fbpx
Kirja-arvostelu: Kai minä halusin tätä

Kirja-arvostelu: Kai minä halusin tätä

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...

Kirja-arvostelu: Kai minä halusin tätä -bloggaus sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Tämä kirja-arvostelu: Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021), syntyi, kun olin lukenut Tiia Rantasen kirjan “Suurin piirtein” ja halusin lukea lisää jotain, mikä on ainakin suurin piirtein totta ja sekä kirjoittajansa näköistä. Tai että ainakin minulle syntyy illuusio siitä.

Olen aiemmin lukenut Sisko Savonlahden (s. 1982) ensimmäisen kirjan * “Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu” (Gummerus, 2019) ja pidin siitä. En tosin enää muista siitä yksityiskohtia, mutta sen muistan, että kaikessa lakonisuudessaan jokin siinä ns. toimi. Sama homma oli tämän Siskon toisen, vuonna 2021 ilmestyneen, kirjan “Kai minä halusin tätä” kanssa. Sekin toimi minulle. Siitäkin huolimatta, että elämäni ei ole ollut samanlaista (minulle ei esim. ole koskaan laitettu hormonikierukkaa, joka on Kai minä halusin tätä -kirjan jonkinlainen punainen lanka), niin Siskon tapa kuvata elämää ja tunteitaan kirjoissaan on silti jotenkin tosi samaistuttava.

Huom. jos en pidä “elämäkerta” kirjoitustavasta, kts. edellinen kirja-arvosteluni, en myöskään pidä “samastua” muodosta, vaan haluan samaistumiseeni IIN, siitäkin huolimatta, että Suomen kielen lautakunta muuta suosittaa

Kirja-arvostelu: Kai minä halusin tätä

Palatakseni takaisin Siskon kirjaan “Kai minä halusin tätä”, on pakko todeta, että on samaan aikaan sekä hienoa että pelottavaa, kun joku uskaltaa avoimesti kertoa sisäisestä maailmastaan (olettaen, että edes osa siitä on totta?). Siitä tulee minulle sellainen olo, että onneksi tässä maailmassa on muitakin ihmisiä, joilla on taipumus miettiä liikaa ja “vääriä” asioita. Vaikka sitten miettisimmekin erilaisia vääriä asioita, on kuitenkin lohdullista, että joku muukin kokee joskus tavalliset asiat, ihmissuhteet ja arjen pyörityksen monimutkaisena.

En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sen tiedän, että kun luin Savonlahden kirjasta vaikkapa seuraavan, tuntui siltä, kuin hän olisi kanavoinut jotain osaa minusta kirjansa kansien väliin.

“Mitä enemmän ihmisoikeusasioihin perehdyin, sen vähemmän enää uskoin, että ihmiset voisivat muuttua. Vaikka kuinka olisin kerryttänyt järjestön varoja, koko ajan jossain kidutettiin jotakuta, joku suljettiin vankileirille ja joku sai vankeustuomion, koska oli saanut keskenmenon maassa, jossa abortti oli laiton, ja keskenmenoa epäiltiin abortiksi, vaikkei nainen ollut edes tiennyt olevansa raskaana, ja raskaus oli seurausta siitä, että naisen isäpuoli oli raiskannut hänet, ja niin edelleen. Kaikki oli kamalaa. Joten olisinko mieluummin ollut makaamassa Dannyn tai jonkun muun viihdeartistin – aivan sama minkä ikäisen – paatilla vailla huolenhäivää, tulevaisuus edessäni? Totta munassa.”

Sisko Savonlahti, Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021)
Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021), kansikuva
Kansikuva: Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021)

Yhteenveto: Kai minä halusin tätä

Aika monissa Storytelin arvioissa Siskon kirja koettiin masentavana, yksitoikkoisena tai ankeana (tosin toisissa taas sen todettiin olevan näkemyksellinen, tarkka ja hieno). Minusta arvostelijat eivät vain sitten ole sillä kuuluisalla samalla sivulla kirjoittajan kanssa.

Aikuisten oikeasti elämä ja arki on (ainakin välillä) masentavaa, yksitoikkoista ja ankeaa. Ei koko ajan, mutta ainakin joskus tai toisinaan. Toisille onnistuu kaikki ja toisille ei mikään. Yksi omista suurimmista oivalluksissa elämässä tähän asti onkin se, että elämä ei ole reilua ja mitä aiemmin sen hyväksyy, sitä vähemmän joutuu kipuilemaan epäreiluuden tunteen kanssa. Se kun on tosi kusinen tunne se. “This too shall pass” ja elämä on epätäydellistä, niin kai se Buddhakin totesi. Vähän samalla tapaa summaa elämää Siskon mummi kirjan sivuilla:

”Asioilla on tapana järjestyä. Jos ei hyvin, niin huonosti.”

Sisko Savonlahti, Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021)

”Kai minä halusin tätä” on minusta hyvä, rehellinen ja kiinnostava kuvaus yhden nuoren naisen elämästä. Jos sen lukee kiireettä ja sanoja makustellen, voi olla, että oppii jotain myös itsestään – samaistui sitten tai ei. Toivon kovasti, että Siskolla ja Valtterilla menisi myös nykyään hyvin eikä huonosti, toki toivon sitä ihan kaikille. Menispä kaikilla hyvin eikä huonosti.

* Voit ostaa Siskon kirjan “Kai minä halusin tätä” esimerkiksi klikkaamalla tätä tekstiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *