fbpx
Arvostelu: Mist sä tuut -dokumenttisarja

Arvostelu: Mist sä tuut -dokumenttisarja

Katsoin tuossa iltana muutamana Yle Areenasta erittäin mielenkiintoisen dokumenttisarjan “Mist sä tuut”. Areenan oman kuvauksen mukaan se on ”sukellus suomirapin ja hiphop-kulttuurin kaupunkeihin”, eli käytännössä siinä sarjan juontaja Juuso ”Köpi” Kallio kiertää jakso kerrallaan läpi Suomen merkittävimmät rap-kaupungit ja jututtaa niissä vaikuttavia alan legendoja ja lupauksia.

Tämä Mist sä tuut -bloggaukseni kertoo tiivistetysti mistä sarjassa on kyse ja loppupuoliskolla avaan myös hieman omaa suhdettani rap-musiikkiin. Kirjoitusta maustan muutamalla valikoidulla rapin helmellä. Vaihtoehtoisesti voit halutessasi laittaa taustalle soimaan Spotifystä kuratoimani Hyvä rap Suomesta -soittolistan, jonka löydät ohesta: http://bit.ly/tiukkasuomirap

Mist sä tuut -dokumenttisarjan otsake Yle Areenasta. Kuvassa suomalaisia rap-artisteja.
Katso dokumenttisarja “Mist sä tuut” Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50599658

Sivuhuomiona on pakko mainita, että sarjan toteutus on hyvin sukunäköinen Netflixin loistavan dokumenttisarjan Hip-Hop Evolutionin kanssa. Se kuitenkaan ei haitannut ainakaan minua alkuunkaan. Pikemminkin koin rakenteen ja idean lainaamisen isosta maailmasta fiksuna vetona, sillä näin “Mist sä tuut” ei sortunut tyhjäkäyntiin eikä tarina levinnyt kesken käsiin. Tämä myöskin sopii kaikin puolin räpin filosofiaan, joka on oman tulkintani mukaan ollut aina rohkeasti muita lainaava ja parhaita paloja yhdistelevä. Teknisenä ja rakenteellisena yhteenvetona dokumenttisarja on kaikin puolin mallikasti koottu ja jätti halun nähdä ja kuulla lisää tätä lajia.

Mist sä tuut – no vittu Porist

“Musta tuntuu, et mä hukun, ja tän maailman takii en enää nuku
Hei, alotetaan jo uus luku heti tänään. Eti päälle paras surupuku
Perutaan perusjutut, ei niillä muuteta mitään. Tulessa palanut ei voi mistään kii pitää”

Tuli kulje kanssani (feat. Pyhimys) – Tommishock & Pyhimys

Omasta mielestäni sarjan kiinnostavin jakso oli Porille omistettu. Niillä nurkilla nuoruuttani viettäneenä, tunnistin paljon paikkoja ja koin jakson olevan ehkä osuvin kurkistus karhukaupungin sielunmaisemaan sitten Veturimiehet heiluttaa -elokuvan. Minulle tuli lähinnä kotoisa olo, kun Tommishock ja kumppanit tiivistivät porilaisuuden taiteilijuuden olevan yksinäistä puurtamista ilman yhteisöllisyyden janoa tai hehkutusta. Nöyrää työtä rakkaudesta omaan lajiin (sillä eihän ketään kuitenkaan kiinnosta). <3

Kaikki 8 annosta hyvää kamaa

Mutta ei ainoastaan Porin jakso ollut mielenkiintoinen kurkistus hiphop-kulttuuriin ja rap-skeneen, sillä myös Lahti, Rovaniemi, Jyväskylä, Tampere ja Turku toivat näkyviin todella kiinnostavia tekijöitä ja historiaa. Helsingistä sarjaan oli tehty kaksi jaksoa, ja varmasti ihan oikeutetusti, sillä totta kai Stadin vaikutus pääkaupunkina on suuri mille tahansa isolle koko kansaa ravisuttavalle ilmiölle. Siitäkin huolimatta, että nämä kaksi jaksoa tarjoilivat ehkä vähiten uutta tietoa aiheesta. Tämä ei tee Helsingin jaksoista missään nimessä huonoja ja dramaturgisesti ymmärrän hyvin, että ne olivat säästetty sarjan viimeisiksi, ikään kuin jälkisanoiksi, jotka myös hieman enemmän keskittyivät katsomaan suomiräpin kohtaloa kristallipallosta. Tästä kuitenkin jokainen muodostakoot oman kuvansa katsomalla Mist sä tuut -dokumenttisarjan, sillä se on huikea kulttuuriteko riippumatta siitä, että diggaileeko räpista vai ei.

Iso peukku Ylelle sarjasta ja näin markkinointiviestinnän ammattilaisena sanoisin terkut, että kertokaa enemmän näistä hyvistä asioista joita teette.

