fbpx
Kirja-arvostelu: Vuosi ilman nettiä

Kirja-arvostelu: Vuosi ilman nettiä

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...
Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Kirja-arvostelu: Vuosi ilman nettiä (WSOY, 2021) on arvioni Ilkka Kariston kirjasta, jossa – ehkä vähemmän yllättäen – kirjoittaja kertoo millainen oli hänen vuotensa ilman nettiä. Siteeraan tässä arviossa jonkin verran sellaisia kohtia, joiden osalta koen erityistä samaistumista tai haluan kirjoittaa muutaman rivin itsekin aiheesta. Olen näet itsekin pitänyt useamman kerran “somelomia”, ja viime vuosina vähentänyt sosiaalisen median käyttöä radikaalisti, vähän samoista syistä kuin Karisto ja moni muukin: liika sometus tekee pahaa. 

“Älypuhelin on ylimääräinen uutislähetys, joka ei pääty koskaan, ja samaan aikaan se on myös pankki, kirjasto, televisio, elokuvateatteri, jukeboksi, matkatoimisto, kirpputori, koululaisen reissuvihko, Kelan toimisto ja Hyde Parkin Speakers’ Corner. Ihminen hyppelee sovelluksesta ja sivustolta toiselle muistamatta enää itsekään, mitä oikein oli varsinaisesti tekemässä.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Netin käytön lopettamista en ole kuitenkaan koskaan harkinnut, moni asia on yksinkertaisesti liian paljon paremmin, kun sen voi hoitaa nopeasti netissä. Vaikka tietenkin nopeudella on myös varjopuolensa, varsinkin työelämä on mennyt osittain juuri digitalisaation takia liiankin nopeaksi ja kaoottiseksi päivästä toiseen selviytymistaisteluksi.

Netti, tai tarkemmin moniajo, pilaa keskittymiskyvyn

“Aivotutkijat ovat moneen kertaan todistaneet, että poukkoileva netin käyttö, multitaskaus, kuormittaa aivoja ja vie keskittymiskyvyn. Me kaikki tiedämme sen, mutta emme silti malta tai ymmärrä tai halua lopettaa sitä.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Olen itsekin perehtynyt vähän aiheeseen, eikä multitaskausta turhaan kutsuta leikkimielisesti multipaskaukseksi. Multipaskaus = tehdä vähän kaikkea samanaikaisesti ja huonosti.

”Olen aina pitänyt itseäni ahkerana lukijana, mutta totuus on se, että viime vuosina aloittamani kirjat ovat jääneet lähes järjestään kesken. Olen syyttänyt kirjojen laatua, vaikka enemmän vikaa on ollut keskittymiskyvyssäni, jonka netissä roikkuminen on rapauttanut.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Tunnistin tästä kohdasta vanhan itseni. Minunkin oli vaikea keskittyä pahimpina sometusaikoinani lukemiseen. Ja vieläkin välillä tulee joskus tarve hypätä kertomaan käsillä olevan kirjan hyvästä kohdasta jonnekin sosiaaliseen mediaan, vaikka ihan pöhköähän se on. Nykyään odotan sentään sen verran, että saan kirjan luettua ja kirjoitan siitä sitten tänne blogiini.

Rinnakkaistodellisuus

“Omissa silmissäni Instagram näyttää kummalliselta minä-minä-maalta, jossa ihmiset tarkkaan harkituilla kuvavalinnoillaan rakentavat itsestään ja elämäntyylistään jonkinlaista kokonaistaideteosta. Yhden tutkimuksen mukaan Instagramin käytön viisi tärkeintä motiivia ovat sosiaalinen vuorovaikutus, kuvien arkistointi, itsensä ilmaiseminen, eskapismi ja tirkistely.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Oman markkinointialan ammattini johdosta tutustun yleensä aina kaikkiin uusiin ja vähän vanhempiinkin alustoihin ja ilmiöihin melko ennakkoluulottomasti. Instagram on kuitenkin aina tuntunut hiukan ahdistavalta internetin lihatiskiltä tai peileillä vuoratulta egon alttarilta (thank God en ole koskaan joutunut Tinderiä edes avaamaan). Toki se on juuri siksi valtavan hyvä markkinapaikka monelle, sillä siellä brändien kannattaa olla missä asiakkaatkin ovat. Toinen vielä ehkä ahdistavampi alusta vaikuttaisi olevan nyt kovassa nousussa oleva TikTok, sen jatkuva hyperaktiivinen dopamiinitykitys saa varmasti kenet tahansa kärsimään nopeasti vähintään keskivaikeasta ADT:sta.

Netti on totta tosiaan helposti jonkinlainen toinen todellisuus, kuin maailma tämän konkreettisen rinnalla, jonne paeta hakemaan hetken huumaa tai vain koska on koukussa:

“Yhtäkkiä puhelimen taikamaailmaan kadottiin kesken työpalaverin, kesken lounastapaamisen, kesken baari-illan.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Olen syyllistynyt itsekin tähän lukemattomia kertoja, varmasti tälläkin viikolla (oli viikko mikä tahansa). Todella huono tapa ja pyrin aktiivisesti eroon tästä. Toivottavasti sinäkin.

