Kirja-arvio: Monimuotoisuus
Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
* Monimuotoisuus (Siltala, 2019) on Juha Kauppisen tuhti teos Suomen luonnon epätoivosta 2010-luvun lopulla. Epätoivosta siksi, että kirjaa lukiessa tuli monta kertaa paha mieli monimuotoisuuden ollessa vakavasti uhattuna, joissain tapauksissa jo peruuttamattomasti tuhottuna.
“…kaikki voitava on tehty, mutta liian myöhään. Tosiasioita, jotka on pakko hyväksyä.”
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Luonnon ja sen eliöstön monimuotoisuuden hätää käsitellään kirjassa monen eri lajin kautta. Muun muassa kuukkeli, ruusuruohonmaamehiläinen, isonuijasammal, taimen, sinisiipi ja jääleinikki esimerkittävät, niiltä osin kuin tietoa on saatavilla, kuinka ihmisen toiminta on aiheuttanut populaatioiden romahtamisen tai jopa paikallisen katoamisen.
“Perhoset katosivat kaksi vuosikymmentä sitten, koska sopiva elinympäristö katosi. Niitä ei voi taikoa takaisin. Aurinkovuorella 1980-luvulla eläneet hyönteispopulaatiot ovat kadonneet pysyvästi. Tämä on elämän olemus.”
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Mitä väliä monimuotoisuudella on?
Jos vielä joku voi miettii, että mitä ihmeen arvoa on jollain yhdellä, kahdella tai tuhannella lajilla miljoonien joukossa, niin kannattaa sitäkin suuremmalla syyllä lukea Monimuotoisuus.
“Biodiversiteetin rakentumista voi olla joskus vaikea hahmottaa. Muun voi luonnossa koettaa ymmärtää yksinkertaistusten kautta, mutta luonnon monimuotoisuuden kohdalla se on vaikeaa, kysehän on monimuotoisuudesta, joka on lähes sama kuin monimutkaisuus. On yritettävä käsittää monia asioita samanaikaisesti.”
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Omasta mielestäni jo pelkkä etiikka velvoittaa meidät suojelemaan ja säilyttämään luonnon monimuotoisena – myös ihan itsemmekin takia. Kauppinen lähestyy asiaa osaltaan käytännöllisesti ja tekee sen asian monimutkaisuudesta huolimatta konkreettisesti ja helposti ymmärrettävin esimerkein.
“Mihin tarvitsemme hyönteisiä? Tämän kysymyksen haluaisi ehkä moni esittää, mutta ei kehtaa. Puhutaan ensin vain pölyttäjistä. Melko varmasti emme haluaisi elää maailmassa, jossa ei ole pölyttäjiä. Voi olla, että emme edes pystyisi elämään sellaisessa maailmassa, vaan populaatiomme alkaisivat huveta jo pölyttäjien vähentyessä tietyn kynnysrajan alle.
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Tarvitaan oikeita tekoja
Varsinkin Monimuotoisuuden lopussa Kauppinen yrittää valaa vielä uskoa muutokseen mahdollisuuteen. Se ei kuitenkaan kirjan muun tiedon valossa näytä kovin todennäköiseltä. Lähes kaikki 349 sivua, tai melkein 12 tuntia äänikirjana, ovat melko mieltä mustentavaa luettavaa. Suomessa kun on jo aiemmin uhrattu iso osa luonnonvaraisista metsistä, samaten iso osa soista on joko poltettu turpeena, kuivattu tai on ylikansallisten kaivosyhtiöiden kiikarissa. Ilmaston lämpeneminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta koko planeetalla, myös Suomessa, ja oikeastaan melkein kaikkialla nykyihminen edelleen opettelee elämään tasapainossa ympäristönsä kanssa.
“Ihminen ei todellisuudessa pidä luonnon monimuotoisuuden hupenemisen trendiä kovin merkittävänä asiana, eikä liioin sen kääntämistä myönteiseksi. Puhetta poliitikoilta löytyy aiheesta, mutta ei tekoja, jotka kertoisivat, että asia on tärkeä.”
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Yhteenveto: Monimuotoisuus
Minulla kesti lukea ja kuunnella Juha Kauppisen Monimuotoisuus Storytellissä aika pitkään, useita kuukausia. Kokemus oli avartava mutta raskas. Siksi luin välillä aina jotain muuta, esimerkiksi Eeva Kilven runoja – jotka ovat tosin teemaltaan usein linjassa Kauppisen kirjan kanssa:
“Tervehdi kukkaa, kumarra sille, polvistu lehdokin edessä. Anna sen kasvaa, älä taita ja tallaa, se kuihtuu sinun vaasisi vedessä. Anna sen kasvaa, annan sen olla, se on olento siinä kuin sinäkin. Joka ruoho tuntee, joka eläin pelkää, se on kohtalotoveri ihmisen.”
Ote runosta Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin, Eeva Kilpi, Animalia (WSOY 1987)
Raskassoutuisuus ei silti vähennä yhtään Monimuotoisuuden ansioita, oikeastaan päin vastoin. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä kirja – yhdessä Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100 -teoksen kanssa – pitäisi olla pakollista luettavaa vähintään jokaiselle tämän maan poliitikolle ja yritysjohtajalle. Sillä loppukädessä he ovat se joukko ihmisiä, jotka päättävät sen, miten suomalaista luontoa kohdellaan isossa mittakaavassa.
Lopetan kirja-arvioni Kauppisen toiveikkaisiin sanoihin, sillä ainakin minä haluaisin nähdä kertomuksessamme tämän käänteen kohti parempaa.
“Elämme käännekohdassa. Näin mielellään sanotaan. Näin voi sanoa kaikista ajoista, myös tästä. Elämme historian sellaista vaihetta, jossa suuntaa oli vielä mahdollista muuttaa. Teimmekö niin, se selviää pian.
Juha Kauppinen, * Monimuotoisuus (Siltala, 2019)
Kaikkia lajeja ei varmasti pystytä pelastamaan, vaikka toimittaisiin heti. Mutta alkamalla toimia uudella tavalla, luontoa säästäen, luonnonvaroja säästäen, pitäen luontoa tärkeämpänä kuin tähän asti, olisi vielä mahdollista kääntää kertomuksen suuntaa.”