Johtajuuden reflektointia kymmenen vuoden ajalta

Johtajuuden reflektointia kymmenen vuoden ajalta

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...

Löysin sattumalta helmikuussa 2012 minulle tehdyn PAPI-n persoonallisuuskyselyn raportin. En ihan tarkkaan muista, että miksi minulle on sellainen teetetty, mutta epäilen sen olleen osa pelialan koulutusta, johon osallistuin vuoden 2008 pankkikriisin vietyä lopulta silloisen työpaikkani. Veikkaisin siis, että tällä persoonallisuuskyselyllä on pyritty kartoittamaan soveltuvuuttani uudelle alalle ja tulevaan rooliini pelituottajana. Ja vaikka matkani pelialalla jäikin vain 7 kuukauden mittaiseksi, niin kokemus oli silti ehdottomasti kokemisen arvoinen. Oma arvonsa on myös tällä nyt löytyneellä persoonallisuuden arviolla, joka koostui lukuisista monivalinnoista. Niissä mitattiin ainakin silloin raportin mukaan seuraavia tekijöitä:

  • Vaikuttaminen ja esimiesrooli
  • Suhtautuminen tehtäviin ja järjestelmällisyyteen
  • Muutosten ja ajatusten käsitteleminen
  • Muiden kanssa toimiminen
  • Päätöksenteko ja työskentelyn nopeus
  • Mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen
  • Tavoitteellisuus

Vaikka raportin johdannossa mainitaankin, että testin tulos on luotettava vain 12 kuukautta sen tekemisestä, lähinnä koska “mieltymykset ja käyttäytyminen muuttuvat yleensä ajan mittaan” ja “ne ovat myös riippuvaisia työroolistasi ja henkilökohtaisesta tilanteestasi”, niin oli kuitenkin mielenkiintoista reflektoida omaa nykyistä kokemusta persoonasta melkein kymmenen vuoden takaiseen, varsinkin johtajuuden näkökulmasta. Oli myös kiinnostavaa vertailla tätä raporttia muihin sittemmin tekemiini persoonallisuusanalyyseihin, vaikka en aiheeseen tässä artikkelissa tarkemmin pureudu. Näitä ovat olleet esim. DiSC, Big Five, OPQ tai RMP, joista jälkimmäisestä olen aiemmin kirjoittanut hiukan enemmänkin täällä.

Seuraavassa poimin edelleen mielestäni osuvia kuvauksia itsestäni ja pohdin myös vuosien vaikutusta raportin kuvauksiin. En tiedä, onko tämä nyt ollenkaan ketään muuta kiinnostavaa, mutta itsestään on aina kiva kirjoittaa ja saa tästä nyt ehkä taas piirun paremman käsityksen siitä, millainen tyyppi tätä blogia kirjoittelee.

Vaikuttaminen ja esimiesrooli

Raportin mukaan vastaukseni viittaa siihen, että saatan toisinaan ottaa johtajan ja vaikuttajan roolia, esimerkiksi silloin, kun tiedän asiasta enemmän kuin muut. Muussa tapauksessa jätän johtamisen mieluummin muille. Edellä mainittu pitää itse asiassa erittäin hyvin nykyisellään (taas) paikkaansa. Kuluneen 10 vuoden aikana on kyllä ollut vaiheita, kun olen ottanut johtajuutta lähinnä koska olen halunnut johtamiskokemusta, mutta kun sitten oppia on kertynyt, keskityn jälleen mielelläni niihin asioihin jotka koen hallitsevani tai joihin koen, että minulla on syy tai edellytys perehtyä.

Suhtautuminen tehtäviin ja järjestelmällisyyteen

Olen PAPI-n testin mukaan suhteellisen järjestelmällinen, oli kyse sitten työpisteen siisteydestä tai asioiden suunnittelusta etukäteen. Tämä pitää edelleen varmasti paikkaansa, painotus sanalla suhteellisen.

Toisten työn laadun tarkastamisen olen kokenut kohtuullisen tärkeänä ja lukemani mukaan tehnyt niin aikataulun salliessa. Tässä olen ehkä siirtynyt entistä enemmän painottamaan tehtävään valinnan soveltuvuutta, eli koen, että (huippu)asiantuntijan pitäisi tietää työstään niin paljon, että minua ei tarvita arvioimaan sen laatua. Johtajana työni on ennen kaikkea varmistaa se, että asiantuntija pystyy edistämään liiketoimintastrategiaa mahdollisimman sujuvasti asiantuntemuksellaan ja toisaalta myös miettiä strategisemman tason haasteiden taklaamista.