“Sosiaalisessa mediassa ihminen on muille täysin näkymätön, ellei hän tuo itseään aktiivisesti esiin. Pirullisinta on se, että yleisöään ei itse näe: se voi tarkkailla sinua juuri nyt tai olla tarkkailematta, tykätä tai olla tykkäämättä, pahimmassa tapauksessa aloittaa vihakampanjan. Ja niin performanssi jatkuu aina vain, ja elämästä tulee vähän kuin ikuisesti jatkuva työhaastattelu.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Tämän “työhaastatteluilmiön” tunnistan erityisesti LinkedInistä. Koska käytän sitä aktiivisesti työroolissa, tulee minulle välillä fiilis, että olisi “pakko” postata jotain. Tämä on tietenkin harha, sillä suurin osa asiantuntijoista kykenee työhönsä riittävällä tasolla ilman jatkuvaa postailua milloin mistäkin. 

Uhkaako some laadukasta journalismia

“…perinteinen media joutuu pelaamaan yhä enemmän sosiaalisen median ehdoilla. Sen on mentävä sinne, missä mainostajat ja potentiaaliset lukijat jo ennestään ovat, siis Facebookiin, ja kerjättävä itselleen huomiota.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Vuosi ilman nettiä kirjan kirjoittaja on toimittaja. Tämä selittää sen, että netin vaikutusta journalismiin pohditaan aika paljon teoksessa. Minusta se on ehdottomasti kirjan kiinnostavimpia anteja, sillä itsekin viestinnästä kiinnostuneena olen ehkä jopa hieman huolissani somen vaikutuksesta journalismin laatuun. Klikkiuutismaisuus valtaa tilaa ja somekohuja suorastaan metsästetään trafiikin toivossa. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa ongelma, sillä ehkä vielä suurempi ongelma kuin “katso kuvat” -uutisointi on lähdekriittisyyden rapautuminen. Kun haetaan nopeutta ja helppoutta, kasataan jutut helposti esim. pelkkien Twitter-sitaattien varaan. Oheinen lainaus tiivistää ongelman hyvin:

“Ihmiset myös jakavat sosiaalisessa mediassa herkemmin kohujuttuja kuin neutraaleja perusuutisia. Tästäkin syystä toimitusten kannattaa tehdä jutuistaan mahdollisimman huomiohakuisia, ja läheskään aina se ei tarkoita parasta mahdollista laatua.

Sosiaalinen media rapauttaa journalismia toistakin kautta. Tai tarkemmin sanoen toimittajat tekevät sen itse: juttuihin kopioidaan yhä useammin sitaatteja suoraan somesta sen sijaan, että toimittaja tekisi itse haastattelut. Se on tietysti eräänlainen win–win-tilanne: molemmilta säästyy aikaa. Ongelma on siinä, että toimittajasta tulee pelkkä kirjuri ja jutun kohde saa viestinsä läpi juuri siinä muodossa kuin haluaa.

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Pitäisikö olla vuosi ilman nettiä?

Minua yhtään tuntevat tietävät, että en ole todellakaan mikään teknologiavastainen luddiitti, oikeastaan päinvastoin. Uskon vilpittömästi siihen, että teknologinen kehitys tulee olemaan ja on ainoa toivomme pelastaa itsemme itseltämme. Tarvitaanko tähän teknologisen singurateetin kaltainen science fiction AI-interventio, vai onko toivomme jossain muualla, sitä en ilman kristallipalloa osaa sanoa. En siis usko siihen, että netittömyys – tai edes täydellinen somettomuus – olisi ihmiselle hyväksi. Netti ja sosiaalinen media mahdollistavat niin paljon hyviä asioita, että haittoja on yksinkertaisesti pakko hyväksyä. Olen myös täydellisen jäävi sättimään sosiaalista mediaa helvetinkoneena, sillä olen sitä kautta saanut elämääni niin paljon hyvää ja kaunista (vaimoni), että olen ikuisesti plussalla. Ja myös, kuten Ilkka kirjassaan toteaa, joskus kannattaa valita puolensa ihan siltäkin pohjalta, että mihin maailma on matkalla:

“Pitipä tästä kehityksestä tai ei, sen mukana on elettävä – turha tässä on kääntää todellisuudelle selkäänsä ja jäädä haikailemaan Kehruu-Jennyä.”

Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto (WSOY, 2021)

Yhteenveto: Vuosi ilman nettiä, Ilkka Karisto, WSOY, 2021

Ilkka Kariston Vuosi ilman nettiä on helppolukuinen välipala. Sitä lukiessa nyökyttelin useaan otteeseen ymmärtäväisesti, mutta yhtä usein hämmästelin Kariston intohimoa jalkapalloa kohtaan. Ilkalle vaikeinta netittömyydessä kun tuntui olevan se, että hän ei pysynyt jatkuvasti pulssilla jalkapallomaailman tapahtumista eri foorumeilla ja kanavissa. Tätä en tajua, mutta varmasti joku muu ymmärtää. Itse lähinnä ihmettelin koko juttua ja kävi se jopa välillä vähän hermoille, että CAMOON, kyse on jumalauta potkupallosta! Mutta yhtä kaikki, ihan viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kirja oli Vuosi ilman nettiä. 

Voit tilata Vuosi ilman nettiä kirjan tästä linkistä Adlibriksestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *