fbpx
Mitä luovuus on?

Mitä luovuus on?

Viime vuosi oli minulle henkisesti raskas monestakin syystä. Kuormitusta lisäsivät mm. ystäväni vakava sairastuminen ja kuolema, Covid-19-epidemian aiheuttama talouden epävarmuus ja MBA-opinnäytetyön tekeminen kaiken tuon keskellä. Ei varmasti ole yllättävää, että varsinkin kun kuolema tulee liian lähelle, alkaa sitä pohtia myös omaa onnellisuuttaan. Joululomalla mietiskelinkin tätä aihetta paljon sekä itsekseni, vaimoni kanssa että juttelin myös erään toisen ystäväni kanssa aiheesta. Kerroin hänelle, että koen olevani jonkinlaisessa tienristeyksessä ja pohtivani usein, että minulta ikään kuin puuttuu jotain. Tämä ystäväni, jonka olen tuntenut pitkään, sanoi, että ei hän oikein muuta tiedä kuin sen, että elämässäni pitäisi hänen näkemyksensä mukaan olla runsaasti luovuutta. Vaikka siinä hetkessä hänen lauseensa tuntuikin itsestäänselvyydeltä, sillä onhan minulla sekä luovia harrastuksia (musiikki ja tämän blogin kirjoittaminen muun muassa) ja myös työssäni Sherpassa saan toteuttaa luovuutta hyvinkin paljon myyntijohtajaksi, niin lauseen seurauksena minulla nousi pintaan enemmänkin ajatuksia luovuudesta ja siitä mitä se minulle oikeastaan merkitsee. Ja koska ajattelen kirkkaiten kirjoittamalla, päädyin sitten naputtelemaan tämän holistisen blogauksen mm. aiheista mitä luovuus on, miten sen itse koen, miksi se on tärkeää ja palkitsevaa minulle, kenelle luovan työn idea oikein kuuluu ja mikä on luovuudelle hedelmällistä maaperää.

Mitä luovuus on?

Minua paljon viisaammatkin ovat todenneet, että luovuutta on vaikea määritellä ja on sille varmasti melkein yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin. Yhteistä useille luovuuden määritelmille lienee kuitenkin ydinajatus jonkin uuden ja arvokkaan synnyttämisestä.

”Rothenbergin (1990) mukaan luoville ihmisille on yhteistä kyky yhdistää mielessään rakentavasti vastakohtaisuudet ja erilaiset aistikokemukset.”

Duodecim.fi, lainattu 16.1.2021

En oikein tiedä miksi, mutta luovuutta on viime vuosina usein tasapäistetty kaikkien vahvuudeksi. Samassa yhteydessä todetaan usein esimerkiksi kaikkien lasten olevan luovia – ja ehkä ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli – löytyy luovuus löytämällä sisäinen lapsensa.

”Suurin osa ihmisistä syntyy luoviksi. Lapsena nautimme mielikuvituksellisesta leikistä, esitämme kummallisia kysymyksiä, piirrämme läiskiä ja kutsumme niitä dinosauruksiksi. Mutta ajan myötä sosiaalistumisen ja muodollisen koulutuksen takia monet meistä alkavat tukahduttaa noita luovia impulsseja.”

HBR.org, lainattu ja käännetty suomeksi 16.1.2021

Olen kuitenkin toiminut eri rooleissa luovilla aloilla jo yli 20 vuotta ja sillä kokemuksella uskallan esittää, että aikuisten oikeasti ovat toiset ihmiset paljon luovempia kuin toiset, vaikka jälkimmäiset olisivat ominaisuuksiltaan kuinka lapsekkaita. Usein itse asiassa lapsellinen ”kaikki mulle heti nyt tai suutun” ajattelu ei edistä luovuutta, vaan kyky pitkäjänteisyyteen on luovuuden osatekijä, eivätkä myöskään epäsovinnaisuus tai omaperäisyys merkitse sellaisenaan luovuutta (Ludwig 1995, Weisberg 1993, Waddell 1998. Duodecim.fi, haettu 16.1.2021).

Kenen omaisuutta luovat ideat ovat?

Ennen kuin sukellan syvemmälle luovuuteen, haluan nostaa esille, että luovuus on paljon muuta kuin tekninen suoritus. Toisaalta luovuus ei sulje kuitenkaan teknistä suoritusta pois, vaan oikeastaan aina tarvitaan edes vähän teknisiä taitoja, jotta luovalle idealle syntyy tekijänoikeus. Pelkkä luova idea kun ei vielä ole käytännössä juuri minkään arvoinen, eikä edes Suomen tekijänoikeuslaki tunnusta ideoita teoksiksi, vaan vasta kun teos on jotain omaperäistä ja konkreettista, saa se tekijänoikeussuojan melko automaattisesti.

“Tekijänoikeudellista suojaa saa se, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, joka ylittää ns. teoskynnyksen eli on itsenäinen ja riittävän omaperäinen. Suojan kohteena on joko koko teos tai vain sen osa. Kuitenkaan aihe, idea, juoni, periaate tai menetelmät eivät ole suojattuja.”

https://www.teme.fi/fi/tekijanoikeuksista-yleisesti/, lainattu 16.1.2021

Tämä saattaa joskus tuntua väärältä, varsinkin jos näkee oman idean jonkun toisen toteuttamana (näin on käynyt myös minulle), mutta taustalla on ymmärrys siitä, että käytännössä lähes kaikki ideat on varmasti jo saatu ja iso osa niistä myös tehty. Näin ollen tekijänoikeuksia ei voi jaella liian laveasti ja kevyin perustein, vaan ne ovat aina konkreettiseen teokseen sidottuja.

On myös hyvä muistaa, että yleensä luovaa työtä tehdessä taloudelliset oikeudet siirtyvät toimeksiantajalle kolmeksi vuodeksi, ellei muuta erikseen sovita:

Tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa teokseen kokonaan tai osittain. Moraalisia oikeuksia tekijä ei voi koskaan luovuttaa toiselle. Tekijä voi rajoittaa luovutuksen alaa alueellisesti, ajallisesti tai asiallisesti. Sopimus oikeuden luovutuksesta on syytä tehdä aina kirjallisesti ja sisällöltään mahdollisimman yksiselitteiseksi. Luovutuksensaaja ei saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta kolmannelle, ellei toisin ole sovittu. Jos tekijä luovuttaa oikeuden teoksen julkiseen esittämiseen, luovutus on voimassa kolme vuotta, ellei toisin ole sovittu.”

https://www.teme.fi/fi/tekijanoikeuksista-yleisesti/, lainattu 16.1.2021

Tyypillisesti työsopimus luovassa toimistossa tai vastaavassa toki määrittää, että syntyneet teokset ovat työnantajan omaisuutta ilman rajoituksia. Tarkemmin teoksien oikeuksista ja niiden luovuttamisesta voi lukea vaikka täältä.

Ajatuksia luovuudestani

Dumattuani aiemmin lasten luovuuden ihailua, onkin ihan pakko palata omaan lapsuuteeni esimerkittääkseni aihetta. Lähtökohtaisesti en pitänyt rajuista sotaleikeistä muiden poikien kanssa, enkä oikein tyttöjen supersosiaalisista nukke- ja kotileikeistä. Sen sijaan iso paperirulla lattialla ja nippu hyviä kyniä olivat minusta ihan parasta ajanvietettä*. Suunnittelin esimerkiksi lentäviä autoja, jättiläisrobotteja ja piirsin karttoja tuntemattomista maista ja mantereista maailmankaikkeuden syövereissä vielä teini-ikäisenä roolipelaajanakin. Muistan edelleen sen, kuinka elävästi näin suunnitelmani mieleni silmin, sillä tuo taito on säilynyt minulla sieltä saakka.

Ollessani kymmenen, eli vuonna 1987, antoi isäni näköjään minun maalata öljyväreillään oheisen taulun. Taisi olla matkittu jostain metsästyslehden kuvasta.

* On tosin hyvä huomioida, että 80-luvun alkupuoliskolla elettiin vaikutuspiirissäni vielä aikaa ennen kotitietokoneita ja -konsoleja. Niiden saapuessa muuttui “ihan parhaan” määritelmä hiukan myöhemmin kun pääsin pelaamisen makuun.

Visualisoinnista

Pystyn käytännössä visualisoimaan ja pyörittelemään mielessäni esineitä –ja myös kuulemiani ääniä – varsin kirkkaina. Jo pelkästään jonkin asian ajattelu ikään kuin piirtää sen silmieni eteen. Useimmiten taito on silti tahdonalainen, eli kyse ei tulkinta mukaan ole aistien sekoittumisesta eli synestesiasta. Tästä visualisointitaidosta on sittemmin ollut valtavasti hyötyä mm. videoiden tai 3D mallinnuksen parissa, mutta myös myyntityössä, sillä kykenen vaivatta kasaamaan vaikkapa myyntiesityksen tai prosessikaavion päässäni ja sitten vain siirrän sen PowerPointtiin tai vastaavaan. Toisaalta käytän samaa visualisointitaitoa myös tiedon pyörittämiseen luoden datan visualisointeja päässäni ja usein esimerkiksi lasken mielen valkotaulu apunani. Visualisointitaitoni ei tietenkään ole mitenkään uniikki, vaan ymmärtääkseni aika yleinen ominaisuus visuaalisesti luovilla ihmisillä. Se ei tulkintani mukaan ole myöskään itsessään luovuutta, vaan työkalu luovuudelle. Kuten taito käyttää Photoshoppia ei ole luovuutta tai kyky soittaa soitinta nuoteista ei ole luovuutta, vaan enemmänkin palkinto määrätietoisesta harjoittelusta.

Visualisoinnin varjopuoli

Visualisointitaito onkin jo kuvatusti ollut monella tapaa pääosin todella hyödyllinen, mutta sillä on myös varjopuolensa. Joskus aivoni voivat visualisoida salamannopeasti myös asioita, joita en haluaisi nähdä. Tyypillisesti tämä tapahtuu jos luen tai kuulen jotain sellaista, joka tuntuu liian vastenmieliseltä. Pahimmillaan näin syntyneet kuvat voivatkin jäädä pyörimään vuosiksi päähäni ja se on välillä kyllä todella ahdistavaa. Tästä syystä saatan joskus keskeyttää vaikkapa keskustelukumppanin ja sanoa, että en halua kuulla enempää.

Mitä luovuuteni on?

Varsinaisesti ainakin oma luovuuteni ilmenee siinä, että saan juurikin synnytettyä uutta yhdistelemällä asioita toisiinsa ennakkoluulottomasti. Voisin kuvata prosessia jotenkin niin, että seison sillattoman joen rannalla ja haluan päästä sen toiselle rannalle. Alan mielessäni keksiä erilaisia tapoja ylittää joki, jonka leveys edustaa ratkaistavan ongelman kokoa. Eli mitä isompi haaste, sitä leveämpi ja kuohuvampi joki. Järin luova vastaus haasteeseen ei ole ajatella venettä, siltaa tai helikopteria. Ne ovat ongelmanratkaisuja, eivät luovia ratkaisuja ongelmaan. Jos taas veneeksi valikoituu Eero Aarnion Pallotuoli ja liikevoimaksi lauma valjastettuja majavia, ollaan jos ei nyt nerouden, niin ainakin hauskan meemin äärellä.

Usein kun puhutaan luovuudesta ja luomisesta, puhutaan myös flow-tilasta. Kokemuksellisesti se onkin parhaimmillaan kuin huumetta, joka vapauttaa todellisuuden kahleista. Oikeissa olosuhteissa koen, että aika, paikka ja jopa minuus katoavat ja on vain luova tila, jossa omilla suruilla, murheilla ja ahdistuksilla on merkittävästi heikompi puristus sielustani. Tämä on varmasti yksi merkittävä syy sille, että koen luovuuden suoraan onnellisuutta elämässäni lisäävänä tekijänä.

Miten luoda hyvät puitteet luovuudelle?

Päästäkseen flow-tilaan on hyvä huomioida, että kiire, jatkuvat keskeytykset ja erityisesti negatiivinen stressi ovat luovuuden päävihollisia. Stressin haitallisista vaikutuksista olen aiemmin tehnyt parikin videota ja voit katsoa ne tästä linkistä. Tämän todettuani on hyvä mainita, että varmasti kaikki luovan työn ammattilaiset osaavat synnyttää luovia ajatuksia myös kiireessä ja stressin lannistamilla aivoilla, mutta näin synnytetty hedelmä ei ole koskaan yhtä makea kuin oikeissa olosuhteissa kasvatettu idea.

”Luovuus herää, kun välttelemme tekemästä sitä, mitä on tarkoitus tehdä. Emmekä tee mitään järkevää sen sijaan.”

Yle.fi, lainattu 16.1.2021

Aiemmin historiassa, kun työskentelin enemmän luovan suunnittelun tehtävissä, huomasin kiireettömyyden tärkeyden hyvien ideoiden saamisessa ja käytin muun muassa meditaatiota luovuuden tukena. Arki nimittäin ei useinkaan mahdollistanut aivoille tyhjäkäyntiä ja saadut ideat muuttuivatkin kiireessä helposti samaa kaavaa toistavaksi tai jo nähtyjä teoksia jäljitteleviksi.

Kiireettömyys ei kuitenkaan ole ainoa luovuutta ruokkiva tekijä, sillä ainakin Harvard Business Reviewin ”Reclaim Your Creative Confidence” artikkelin mukaan luovuudella on ainakin neljä muutakin vihollista, jotka voisi summata seuraavasti:

Tuntemattoman sotkun pelko

on rohkeutta astua ulos omasta turvallisesta kuplasta. Tutkijan, kirjailijan tai suunnittelijan käsitys maailmasta voikin olla liian keksitty tai pullantuoksuinen, jos hän ei koskaan uskalla käydä kentällä maistamassa maailmaa sellaisena kuin se oikeasti etulinjassa on. Tämä on myös omien havaintojeni mukaan iso riski ideoinnille, sillä varsinkin kaupallisessa luovassa työssä saattaa helposti käydä niin, että kohderyhmä ei yksinkertaisesti ymmärrä luovan idean ja ratkaisun yhteyttä. Lopputuoksena on tällöin ehkä hauska mainos, mutta ilman relevanssia.

Arvostelun pelko

liittyy oleellisesti psykologisen turvallisuuden tunteeseen: mitä muut miettivät minusta jos sanon tai teen jotain tyhmää? Uskallanko ideoida, heittäytyä ja ottaa sen riskin, että jokainen ajatukseni ei ole kuolematon. Tai kuinka puhun itsestäni ja millainen on sisäinen ääneni? Olenko armollinen myös itselleni ja syleilen itseäni hyvinä ja huonoina hetkinä. Arvostelun pelko elää meissä kaikissa ja se on pelko, josta varsinkin esimiesten, johtajien ja muiden auktoriteettien kannattaa olla erittäin tietoinen, sillä mitä suurempi henkilön vaikutusvalta yhteisössä on, sitä murskaavammalta arvostelu tuntuu. Usein auktoriteetti tekeekin palveluksen luovalle organisaatiolle noudattamalla tolteekki-intiaanien ohjetta käyttää sanoja puhtaasti ja jakamalla myös omia ”huonoja” ideoitaan, sen sijaan, että koittaisi luoda itselleen entistä kirkkaampaa sädekehää. Mielestäni hyvä johtaja pyrkiikin aina egottomuuteen ja asettamaan työyhteisön edun ennen omaansa.

Ensimmäisen askeleen pelko

Näyttäytyy usein aloittamisen hankaluutena. Matka ideasta markkinaan voi tuntua liian pitkältä ja ahdistus valtaa mielen tai sitten on luulo, että luova työ vaatii inspiraation alkaakseen. Tätä pelkoa vastaan voi taistella monella tapaa, joista tehokkain on se, että alkaa vain tekemään. Kirjoittaja voi vaikka kirjoittaa ihan sitä mitä sormet haluavat naputella, säveltäjä voi improvisoida melodioita valmiin biitin päälle tai luova tiimi vain alkaa heittelemään ideoita porukalla.

Luovan työn ensimmäisen askeleen pelkoa nujertamaan on kehitetty paljon erilaisia työpajatekniikoita, meillä Sherpassakin niitä käytetään suunnitteluprojektien aloituksissa ja oma kokemukseni onkin, että niiden käyttö on asiantuntevissa käsissä sekä hauskaa että nopeuttaa alkuun pääsemistä valtavasti. Tämän jälkeen on sitten paljon helpompi ja myös mielekkäämpää jatkaa aihioiden työstämistä itsenäisesti ennen seuraavaa yhteistä palaveria.

