Jargonin viljely on merkki epävarmuudesta
Erään tutkimuksen [1] mukaan jargonin, eli erikois- tai ammattikielen, viljely on usein merkki epävarmuudesta, eikä aina osoitus älykkyydestä tai pätevyydestä. Erityisesti itsetunnon kohottamisen tarve vaikeilla termeillä paljastuu tilanteissa, joissa termeillä pätemiselle ei ole perusteita. On siis ihan eri asia käyttää ammattitermejä ammattilaisten seurassa, kuin tykittää esimerkiksi markkinoinnin ammattitermejä myyntitilanteessa toimitusjohtajalle, joka ei ole markkinoinnin asiantuntija.
”Erikoiskielenä jargon helpottaa asiantuntijoiden keskinäistä viestintää, kun pitkät ja hankalat termit voidaan korvata lyhyemmillä mutta alan piirissä silti täsmällisillä vastineilla. Yhteinen erikoissanasto voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisaalta sulkea sanastoa tuntemattomat alakulttuurin tai tiedonsaannin ulkopuolelle.”
Wikipedia, haettu 30.10.2020
Toki löytyy myös ihmistyyppi, joka vaikuttuu hienoista sanoista ja saattaa siksi vaikuttua ostajana, mutta ehkä yleisellä tasolla on paras käyttää kieltä, jonka myös asiakas ymmärtää.
Kokemusperäisesti tiedän, että lopputulos on aina sitä parempi, mitä paremmin myyntitilanteessa ollaan ns. samalla sivulla. Pahimmillaan ostaja ei kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään ja tulee olettaneeksi ostaneensa jotain, mikä ei kuulu hintaan. Tämä johtaa melkein aina suureen mielipahaan ja kriisiyttää muuten hyvin sujuneen yhteistyön turhankin helposti.

Itsetunnon terästystä
Aina ei itsetunnon terästystä sanoilla hakeva henkilö tiedosta tai tunnusta edes itse olevansa epävarma. Hän vain tekee kaikkensa välttyäkseen häpeältä ja oman arvon tunteen laskulta, jotka ovat yksiä kaikkein vaikeimpia tunteita meille ihmisille käsitellä.
Todennäköisesti olemme valmiita sijoittamaan valtavasti aikaa, energiaa ja rahaa siihen, että itsetuntomme ja oma arvontunteemme kohenisi. Strategioita tähän on sanoilla kikkailun lisäksi monia muitakin. Joku pitää itseään jatkuvassa nälässä, toinen rääkkää kehoaan salilla enemmän kuin on järkevää ja kolmas haalii tutkintoja toisen perään; todistaakseen älykkyytensä ja saadaksen hyväksyntää.

Vielä tyypillisempiä tapoja pönkittää itsetuntoaan on haalia itselleen esiteltäväksi sellaisia brändejä*, joiden logot kommunikoivat omistajansa arvoista ja varallisuudesta: ”katso minua, minulla menee hyvin ja olen haluttava.”
“In the rich countries, it is now the symbolic importance of wealth and possessions that matters. What purchases say about status and identity is often more important than the goods themselves.”
The Spirit Level: Why Greater Equality Makes Societies Stronger, Kate Pickett, 2011
Brändien vaikutuksesta onnellisuuden kokemukseen olen kirjoittanut aiemmin enemmän mm. täällä.
Kyse on taas aivokemiasta
Koko ilmiön – tarpeen olla hyväksytty ja haluttu omassa yhteisössä – takana on isoilta osin aivokemikaali nimeltä serotoniini.
”Lähtökohtaisesti serotoniini tuntuu hyvältä, josta syystä varsinkin lajimme uroksilla (osittain myös testosteronin vaikutuksesta) on taipumus tavoitella valta-asemaa; joka mahdollistaa biologisesta näkökulmasta paremmat lähtökohdat ravinnon saamiselle ja parittelulle mielekkäiden kumppanien kanssa.”
Olen serotoniinista ja sen ominaisuuksista kirjoittanut aikaisemmin mm. täällä, mutta tiivistettynä se on ns. itsetuntohormoni, joka pudotessaan aiheuttaa mm. aggressiivisuutta ja masennusta.
Käytännössä jargoni ja muut ulkoiset status-symbolit ovat siis ainakin osin itsetuntoboostereita, eräänlaisia reseptivapaita masennuslääkkeitä siis.
Poikkeukset säännössä
Ideaalimaailmassa tämä bloggaus aiheesta päättyisi tähän. Edellä kuvattu edustaisi siistiä ja selkeää näkökulmaa, johon ei olisi tarvetta esittää poikkeuksia: kaikki jargonin käyttö on epävarmuutta. Mutta maailma ei ole yksinkertainen.
Lukemani mukaan on myös viitteitä siitä, että esimerkiksi riittävän suuret älykkyyserot ihmisten välillä aiheuttavat kommunikaatiohaasteita. Joku voi käyttää isoja termejä, koska puhuu isoista asioista, eikä jaksa aina lähteä perusteita vääntämäään rautalangasta. Toisaalta on myös olemassa ns. nörttiaivoilla varustettu ihmistyyppi, joka saa kiksejä uuden oppimisesta ilman statuksen pönkittämisen tarvetta [2]. Huomioimatta ei myöskään voi jättää sitä, että älykkyys ja sen esittely eri tavoilla – myös vaikeita sanoja käyttäen – on ollut yksi eniten kiinnostusta herättäviä tekijöitä pitkäaikasta puolisoa valittaessa kautta maailman sivun [3].
”…people, comprehensively, were looking for partners with equal levels of intelligence as themselves or more and seemed to be turned off by the idea of staying with someone who was less smart in any ongoing scenario.”
Is smart sexy? Examining the role of relative intelligence in mate preferences
Sanojen käyttö, myös erikoissanojen, mahdollistaa aina siis monenlaisia tulkintoja tilanteesta. Epävarmuus voi tosiaan olla motivaattori, mutta niin myös halu hurmata tai kyvyttömyys ajatella yleisönsä tasolla.
* Premium-brändit ovat lemmenrohtoja
Brändien osalta tilanne on hieman selkeämpi: niissä premiumista maksetaan todennäköisesti käyttöarvoa ja valmistuskustannuksia reilusti enemmän, sillä premium-brändit ovat eräänlaisia lemmenrohtoja. Usein niiden yksi tärkeä ominaisuus onkin tehdä käyttäjästään haluttavampi, eikä halpa hinta ei synnyttä koskaan premium-vaikutelmaa. Vaikutelmaa korostetaan erilaisilla markkinointitekniikoilla, joita ovat mm. auktoriteeteilla ja vaikuttajilla ratsastaminen, saatavuudeen rajoittaminen ja oikean hinnoittelun kartoittaminen [4].
Ps. Mikäli tarvitset apua premium-brändin rakentamisessa, niin ole yhteydessä ja katsotaan mitä voisimme sherpojen voimin tehdä asian eteen.
Lähteet
[1] https://www.inc.com/jessica-stillman/language-jargon-hiring.html
[2] https://www.scientificamerican.com/article/the-science-of-nerdiness/
[3] https://www.mindbodygreen.com/articles/being-intelligent-makes-more-attractive-study
[4] https://jukkaniittymaa.com/2018/01/21/miten-hyva-brandi-helpottaa-myyntia/