Elokuva-arvostelu: DON’T LOOK UP
Elokuva-arvostelu: DON’T LOOK UP (Netflix, 2021) on kolmas laatuaan blogissani. Tänne päätymistä näyttäisi edesauttavan se, että elokuva kykenee herättämään minussa keskimääräistä enemmän pohdintaa. Sillä jos ensimmäinen elokuva-arvostelu oli Disney Pixarin huikea elämän tarkoitusta pohtiva Soul ja toinen oli hämmentävän aito ja elämänmakuinen Nomadland, niin tämä Netflixin DON’T LOOK UP on taasen piinaavan tarkkanäköinen ajankuvaus, mutta silti ollen todella hyvää viihdettä. Tämä arvostelu sisältää jonkin verran mahdollisia juonipaljastuksia ja myös omia näkemyksiäni aiheesta, ja jos ne eivät kiinnosta (mikä on täysin fine), niin parempi jatkaa matkaa.
Esimerkiksi Facebookista löytyy kivoja paljon kivoja ryhmiä. Niissä jaetaan lähinnä harmittomia kuvia ja iltapäivälehdistä voi varmasti lukea julkkisten kuulumisia, vaikka kuka milloinkin on kenen kanssa ja minkä kohupaljastuksen se ja se tekee eksklusiivisesti juuri sinulle! 😉
Elokuva-arvostelu: DON’T LOOK UP
Spoilaamatta toivottavasti liikaa, DON’T LOOK UP kertoo kahdesta astronomista tohtori Randall Mindystä (Leonardo DiCaprio) ja Kate Dibiaskystä (Jennifer Lawrence), jotka havaitsevat maata kohti matkalla olevan E.L.E. (Extinction Level Event) luokan komeetan. Kerrottuaan havainnoistaan asianmukaisesti Pentagonille alkaa tapahtumaketju, joka vastaa todennäköisesti sitä mitä vastaavassa tilanteessa tulisi tapahtumaan, eli varsinainen facepalm-parade.
Sekä DiCaprio että Lawrence tekevät DON’T LOOK UPissa hienot roolisuoritukset. Tästä myös IMDB:ssä tuntuu vallitsevan konsensus, sillä tätä kirjoittaessani elokuva on arvioitu noin 60 000 ihmisen mielestä 7,3/10 arvoiseksi, joka on IMDB:ssä jo varsin hyvä arvosana! Mutta vaikka epäilen, ettei tämän sortin viihde-elokuva tulee kahmimaan kummoisiakaan palkintoja, veikkaan, että DON’T LOOK UP tulee jäämään elokuvahistoriaan yhtenä aikansa merkittävänä teoksena sellaisten satiirien rinnalle kuin Starship Troopers tai Idiocracy.
Kokonaisuutena DON’T LOOK UP onkin poikkeuksellisen isolla rahalla tuotettu upea satiiri, jota voi vilpittömästi suositella kaikille. Sen katsominen voi sattua sieluun ja hyvällä tuurilla myös auttaa ymmärtämään omaa hölmöyttään, varsinkin jos sattuu tunnistamaan itsensä elokuvasta. Veikkaan silti, että tämä ihmistyyppi ei koskaan ehdi DON’T LOOK UP katsomaan, sillä FOMO on heissä liian vahva.
Miksi DON’T LOOK UP oli myös tuskallista katsoa?
DON’T LOOK UP:iin kiteytyi paljon omia ajatuksiani nykymaailman menosta. Kaikelle laitetaan hintalappu ja ennen kaikkea politiikassa kyse on suosion (lue: vallan) optimoinnista ja somen ”hiteistä”. Lopulta journalismissakin on kyse kävijämääristä ja klikeistä, eikä niinkään enää tiedonvälityksestä. Sivusin aihetta enemmän kirja-arvostelussa ”Vuosi ilman nettiä”, jonka voit SEO-optimoinnin takia lukea vaikka tästä linkistä.
Totuus kuitenkin on, että näin se maailma makaa. Ihmislaji on keskimäärin juoruiluun taipuva ja enemmän kuin maailman pelastuminen, sitä kiinnostaa leipä ja sirkushuvit. Pienen poikkeuksen tekevät tutkijat, professorit ja virkahenkilöt, jotka toki hekin ovat alttiita houkutuksille kuin Temppareiden tulevaisuuden lupaukset konsanaan – tätäkin DON’T LOOK UP esimerkittää Mindyn hahmon avulla. Mutta huolestuttavaksi nykymaailman tekee siis se, että yhä useammin myös päättäviin rooleihin valitaan henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä käyttää annettua valtaa vastuullisesti. Tästä DON’T LOOK UPin rouva presidentti Orlean (Meryl Streep) on hienosti käsikirjoitettu esimerkki.
Katso loistava DON’T LOOK UP Netflixissä ennen kuin on liian myöhäistä
Sitä ennen voit katsoa trailerin ohesta: