain luin hyvää ajattelua Stella-mursun kuoleman tiimoilta, ajattelin, että ehkä nyt on minunkin aika kirjoittaa jotain ajatuksiani aiheesta?
“Eläinten kärsimystä voi Aaltolan mukaan vähentää myös ruokailu- ja kulutusvalinnoilla sekä kohtelemalla eläimiä hyvin omassa lähiympäristössään. Myös teot ilmaston ja ympäristön hyväksi auttavat eläimiä välillisesti.”
HS.fi, lainattu 22.7.2022
Huom! Tiedän aiheen olevan monitahoinen, tunteita herättävä ja jopa tabu. Siksi onkin tärkeää painottaa, että kuten aina, niin myös nyt, tämä kirjoitus on vain ja ainoastaan oma henkilökohtainen näkökulmani, joka perustuu nykyisiin tietoihini sunnuntaina 7.8.2022.
Kukaan ei tee valintojaan tyhjiössä
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olen kyllä syönyt (ihan liian) paljon lihaa elämässäni. Olin toki kasvissyöntiä jo koittanut nuorempana, mutta vielä esimerkiksi 2000-luvun alussa se tarkoitti kärjistettynä ”salaattia, makaroonia ja soijarouhetta”, enkä yksinkertaisesti kokenut pysyväni silloisilla tiedoilla kasvissyöjänä hengissä kovin pitkään. Ja luonnollisesti myös mm. kasvatus, kulttuuri ja läheisten ihmisten asenteet vaikuttavat jokaisen lautasen sisältöön – ei meistä kukaan tee valintojaan tyhjiössä.
Kun sitten vuonna 2012 elämässäni alkoi monella tapaa uusi vaihe, jätin myös suurimman osan lihasta pois lautaselta. Käytännössä tämä oli mahdollista siksikin, että noin 10 vuodessa erilaisten kasviproteiinien tarjonta oli lisääntynyt kaupassa valtavasti ja tarjolla oli muutakin kuin “soijarouhetta ja tofua”. En kuitenkaan ole vegaani, vaan käytännössä minua parhaiten kuvaava määritelmä on ymmärtääkseni pescovegetaristi. Wikipedian mukaan pescovegetaristi syö eläinkunnan tuotteista kalaa, kananmunia ja maitovalmisteita.
Olen myös kokeillut veganismia viimeisen kymmenen vuoden aikana pieniä jaksoja, mutta ainakaan toistaiseksi en ole siihen vielä pystynyt pysyvästi. Pidän veganismia kuitenkin pitkän aikavälin tavoitteenani, sillä haluan myös oheisen videopätkän olennoille pelkkää hyvää.
Eläinten elämän arvo
Edellä alustamani jälkeen voinkin siirtyä tämän kirjoitukseni varsinaiseen aiheeseen, eli kysymykseen, mikä on eläinten elämän arvo?
Hyvä lähtökohta pohdintaan on tunnistaa ja tunnustaa, että nykytiede osoittaa jo kiistatta sen, että eläimillä on tunteet ja monet lajit kykenevät itsensä tiedostamiseen. On jossain määrin jopa absurdia, että moni pohtii tällä hetkellä vaikkapa AI:n kehittämisen eettisiä kysymyksiä, mutta eläinten kohdalla suurin osa ihmisistä valitsee olla pohtimatta eläinten tunteita, koska haluavat syödä halpaa lihaa.
”Haluttomuutemme ajatella eri tavalla sioista johtuu halustamme syödä niitä edelleen halvalla.”
Financial Times, lainattu ja käännetty 22.7.2022
Eläimet ovat tietoisia
Perushaasteena aiheen, eli eläinten tietoisuuden, tutkimisessa on ollut ihmisen kyvyttömyys tai haluttomuus ymmärtää erilaisten hallitsevien aistien vaikutusta tietoisuuden kokemiseen; jos ihminen tunnistaa itsensä peilistä, niin miksi koira ei tunnista (koska koiran tärkein minuutta käsittelevä aisti on nykytiedolla haju, eikä näkö kuten ihmisellä)?
Tästä laiskasta ajattelusta on kuitenkin alettu jo päästä eroon ja nykytutkimus pohtiikin jo tietoisuuden mysteeriä ja eläinten älykkyyttä paremmin. Aihetta avataan erinomaisesti esimerkiksi tässä Financial Timesin artikkelissa sikojen sielunelämän kautta.
Edelleen moni ajattelee – joko tietoisesti tai tiedostamatta – eläinten olevan tunteettomia lihanpalasia.
“…ihmiset eivät halua eläinten olevan tietoisia, koska näin meidän on helpompi tehdä eläimille asioita, joita olisi vaikea tehdä, jos tietäisimme heidän olevan onnettomia ja kärsiviä.”
National Geographic, lainattu ja käännetty 22.7.2022
Historiassa – kauheaa kyllä – eläinten kokemaan pelkoon ja kauhuun on suhtauduttu torihuvituksena ja viihteenä. Ja valitettavasti pelkään, että asia nähdään edelleen jossain maailman kolkassa niin. Tämä tieto järkytti minua valtavasti, kun luin erästä kirjaa empatiasta ja sieltä pompsahti eräs esimerkki aiheesta verkkokalvoilleni. Säästän lukijani tässä tämän suuremmalta traumaattiselta kokemukselta, mutta jos aihe nyt jostain syystä jää askarruttamaan, löytyy historiallinen case-kuvaus Elina Aaltolan ja Sami Kedon kirjasta Empatia.
Olen alussa mainitusti saanut itse viettää ison osan elämästäni kotieläinten ja lemmikkien välittömässä läheisyydessä. Nykyään laumaani kuuluu puolisoni lisäksi kolme hyvinkin persoonallista ja syvästi tuntevaa ja tunteitaan kommunikoivaa kissaa. Lapsena taas perheessä olleet koiramme olivat parhaita kavereitani ja hoivasin myös pihapiirissämme olleita kanoja, kaneja, kettuja ja kuttuja. Valitettavasti näin myös eläinten teurastusta, nyljettyjä ruhoja ja nykymittareillani arvelluttavaa toimintaa, joten en laske itseäni niihin ihmisiin, jotka eivät tietäisi mistä liha tulee tai mitä sen valmistaminen vaatii.
Lihateollisuuden ympäristövaikutukset
Oma keskustelunsa eläinperäisen proteiinin tuottamisessa on myös sen ympäristövaikutukset. Niiden negatiivisuutta tuskin monikaan enää kiistää ja fakta on, että siirtymällä kasvisperäiseen ruokavalioon olisi moni maailman ympäristöongelmista melko nopeasti paremmalla tolalla. Tämä aihe ei ole kokonaisuutta tarkastellen vähäinen ja myös sillä on eettinen tasonsa, tai tarkemmin; eikö ekologisuus ole on osa eettisyyttä?
Lihateollisuuden ympäristövaikutuksista on kuitenkin kirjoitettu jo niin paljon, että minulla ei ole aiheeseen oikein lisättävää aiheeseen:
“Lihan osuus kaikista elintarviketuotannon kasvihuonekaasuista on lähes 60 prosenttia, kertoo tutkimus”
The Guardian, lainattu ja käännetty 22.7.2022
Ympäristövaikutusten hillintään vaikuttaa varmasti se, että jos ravinto on ihmisille lähes pyhä asia, on se myös valtava bisnes ja yleensä siellä missä liikkuu paljon rahaa, tapahtuu myös parhaimmillaankin kauniisti muotoiltuna eettisiä kompromisseja?
Tämä aihepiiri on tietenkin myös isompi teema kuin pelkkä lihateollisuus: tärkeitä huomioon otettavia tekijöitä ovat myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja siten miten annamme (sade)metsiä raivattavan viljelysmaaksi tai palmuöljutuotantoon. Näiden käsittelyyn tarkemmin minulla ei valitettavasti riitä kyky, mutta lukemani perusteella parannettavaa riittää näissäkin.
Tulevaisuus voi olla eettisempi
Edellisestä pohdinnasta huolimatta – ja osittain juuri siksi – ymmärrän kyllä lihan merkityksen osana suomalaista historiaa, kulttuuria ja ravintoympyrää. En myöskään halua syyllistää maidon- tai karjantuottajia heidän työstään. Ilman heidän panostaan Suomi tuskin olisi nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio ja kun maailma ympärillämme palaa, on valitettava fakta, että valtion omien rajojen sisällä toimivalla ja mahdollisimman omavaraisella elintarviketeollisuudella on arvonsa silläkin. Tiedän myös, että moni tuottaja tekee varmasti työtään vilpittömin mielin ja ihmisten ja eläintensä parasta ajatellen, sillä olen nähnyt sen itsekin.
Lisättäköön tähän vielä tarkennuksena, että turkistarhauksen jatkumiselle en näe mitään pakottavaa tarvetta enää 2020-luvulla ja mielestäni valtion tulisi tukea siitä elinkeinonsa vielä saavia työllistymään jollekin muulle alalle.
Toivon kuitenkin tulevaisuuden kulkevan entistä eettisempään suuntaan myös eläinten oikeuksien osalta ja lihantuotannon tapahtuvan niin ettisesti kuin mahdollista. Aina siihen asti kunnes sama tavara saadaan lautaselle ilman kärsimystä. Se ei välttämättä ole sekään enää kovin kaukana tulevaisuudessa – ainakin jos me kuluttajat sitä vaadimme.