Muista tsekkaa myös jatkot

Mist sä tuut -sarjan perään kannattaa pyöräyttää hetimiten myös jo edellä mainittu Netflixin Hip-Hop Evolution, sillä siitä näkee miten koko rap ja hiphop -kulttuuri ovat syntyneet ja miten keskiluokkaista ja pullantuoksuista suomalainen UG-kulttuuri on – ainakin isoon maailmaan verrattuna. Sillä vaikka meilläkin on omat ristimme kannettavana: joka suvusta löytyy alkoholisteja, vähintään tuttavapiiristä viinaan tai huumeisiin kuolleita, köyhyyttä ja kärsimystä, niin (käsittääkseni) meillä ei silti ole USA:n veroista jengiytymistä, huumekauppaa ja ghettoja segregaation hedelminä.

Onhan tuo ison maailman meno “vähän” isompaa vai mitä…

Oma hiphop-evoluutio

En nuorempana ollut mikään järin suuri räpin ystävä, eikä siihen käytännössä edes törmännyt 90-luvun Satakunnassa missään. Muistan oikeastaan vasta Turun elokuvataidekoulun aikoihin ensimmäistä kertaa, siis vuonna 2000, kuunnelleeni opiskelijatoverin luona etkoilla enemmän millaista rap on. Tällöin sitten huomasinkin ihan diggailevani 50 Centistä, Drestä, Snoopista, Ice T:stä ja muista ganstarapin senseistä varsinkin heidän ison ja diipin saundinsa takia.

Toinen vaikuttava tekijä hitaaseen heräämiseeni on ollut varmasti se, että kiinnitän musiikissa huomiota yleensä sanoja enemmän melodiaan, biitteihin ja tuotantoon. Kuuntelen luontaisesti tarkemmin äänien nyansseja ja kerrostumia, joissa ihmisen äänihuolten tuulahdukset ovat sävy värien joukossa. Mutta vaikka musiikin väri onkin minusta lyriikoita kiinnostavampaa, olen hiukan varttuneempana osannut jo enemmän arvostaa räppäreiden verbaaliakrobatiaa ja yhteiskuntakritiikkiä.

“Koko pieni pieni Suomi
Kärsii nytten darraa
Talouspropagandaa mikä ei palvele kansaa
Ympäristö huutaa muttei yhteiskunta vastaa”

Ylikansallinen Kusetus – Trilluminati

Oman hiphop-evoluutioni viimeisin vaihe on venäläisen gangsta(?) räpin löytäminen muutama vuosi sitten. On vapauttavaa kuunnella biisejä ilman, että tajuaa niistä yhtään mitään. Aistia vain tunnelma ja nauttia usein todellakin raskaasta alapäästä ja äänimaailmasta. Olen omia suosikkejani koonnut oheiselle Spotifyn soittolistalle, jonka olen nimennyt originellisti “Russian Gansta Rap?”, sillä en todellakaan tiedä, että mistä kappaleissa lauletaan, eikä se minua tosiaan edes kiinnosta.

http://bit.ly/russianganstarap

Aitoa menoa isossa idässä, kokonaisuutena tuotanto ihan priimaa.

Sanoista biitteihin

Vaikka identifioidun musiikin tekijänä ennen kaikkea kai konemuusikoksi, niin jossain vaiheessa 2000-luvun alkua innostuin kokeilemaan myös rap-biittien tekemistä ja sitä kautta motivoiduin kuuntelemaan hiukan tarkemmin miten ne maailmalla on rakennettu.

“Konemusan vetovoiman ymmärtämiseksi on tärkeää myös mainita se, että iso tekijä minulle oli skeneen liittynyt PLUR-filosofia, joka oli lyhenne sanoista Peace, Love, Unity & Respect. Teki todella hyvää maailmantuskassa kylpevälle teinille käydä reiveissä, joissa vallitsi aina todella ystävällinen, välitön ja jopa mystinen, henkinen tunnelma.”

https://jukkaniittymaa.com/2021/01/31/konemusaa-kylla-kiitos-osa-1/

Suurin osa varhaisista biiteistäni katosi kauan sitten kovalevyn kosahtaessa, mutta aina joskus olen vielä viime vuosinakin nakellut sampleja jonoon omaksi ilokseni. Niitä voit kuunnella vaikkapa rojaltivapaaseen musiikkiin keskittyvän Videomusa-projektini sivuilta enemmänkin, alla yksi maistiaisena. Peace!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin alkuun

Käyttämällä sivustoa suostut evästeiden käyttöön. By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. Lisää tietoja

FIN Tällä sivustolla käytetään evästeitä, joita käytetään asetustesi muistamiseen. Evästeiden käytön voi estää selaimen asetuksista, mutta estolla saattaa olla kielteinen vaikutus sivuston toimintaan. Sivuston käytön analysointiin käytetään Google Analytics -palvelua, jonka tarjoaa Google Inc. (“Google”). Google ei kerää käyttäjistä arkaluonteisia tietoja. Anonyymit tiedot lähetetään Googlelle ja tallennetaan Yhdysvalloissa sijaitseville palvelimille. ENG The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings you are consenting to this. This site uses Google Analytics service. Anonymoys info is sent and stored in servers located in United States of America. By using this site you agree with this.

Sulje