Kontrollin menettämisen pelko

On yhteydessä edellä mainittuihin pelkoihin: uskallanko astua tuntemattomaan, mitä jos minusta ei pidetä, mitä jos joku muu on parempi, mitä jos en osaa ja onnistu jne. Kaikki nämä ja lukuisat muut huolenaiheet estävät luovuutta pääsemästä valloilleen, jos koitamme olla aina täydellisiä ilman lupaa epäonnistua. Tästä syystä on hyvä opetella luottamusta sekä muihin, itseensä että prosessiin. Sillä kyllä, myös luovuudessa prosesseista on apua. On hyvä jakaa luova matka pienempiin, hallittaviin tehtäviin ja tavoitteisiin, on hyvä, että kaikki ei ole kaikkien vastuulla ja on hyvä, jos aikataulu ja prosessi mahdollistavat myös ideoiden osuvuuden uudelleenarvioinnin.

Sana luovista prosesseista

Osana (vielä tätä kirjoittaessani hieman keskeneräistä) MBA:tani tutkin uusien palvelujen kehittämistä (New Service Development). Siinä opin, että varsinkin modernimmat NSD:t ovat usein silmukkamaisia ja iteratiivisia. Tämä sama pätee myös luoviin prosesseihin, eli perinteinen porrastettu prosessi korvataan yhä useammin double diamond –viitekehyksellä tai vastaavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedon lisääntyessä osana prosessia, myös luova idea kirkastuu sen seurauksena. Kaikille ja kaikissa tapauksissa silmukkamainen lähestyminen ei ole paras tapa toimia. Hassua kyllä, silmukkamainen ideointi voi vaatia porrastettua enemmän aikaa (ja siksi rahaa), sillä vaikka alussa siirrytäänkin nopeammin idean testaamiseen, on kaaoksen puristaminen timanttiin usein hitaampaa kuin pienessä porukassa ideoidun aihion kulmien hiominen vetämällä se suunnittelu- ja tuotantoprosessin läpi. Kummallekin – porrastetulle tai silmukkamaiselle – suunnittelumallille on siis aikansa ja paikkansa. Näiden keskinäisestä paremmuudesta akateeminen tutkimus on oikeastaan melko yksimielinen vain sen osalta, että parasta on noudattaa edes jotain mallia (Johnson et al., 2000).

Yhteenvetona luovuudesta

Parhaimmillaan luovuus on kuin huumetta, jolla voi tilapäisesti saavuttaa eskapistisen ja egottoman, eli minuudettoman, tilan, jossa moni murhe katoaa jos ei kokonaan, niin ainakin hetkeksi. Mutta jos kaikilla onkin mahdollisuus olla luovia, niin kaikki eivät ole yhtä luovia – kuten kaikki eivät ole saman pituisiakaan. Luovuuteen vaikuttavatkin sekä sisäiset että ulkoiset tekijät, joista osa on peräisin syntymää edeltäneistä geeniarpajaisista, osa olosuhteista ja osa itsensä johtamisen taidoista. Ainakin itselleni luovuus on jossain määrin synonyymi onnellisuudelle, sillä kun olen luovalla tuulella, tiedän olevani levännyt ja ainakin kohtuullisen vapaa stressistä. Eli mitä luovempi olen, sitä todennäköisemmin olen myös onnellinen.

Mitä tämä edellä sitten käytännössä tarkoittaa, se jää nähtäväksi, mutta tilaan tässä nyt siis maailmankaikkeudelta lisää luovuutta elämääni. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin alkuun

Käyttämällä sivustoa suostut evästeiden käyttöön. By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. Lisää tietoja

FIN Tällä sivustolla käytetään evästeitä, joita käytetään asetustesi muistamiseen. Evästeiden käytön voi estää selaimen asetuksista, mutta estolla saattaa olla kielteinen vaikutus sivuston toimintaan. Sivuston käytön analysointiin käytetään Google Analytics -palvelua, jonka tarjoaa Google Inc. (“Google”). Google ei kerää käyttäjistä arkaluonteisia tietoja. Anonyymit tiedot lähetetään Googlelle ja tallennetaan Yhdysvalloissa sijaitseville palvelimille. ENG The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings you are consenting to this. This site uses Google Analytics service. Anonymoys info is sent and stored in servers located in United States of America. By using this site you agree with this.

Sulje