Elokuva-arvio: Nomadland (2020)

Elokuva-arvio: Nomadland on toinen elokuva-arvostelu blogissani ja sopii jonoon erityisesti siksi, että on tunnelmaltaan niin erilainen kuin ensimmäisenä arvostelemani animaatio Soul. Toki molemmat ovat kriitikoiden ylistämiä ja palkintoja saaneita. Nomadland on voittanut ainakin parhaan elokuvan, ohjauksen ja naispääosan Oscar-palkinnot, pari Golden Globea ja Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan.

Seuraava kirjoitukseni sisältää paikoin mahdollisia juonipaljastuksia, joten älä jatka lukemista, jos et halua niitä lukea.

Elokuva-arvio: Nomadland

Tiivistettynä Nomadland on hieman haikea ja dokumentaarisella fiiliksellä rakennettu tarina, joka seuraa työnsä ja aviomiehensä menettänyttä pakettiautolla oman tiensä kulkijaa Ferniä (Frances McDormand).

Nomadland tuntui katsottaessa jotenkin hyvin suomalaiselta elokuvalta. Ehkä siksi, että ohjaaja Chloé Zhao antoi tarinalle poikkeuksellisen paljon tilaa hengittää; kuvaustyyli oli rauhallinen, leikkauksen rytmi paikoin jopa hidas ja dialogi pelkistettyä. Erot suomalaiseen vastaavaan kerrontaan korostuivat lähinnä näyttelijäntyön aitoudessa, sillä aika harvoin suomalaisessa elokuvassa päästään vastaavalle tasolle paitsi dokumenteissa. Jäin jopa pohtimaan, että onkohan Nomadlandissa mahdollisesti käytetty ns. aitoja ihmisiä ja tarinoita päähenkilöiden rinnalla, sillä osa suorituksista tuntui yksinkertaisesti liian hyviltä ollakseen täysin tarinaan keksittyjä. Tämä varmasti selviäisi pienellä googlauksella, mutta jätän tarkoituksella itselleni faktat selvittämättä, sillä ihan kaikkea ei tarvitse aina tietää.

Fernin tarinan ohella Nomadland tarjoaa katsauksen amerikkalaiseen nomadikulttuuriin ja yhteisöön, jossa ihmiset ovat valinneet elämän vapaina tien päällä. Nomadien elämää ei kaunistella tai romantisoida sen kummemmin, vaan Nomadland näyttää mm. muoviämpäriin paskomiset ja pakujen rikkoontumisesta aiheutuvat ongelmat. Tulkintani mukaan se myös nostaa esille sen, että vaikka nomadi on mielestään vapaa, on usein hädän hetkellä hänelle arvoa silläkin, että joku toinen on valinnut perinteisemmän amerikkalaisen elämäntyylin ja voi auttaa taloudellisesti.

Kenelle Nomadland on tehty?

On vaikea sanoa kenelle elokuva on tehty. Mutta on helpompi sanoa, että Nomadland ei ole elokuva sille, joka pitää pelkästään menosta ja meiningistä, räiskeestä ja paukkeesta tai hulvattomasta huumorista. Elokuvassa ei ollut oikeastaan mitään toimintaa tai hauskaa, sillä se keskittyi kuvaamaan lakonisesti sekä maaseudun että ihmisten katoavaisuutta. Nomadlandia voikin mielestäni katsoa monella tasolla vertauskuvana tälle ajalle, vaikka se ei suoraan ottanutkaan kantaa siihen mikä on oikein tai väärin.

Itse pidin Nomadlandista 9 / 10 arvoisesti, sillä vaikka heti katselun jälkeen olinkin hieman hämmentynyt tarinan vähäeleisyydestä, aukesi moni elokuvan viesteistä seuraavan yön ja tämän bloggauksen kirjoittamisen aikana. Nomadland onnistuikin yllättämään aitoudella ja sillä, että se ei noudattanut juurikaan elokuvakerronnan kliseitä. Paha ei saanut palkkaansa, rakkaus ei löytynyt yllättävästä paikasta, eikä alttarille riennetty viime tipassa – tarinassa ei myöskään ollut oikeastaan edes selkeää loppua. Fern vain ajoi pakullaan pois ja tarina päättyi. Sen pituinen sitten se.

Löydät Nomadlandin esimerkiksi Disney + -palvelusta.