Olen 2012 toivonut vielä jonkinlaista ohjeistusta työlleni, jos sen suhteen kymmenen vuotta elämänkokemusta onkin lisännyt omasta mielestäni merkittävästi itseohjautumista. Nykyään arvostan esimieheltä lähinnä tavoitteiden asetantaa yhdessä kanssani, mutta senkin teen tarvittaessa itse.

Muutosten ja uusien ajatusten käsitteleminen

On kiinnostavaa lukea, että en ole edes 2012 kokenut tarvetta erityisemmin henkilökohtaisesti valvoa töitä loppuun saakka, vaan olen luottanut siihen, että kun jotain sovitaan niin se pitää. Tämän piirteen olen myös huomannut olevan nykytyöelämässä – ainakin omasta mielestäni – erittäin hyvä juttu. En jo aiemmin mainitusti halua olla mikromanageroimassa asiantuntijoita, mikä on ihan eri asia, kuin toimia tarvittaessa tukena ja sparrikaverina. Todennäköisesti jonkinlaisella muulla luottamusmallilla varustettu ihminen pitää minua ihan naiivina ja pöhkönä, olihan sanonnan mukaan Lenininkin periaate “luottamus hyvä, kontrolli parempi.” 😉

Muuten uusien asioiden käsittelemisen osalta tunnistan raportissa esiin nostetun mieltymyksen teoreettisiin käsitteisiin, silti käytännön seikkoja ja tekemistä unohtamatta. Tämä kuvaa mielestäni edelleen hyvin suhdettani tietoon ja tekemiseen; kun aikaa on, voin pohtia asioita hyvinkin teoreettisella tasolla, mutta tiukassa paikassa on parempi noudattaa mottoa “done is better than perfect”. Todettakoon silti tässä yhteydessä ihan erikseen, että ”done” ei tarkoita paskaa, vaan riittävän hyvää. Siinä on iso ero, yleensä viimeistään viivan alla. Paska ei myy, mutta riittävän hyvä myy ja lisäksi säästää vapautuneet resurssit lisämyyntiin.

Muiden kanssa toimiminen

Kohta ”Muiden kanssa toiminen” arvioi vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Tämä on asia, jota olen pohtinut melko paljon elämässäni aina ja nyt erityisesti Covid-19-pandemian aikana. Olen nimittäin pärjännyt mainiosti etänä, itseasiassa jopa loistavasti. Tätä ennakoi myös tämän PAPI-n raportin nosto:

“Et kaipaa muiden seuraa töissä kovin paljon. Muut todennäköisesti pitävät sinua itsenäisenä ja itsevarmana. Näin ollen et ole altisryhmäpaineelle, mutta muut saattavat toisinaan pitää sinua ryhmän velvollisuuksista välinpitämättömänä.”

Sama tulos, eri sanoin, tuli myös Reissin Motivaatioprofiilista. Itse pidän tapaani toimia ”tietenkin” ideaalina, mutta olen tässä vuosien varrella oppinut, että monen mielestä se on jollain tapaa väärä tai ainakin herättää vähän närkästystä. Onkin varmaan totta, että introvertti ja ekstrovertti eivät voi koskaan oikeasti ymmärtää toisiaan. Ja siinä välimaastossa oleva ambivertti tuskin ymmärtää edes itseään. 🙂

Päätöksenteko ja työskentelyn nopeus

Tässä kohtaa PAPI-n oli osaltani hiukan turhankin ympäripyöreä. Se tiivistyy hyvin osion päättävään lauseeseen “katsot pyrkiväsi yleensä työskentelemään sekä ripeästi että harkitsevasti.” Lainaus on tietenkin helppo allekirjoittaa, mutta työelämässä olen huomannut, että ripeys on usein voittava taktiikka arjessa. Tämä liittyy myös mainitsemaani “better done than perfect” filosofiaan, jota olen kohtuullisen hyvin tuloksin käyttänyt varsinkin myyntijohtajana toimiessani. Jos kuitenkin työni mittarit olisivat olleet toisenlaisia, olisi hyvinkin analyyttinen puoliskoni saattanut vahvistua matkan varrella.

Mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen

Minua hiukan nauratti, kun luin että “saatat toisinaan ilmaista mielipiteesi melko suoraan, jos koet, että asia on sinulle tärkeä…”. Näin se tosiaan on ollut oikeastaan aina, ja vaikka olen kantapään kautta oppinut ja edelleen opettelen, että aina se ei ole viestinnän näkökulmasta voittava tapa toimia.

Tunteiden ilmaisusta raportti mainitsee, että pyrin yleensä pysyttelemään rauhallisena, ja vaikka olenkin valmis näyttämään tunteeni joissain tietyissä tilanteissa, niin teen sen todennäköisesti vain hyvin tuttujen kesken tai kun olen raivoissani tai innoissani. Tämän paremmin temperamenttiani ei oikein pysty edelleenkään lyhyesti kuvaamaan.

Tavoitteellisuus

Syystä tai toisesta tavoitteellisuus on ollut minussa vahva ominaisuus melkein niin kauan kuin muistan. Tästä onkin ollut minulle valtavasti hyötyä. Uskallan sanoa, että juuri se on avannut minulle paljon ovia. Raportti kuvaa tavoitteellisuutta kohdallani näin:

“Katsot omaavasi vahvan tarpeen menestyä työssäsi ja urallasi. Pyrit määrätietoisesti täyttämään tai ylittämään itsellesi asettamasi tavoitteet.”

Kuvauksen jatko, eli “saatat olla usein valmis kilpailemaan muiden saavutusten kanssa” ei tosin pidä kovin hyvin kohdallani paikkaansa. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen muiden suhteen, suoraan sanottuna varmasti osittain siksi, että itselleni asettamat tavoitteet ovat olleet usein kovempia. 

Tähän vielä liittyen raportissa on hyvä, tai ainakin egoa imarteleva maininta:

“Sinulla on kohtuullinen tarve täyttää esimiehesi odotukset, mutta tietyissä tilanteissa saatat olla valmis kyseenalaistamaan tämän päätökset ollessasi niistä eri mieltä.”

En osaa arvioida, että kuinka hyvin edellinen sitaatti arjessa pitää paikkaansa, mutta ainakin itse kokisin mainitun tavan toimia melko ideaaliksi. Ehkä kokemus on tuohon tuonut vielä ripauksen lisää harkintakykyä, sillä elämä on opettanut, että tapoja edistää asioita voi olla monia. En siis välttämättä koe perustelluksi puuttua ihan jokaiseen päätökseen, vaikka itse tekisinkin toisenlaisen päätöksen. Pitää siis olla kyse aika isosta jutusta, että lähden puuttumaan muiden tapaan hoitaa asioita, oli kyseessä sitten pomo tai kollega. Samaa toki arvostan muiltakin, logiikkavirheisiin saa ja tulee puuttua, mutta turha managerointi on turhaa.

Yhteenveto

Cubiksen PAPI-n vaikuttaa ihan kelvolliselta, joskin aika kevyeltä, analyysiltä kartoittaa työntekijän soveltuvuutta tai motivaattoreita. Paikoin raportti oli tosin melko ympäripyöreä, mutta en osaa sanoa, että johtuuko se minun silloisista vastauksistani vai raportin mallista vai kummastakin. Sitä en osaa arvioida, että onko kyseinen persoonallisuuskysely muuttunut ajan saatossa, sillä käytössäni on tosiaan vain muutaman sivun yhteenveto omista tuloksistani helmikuulta 2012.

Jos olisin rekrytoimassa avaintekijää ylempään johtoon, voisin todennäköisesti teetättää semi-finalisteilla tämän tai vastaavan persoonallisuustestin ja käyttää sitä myös haastattelujen tukena. Mitään raporttia ei silti tulisi mielestäni käyttää valintaperusteena, sillä siihen kyselyt ovat yksinkertaisesti liian epäluotettavia. 

Kyseiseen persoonallisuuskyselyyn voit tutustua tarkemmin:

https://www.cubiks.com/fi/osaamisen-johtaminen-tyokalut/persoonallisuuskysely

Cubiks tai PSI Services ei ole osallistunut tämän artikkelin kirjoittamiseen muutoin kuin tuottamalla 2012 tässä artikkelissa lainatun raportin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *