Yhteenvetoa vuodesta 2020
Näihin aikoihin, eli 23. päivä joulukuuta, alkaa olla luontevaa tehdä yhteenvetoa vuodesta 2020. Tosi tiukkaan tiivistäen vuosi oli rankka ja voittopuolisesti ”paska reissu, mutta tulipa tehtyä”. Oma jaksaminen on myös vuoden aikana ollut suoraan sanottuna paikoin ns. kiikun kaakun. Toki vuoteen mahtui valonpilkahduksiakin, mutta yhtä raskasta vuotta en kyllä toivoisi vuodesta 2021.
Jos hiukan palastelen miksi näin, niin vaikka en ole ominaisuuksilta kovinkaan kontrollifriikki, oli ensimmäisen koronavuoden epävarmuus raskasta myös minulle, varsinkin myyntijohtajan vinkkelistä katsottuna. Onneksi Sherpa on erittäin vahva ja liikkeissään ketterä yritys, ja vuodesta selvittiin lopulta varsin kunnialla. Tämä ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, sillä kyllä se vaati paljon venymistä, jaksamista ja tsemppiä ihan jokaiselta sherpalta. Kiitoksensa ansaitsevat myös ne asiakkaamme, jotka uskoivat meihin, itseensä, yhteistyöhön ja markkinaan läpi vuoden.
Ja jos pelkässä koronavuodessa olisi ollut ihan tarpeeksi, niin siinäpä ei ollutkaan vielä kaikki. Sain alkuvuodesta tietää, että ystäväni oli sairastunut vakavasti syöpään. Mutta vaikka lähipiirissä on sattunut tragedioita ennenkin, tuntuu ikäiseni ystävän kohtalo erityisen epäreilulta. Hän menehtyi lopulta joulukuun puolivälissä. Totta puhuakseni, en oikein ole vielä osannut käsitellä asiaa. Sillä vaikka ymmärrän faktat, eivät tunteeni ikään kuin pysy perässä ja ajan tasalla. Tiedän siis ystäväni kuolleen, mutta ikään kuin odotan, että sekin asia selviää jotenkin ihmeellisesti. Mutta kaikki asiat eivät vain selviä.
Vuoteen mahtui myös muita vastoinkäymisiä ja haasteita. Menemättä niihin sen tarkemmin totean, että valitettavasti hyvä yritys tai vilpitön mieli eivät nekään aina riitä. Maailma ei aina ole reilu, ja vähemmällä katkeruudella selviää, kun sille ei edes sellaista vaatimusta esitä. Maailma on joko suurempien voimien orkestroima näytelmä tai kaaos, näkökulmasta riippuen. Iltarukouksessa tärkein mitä toivon on se, että vaimoni, läheiseni ja minäkin pysyisimme terveinä ja kaikki elolliset saisivat kokea rakkautta ja rauhaa.
Yhtenä valonpilkahduksena ja voimavarana pimeässä olen kokenut lisääntyneen etätyön. Olen kai sen verran paljon introvertti ja nörtti, että en vaivu murheen alhoon ilman kasvokkain tapahtuvia palavereja – vaikka työkavereistani kovasti pidänkin. Osittain varmasti vaikuttaa se, että olen käyttänyt nettiä jo yli 20 vuotta luontevana sosiaalisena kanavana sekä ääni- ja videoyhteyksillä että ilman, paljon ennen kuin kukaan edes tunsi termiä sosiaalinen media tai “videopalsu”. Etätyö on myös mahdollistanut sen, että olen saanut viettää paljon enemmän aikaa vaimoni kanssa ja se on ollut kyllä isosti onnellisuutta lisäävä tekijä arjessani. Tulevaisuudessa haluaisinkin ehdottomasti jatkaa jonkinlaisella hybridimallilla, mutta pääasiallisesti kotoa käsin työskennelle. Se sopii minulle meluisaa avokonttoria paremmin, jos senkin toki ymmärrän, että jotkut toiset voivat kokea tilanteen eri tavalla ja sen heille suon.
Vuodelle 2021 toivon siis jo mainitusti terveyttä, rakkautta ja rauhaa ihan jokaiselle ja koko maailmalle.
Ystäväni muistolle:
Herra, kädelläsi
Virrestä 517
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.