Datasta tekoälyyn
Datasta kohistaan edelleen. Data sitä, data tätä. Sitä on pakko saada, mutta samalla sitä ja sen keruuta pelätään. Monikaan ei silti tiedosta sitä, että mitä sillä meidän tuottamalla datalla oikeasti tavoitellaan.
Sillä vaikka on totta, että data voi auttaa merkittävästi kertomaan miten valinnat ovat bisnekseen vaikuttaneet ja miten ehkä voisi jatkossa mennä, niin se ei ole datan keräämisen lopullinen motiivi isossa kuvassa.
Se miksi dataa oikeasti kerätään, ja miksi sen keräämisen infraan on niin paljon panostettu isojen yritysten (kuten Google, Amazon, Facebook, Tesla, Uber) toimesta on tekoälyn kehittäminen.
Kun hallussa on miljardien ihmisten päivittäisiä valintoja, on käytössä datasetti, jolla voi mullistaa kaiken. Kyse on eräänlaisesta kilpajuoksun karsinnoista; kuka onnistuu ensimmäisenä kehittämään tekoälyn, joka kykenee toimimaan edes rajatulla alueella ihmisen kaltaisesti. Ja sen jälkeen sitten varsinainen kisa vasta alkaa:
Veikkaukset HLMI:n (Human Level Machine Intelligence, kts. tarkemmin sanakirjastani) / AGI:n (Artificial General Intelligence) saavuttamisesta vaihtelevat. Jotkut tekoälytutkijat ennustavat, että kehittyminen datasta tekoälyyn ehkä jo 2040-luvulla ja sitä ennen kapeammilla sektoreilla. Toiset pitävät hommaa vaikeampana ja sijoittavat HLMI-kisan maaliviivan vuosisadan loppuun.
Oma toiveeni tekoälylle
Itse toivon, että kehitys datasta AGI/HLMI-tekoälyyn tapahtuisi kunnolla mahdollisimman pian. En toivo tätä siksi, että saisin androidin palvelijaksi tai elääkseni Blade Runnerin tapahtumia livenä.
Toivon nopeaa kehitystä siksi, että tuon HLMI:n jälkeen on mahdollista toivoa ns. teknologista singulariteettia. Se toimii pohjana periaatteessa äärettömän fiksulle super-tekoälylle (ASI, Artificial Super Intelligence), joka kykenisi valtalla ongelmanratkaisukyvyllään ehkä pelastamaan meidät itseltämme kertomalla oikean suunnan.
Toki äärettömyydellä on silläkin rajansa, sillä (ainakin nykytiedolla) ääretön laskentateho vaatisi äärettömästi energiaa ja monta muuta vielä keksimätöntä innovaatiota. Energiasta on edelleenkin pulaa, eikä edes Dysonin kehä voisi asiaa ratkaista – vaikka pitkälle sen tuottama energia riittäisikin. Kyse on siis tähden ympärille rakennettavasta laitteesta, joka kaappaisi tähden energian.
Jos kirjoitukseni loppu menikin vähän science fictioniksi, niin yhteenvetona todettakoon, että jos pysähtyy hetkeksi miettimään mitä me oikeasti netissä teemme, on se tekoälyn kehittämistä. Ehkä jonain päivänä osa sinua ja minua elääkin ikuisesti tekoälynä. Ja ehkä olemmekin älyllisen evoluution yksi pieni osa, jollaisia miljardien aiempien vuosien aikana eri eliöt ovat olleet ennen meitä ja juuri tähän hetkeen sinut ja minutkin auttaneet.
Tulevaisuudessa voimme kaikki olla yhtä.