Miksi aloittaa tohtoriopinnot?
Miksi aloittaa tohtoriopinnot? Se on kysymys, jota aloin miettimään melko pian saatuani viestintäjohtamisen MBA-tutkinnon suoritettua. Oikeastaan olin jo opiskellessa puntaroinut jatko-opintoja, mutta pidin silti mahdollisuutta vähän utopistisena ideana. Minulle on valitettavasti nuoruuteni ns. motivaatiohaasteideni johdosta päässyt muodostumaan itsestäni mielikuva, että en oikein pärjää koulussa.
Viiden kympin villitykseni?
Kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä, niin nyt siis kävi kuitenkin sillä tavalla, että melkein puoli vuotta työstämäni tutkimussuunnitelma sai vihreää valoa ja olen hyvää vauhtia aloittamassa jatko-opinnot työn ohessa. Keskiössä on tällä tietoa b2b-sektorin viestintä ja digitaalinen markkinointi. Jos kaikki menee edes jotakuinkin suunnitelmien mukaan, niin saatan olla tohtori ennen kuin täytän 50.
Onhan tämä pieni ihme, sillä totuus on, että alle parikymppisenä koulu ei juurikaan napostellut. Tai tarkemmin koin sen jotenkin tosi tylsäksi ulkoa pänttäämiseksi. Minua kiinnosti lähinnä oman mielikuvituksen käyttö ja roolipelifantasiamaailmojen kehittäminen, musiikin ja lyhytelokuvien tekeminen, kaverien kanssa hengailu ja bilettäminen, tytöt (vaikka aika ujo olinkin sillä saralla) ja niin edelleen. Kohtuullisen normaaleja asioita nuorelle miehelle, pienellä nörttipainotuksella vain. Tämä ehkä antaa toivoa kaikille niille nuorille, jotka painivat motivaatiohaasteiden kanssa. Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin, jos intoa löytyy.
Miksi aloittaa tohtoriopinnot?
En tietenkään voi vastata kenenkään muun puolesta, enkä edes tarkalleen ottaen tiedä mitä oikeastaan on luvassa. Omalla kohdalla, jo mainitun lisäksi, kyse on siitä, että koen vihdoin kykeneväni keskittymään yhteen aiheeseen paremmin ja työelämän (havaintojeni) johdosta aiheeksi on valikoitunut yritysviestintä ja digitaalinen markkinointi. Näiden tarpeen en myöskään usko katoavan tulevaisuudessa yhtään mihinkään. Tietenkin pidän myös omasta kilpailukyvystäni huolta opiskelemalla lisää ja luonnollisesti toivon ylimmän suomalaisen koulutustason näkyvän ns. viivan alla.
“(Daniel) Pink ei kiistä palkan merkitystä tehokkaana ulkoisena motivaattorina, sillä mikäli perustekijät kuten korvaus ja turvallisuus eivät ole hyvällä tasolla, ovat kaikki puhe ja yritykset korottaa motivaatiota huipputasolle 3.0 turhia.”
Kirja-arvostelustani “Drive: The Surprising Truth about What Motivates Us”
Omasta mielestäni rahan motivoivaa vaikutusta aliarvioidaan pahasti julkisessa keskustelussa, enkä ainakaan minä häpeä tunnustaa, että se on tärkein yksittäinen syy miksi töitä teen. Se ei vähennä muiden motivaattoreiden arvoa – luonnollisesti palkan voi ansaita monella tapaa, mutta palkan merkityksen väheksyminen on nähdäkseni joko valehtelua (itselleen?) tai kertoo siitä, että joku toinen maksaa viulut.
Miten tässä näin kävi?
Loppuun haluan lisätä, että kuten ei elämässä koskaan mikään, niin myöskään tämä ei ollut pelkkää omaa ansiotani. Joka sellaista väittää, valehtelee. Nobel-palkittu Kahneman tietää kertoa, että sattumalla on aina rooli onnistumisessa.
“Success = talent + luck
Daniel Kahneman
Great success = a little more talent + a lot of luck“
Minun arpaonneani on ollut mm. se, että olen saanut varsin hyvät kortit syntymällä kohtuullisilla geeneillä Suomeen, jossa on lähes “ilmainen” korkeakoulujärjestelmä huikeine ohjaajineen kaikkineen. Ilmainen on lainausmerkeissä siksi, että kun julkisia rahoitetaan verovaroin, on mielestäni väärin puhua ilmaisesta. Ennen kaikkea iso kiitos kuuluu vaimolleni, joka on aina tukenani, vaikka tiedän, että aika usein ihmettelee, että mitä se taas sai päähänsä… Tai ei hän kuulemma enää ihmettele. Nyökyttelee vain. <3