Kirja-arvostelu: Herra Ylpön sydän
Kirja-arvostelu: Herra Ylpön sydän sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Olisi valehtelua sanoa, että aloin lukea ja kuunnella Herra Ylpön elämänkertaa ”Herra Ylpön sydän” (Like Kustannnus, 2012) *Storytellistä ilman ennakko-odotuksia ja ajatuksia. Tämä johtui ainakin osittain varmasti jonkinlaisesta henkisestä haavasta, sillä olen viettänyt ison osan lapsuudestani ja nuoruudesta Herra Ylpön kotipitäjän Harjavallan naapurikunnassa. Se jo yksin riittäisi kai sielun arpikudokseen, sillä jostain syystä naapurikylien nuorten miesten kuuluu aina vihata, tai ainakin karttaa, toisiaan. Ehkä kyse on jostain primitiivisestä reviirikäytöksestä? Mutta itselläni syy oli hiukan henkilökohtaisempi…
Kokemuksia Harjavallasta
Kävin puolisen vuotta Harjavallan ala-astetta 80-luvun puolivälissä. Valitettavasti se – uutena lapsena oleminen – tarkoitti usein kiusaamisen kohteeksi joutumista, tai vähintäänkin leikeistä ulkopuolelle jättämistä. Onnekseni tutustuin myös muutamiin kivoihin lapsiin noina muutamina kuukausina ja teini-iässä kokemusta tasapainottivat sekä paljon juhlimista mahdollistanut kesätyöpaikka että muutamat kohtaamiset mukavien harjavaltalaisten (yleensä tyttöjen) kanssa.
Mutta silloin kun ihmismieli muistaa, on se kuitenkin monesti kallellaan negatiivisiin muistoihin. Niistä ikävistä kokemuksistani johtuen olen kokenut kaiken harjavaltalaisen vähän epäilyttävänä. Joka toki on tosi lapsellista – ainakin jos ja kun vielä keski-iässä saa itsensä kiinni samojen traumojen ääreltä ryhtyessä lukemaan kirjaa harjavaltalaisesta rock-tähdestä.
Ristiriitaisia ajatuksia Ylpöstä
Ylpön kohdalla minussa oli kuitenkin herännyt ristiriitaisia ajatuksia muutaman viime vuoden aikana. Harjavaltalaisuudestaan huolimatta, olen kokenut jonkinlaista sympatiaa – jopa samaistumista – häntä kohtaan katsottuani Vain elämää -sarjaa, mihin Ylppö on tätä kirjoittaessa pari kertaa osallistunut.
Ja mitä enemmän hänen kirjaansa luin, sitä vahvemmin koin sekä ymmärtäväni Ylppöä että jopa hiukan fanittavani. Jälkimmäinen tuntuu toki nololta tunnustaa julkisesti, mutta kyllä minä taidan vähän ihailla hänen taiteellista kunnianhimoaan, määrätietoisuuttaan ja myös ilmaisuaan.
“Taide lakkaa olemasta taidetta ja muuttuu viihteeksi, kun se on asiakaslähtöistä.”
Minä itte
Omat taidehommat kun vähän kuivuivat kasaan taidekoulun jälkeen. Se oli se yksi käynti elokuvasäätiössä rahoitusta kyselemässä ja totesin “fuck this shit”, kun haave koskaan ohjata elokuvaa torpattiin mahdottomana (kun jo meritoituneitakin hakijoita on niin paljon)… Näin ollen siinä missä Ylppö esim. jätti lupaavan tulevaisuuden mainosalalla, minä taas puolestani menin ja rakensin sinne uran, toimien ensin tekijänä, suunnittelijana ja nyt myyntijohtajana ja ehkä joskus vielä olen jopa kauppatieteiden tohtori? Eivät nämä toki omaa taiteellisuuttani ole poistaneet, mutta ajan allokaatio elämässä on erilainen ja koen myös, että taide lakkaa olemasta taidetta ja muuttuu viihteeksi, kun se on asiakaslähtöistä. Elämänkerrassaan Ylppö muotoilee taas taiteen ja viihteen suhteen seuraavasti:
“Ja mikä on viihteen ja taiteen ero? Taide pyrkii herättämään ajatuksia. Viihteen tehtävä on päinvastainen”, Ylppö alleviivaa.”
Herra Ylpön sydän (Like Kustannus, 2012)
Tätä Ylpön tiivistystä tarkentaisin hieman, sillä viihteen (joksi myös tässä kontekstissa mainonnan luen) tehtävä ei ole mielestäni olla herättämättä ajatuksia, vaan herättää ajatuksia ohjatusti. Asiakkaalla, ohjaajalla tai copywriterillä on siis tavoite johon pyritään ja muut päätepisteet ovat enemmän tai vähemmän vääriä; taiteessa taas jokainen matka ja pääteasema ovat yhtä tärkeitä ja täydellisiä.
Kirja-arvostelu: Herra Ylpön sydän
Teppo Vapaus on kirjoittanut Herra Ylpön elämänkerran sanojensa mukaan sensuroimatta ja juuri siitä seuraava vaarantuntu ja lukuisat ilmitulevat ristiriidat koukuttavat kirjaa lukiessa. Herra Ylpön sydän lähtee liikkeelle Ylpön, eli oikealta nimeltään Mikko Mäntymäen (s. 1973), lapsuudesta yhdistellen jonkinlaista “Leaving Las Vegas” & road movie –fiilistä Ylpön muisteluihin ja yleiseen sekoiluun ympäri Suomea.
“Ihminen on täynnä ristiriitoja, elämä on täynnä ristiriitoja. Ristiriita on tärkeintä. Ristiriita on merkityksellistä. Ristiriita on kiinnostavaa. Ristiriita on seksikästä. Ristiriita on jin ja jang. Ihminen on ristiriita. Elämä on suuri, kaunis taistelu!”
Herra Ylpön sydän (Like Kustannus, 2012)
En tiedä voiko puhua yllätyksestä, mutta jotain henkistä ristiriitaa koin myös, kun opin kirjasta millainen panomies ja sarjarakastuja Ylppö on ollut. Toki Ylppö itsekin selittää menestyksen sillä rintamalla rock-tähteydellään, mutta yhtä kaikki, jotenkin syyllistyin sellaiseen lapselliseen luuloon, että intellektuellina pitämäni taitelija olisi jotenkin eläimellisten himojen yläpuolella.
“Rockelämän päätepiste, se kun tajuaa, että näin ei voi jatkua, on tämä: musta kauluspaita keikan jälkeisessä hiessä seisot ilman housuja tuntemattoman kaupungin lähiökerrostalon keittiössä allasi polvillaan oleva tyttö, jonka nimeä et muista. Tyttö kiemurtelee, on juuri rakastumassa sinuun, kasvot ja olkapäät valuen roiskimaasi. Nihkeänä ja puutuneena raivokkaan pornon jäljiltä katsot tyttöä ja tiedät, että hän on vain toinen tänä samaisena iltana ja että joku kolmas odottaa alakerran summerin ääntä toisella puolella kaupunkia. Odottaa sinua. Paskiaista. Paskaläjää.”
Herra Ylpön sydän (Like Kustannus, 2012)
Ihan hupsua, sillä on mm. esitetty, että isolle osalla (mies)taiteilijoista luovuuden esittely on itsensä koristelua kiinnostavaksi parittelumielessä ja tässä valossa luovuus näyttäytyykin jo paljon maallisempana toimintona:
“Indeed, Miller (1998) argued that most cultural displays (i.e., painting, poetry, architecture, etc.) are the results of male efforts to broadcast courtship displays to multiple female recipients. For example, males produce significantly more art, music, and literature than women, and the majority of this work is produced when men are between the ages of 20 and 35, at the peak age of mating effort (Miller, 1998).”
Lähde: Kaufman, Scott & Kozbelt, Aaron & Beaussart, Melanie & Miller, Geoffrey. (2008). The role of creativity and humor in human mate selection. Mating intelligence: Sex, relationships, and the mind’s reproductive system. 227-262.
Yhteenveto: Herra Ylpön sydän
Kokonaisuutena Herra Ylpön sydän on loistava, vangitseva, vauhdikas ja koskettavakin elämänkerta. Se sai minut muistelemaan myös omaa elämääni ja myös muistamaan paremmin sen nuorukaisen, joka on myös ryypännyt Circlen Lehtisalon kanssa, ollut soittamassa porilaisessa salakapakassa alaikäisenä tuhannen kännissä poliisin ratsatessa paikkaa, kipuillut aikuistumisen kanssa taidekoulussa ja loukannut (liian) montaa ihmistä – aina edes tajuamatta sitä ennen kuin vasta jälkikäteen.
Ehkä Herra Ylpön sydämen lukeminen olikin minulle jonkinlaista terapiaa? Liiankin monessa kohtaa kun tuntui hiukan kiusallisesti siltä, kuin olisin katsonut peiliin. Enkä tällä halua nostaa itseäni tai himmentää Ylpön haloa, vaan sellainen oli kokemukseni.
En myöskään muista, että minulla olisi koskaan ennen mennyt kylmät väreet kirjaa lukiessa, mutta niin kävi, kun alla olevan luin; koin kohtaamisen niin elävästi ja myös samaistuin tilanteeseen. Tunsin olevani sekä Jouni että Mikko ja tunsin syntyneen yhteyden jonain sellaisena, mitä lapsena ja esiteininä kaipasin. Onneksi myös lopulta koin, kun naapurissani asunut vähän vanhempi poika minulle Metallican Kill ‘Em All -levyn esitteli ollessani noin 13.
”Ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen joku puhuu Jounille ystävälliseen sävyyn. Hän ottaa kasetin korvalappustereoista, laittaa sen takaisiin koppaan ja ojentaa Ylpölle.
– Sä saat sen omaksi. Toisella puolella on jotain paskaa. Mä kelaan sen aina.
Muutaman tunnin kuluttua Kill ’Em All -levyn viimeinen kappale ”Metal Militia” loppuu ja mankan kaiuttimista kuuluu vain turvallista kohinaa. Ylppö makaa isoveljen sängyssä paikoillaan ja nauha raahustaa loppuun asti. Kill ’Em All on tehnyt vaikutuksen.”
Herra Ylpön sydän (Like Kustannus, 2012)
Voit ostaa * Herra Ylpön sydän e-kirjan tästä linkistä Adlibriksestä. Painettua kirjaa en enää löytänyt, mutta itse luin ja kuuntelin teoksen Storytelistä palvelun e-lukijalla. Linkin Storytelin ilmaiseen testiversioon löydät linkin videon alta.
Ps. Ylpön musiikista
Elämänkerran lisäksi kirja antaa hyvän katsauksen Herra Ylpön musiikilliseen matkaan ennen vuotta 2012. Kirja on myös kiinnostava katsaus suomalaiseen levyteollisuuteen. Jos on likaista peliä sekin paikoin ollut, niin varmasti sitä se on edelleen. Taitaa olla pelin henki?
“Universalilla fiilis oli kaikkea muuta. ”Onhan se sinällään ymmärrettävää, että kyseessä on iso firma ja toiminta on tulosvastuullista. Niillä ei ole mitään syytä olla lojaaleja meille, jos me ei olla lojaaleja niille.“
Herra Ylpön sydän (Like Kustannus, 2012)
Itse en musiikillisesti en tunne Ylpön koko tuotantoa kovin tarkkaan, mutta sanoittajana ja ennen kaikkea tarinankertojana hän on varsin etevä ja kunnioitettava taiteilija. Mielestäni nämä pari oheista pläjäystä ovat hyviä demonstraatioita siitä hienosta taidosta joka Ylpöllä on:
Lue tai kuuntele ”Herra Ylpön sydän” Storytel-palvelussa
Storytel on äänikirjapalvelu, jossa on yli 300 000 äänikirjaa, e-kirjaa löytyy kirjoja eri kielillä esim. suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ja podcastia. Storytel Unlimited maksaa 16,99 €/kk ja sillä voi kuunnella ja lukea rajattoman määrän palvelussa olevia kirjoja.
Storytelissä Kids Mode kuuluu aina hintaan. Storytelistä löytyy myös perhetili, jonka voi jakaa muiden perheenjäsenten kanssa (jotka asuvat samassa osoitteessa). Storytel Unlimited Family (2 aikusta, 2 lasta) maksaa 20,99 € / kk ja Storytel Unlimited Family Plus (3+3) 25,99 € / kk.
* Tämän linkin kautta pääset testaamaan Storyteliä maksutta 14 päivän ajan, jos et ole kokeillut Storyteliä aiemmin. Storytel-edun ehdot: Kokeilujakson aikana saa kuunnella ja lukea rajattomasti kirjoja. Etu koskee vain uusia Storytelin asiakkaita. Storytelin tilaus ei ole sitova ja sen voi lopettaa milloin haluaa. Ilmaisen kokeilujakson jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti hintaan 16,99 € / kk.