fbpx
Kirja-arvostelu: Suvi Vaarla, Westend

Kirja-arvostelu: Suvi Vaarla, Westend

Loading the Elevenlabs Text to Speech AudioNative Player...

En juurikaan kuluta kaunokirjallisuutta, enkä siksi ole romaaneista blogissani liiemmin kirjoittanut. Poikkeuksia kuitenkin tapahtuu aina joskus. Näin kävi myös Suvi Vaarlan kirjoittaman Westendin kanssa. Tilanteesta riippuen, kuuntelin ja luin kirjaa vuorotellen Storytel-palvelussa. Olen Storytelistä palveluna kirjoittanut aiemmin enemmän täällä.

Tuttu ja taas ajankohtainen tarina

Westendin keskiössä on Suomen 80-luvun nousukausi ja 90-luvun romahdus laman myötä. Historiallisen arvonsa lisäksi, kuvaa Westend myös erittäin hyvin tätä aikaa. Jo nyt on selvää, että Covid-19 on talousvaikutuksiltaan osalle ihmisistä murskaava ja sen laskua maksetaan vielä pitkään.

Tietenkin jokainen kriisi on omansa, eikä yleistyksiä voi tehdä määräänsä enempää, mutta yhtä kaikki, Westend tarjoaa silti mielestäni oven maailmaan, johon toivottavasti kenenkään ei tarvitse itse kulkea. Kirjan keskeisiä teemoja kun ovat yrittäminen, siinä epäonnistuminen, varakkuus ja varattomuus ja niistä aiheutuvat tuskalliset kulttuurierot ihmisten välillä.

Kiinnostusta kirjaan lisäsi myös se, että olen itse jotakuinkin kirjan päähenkilön ikäinen ja muistan 90-luvun laman oikein hyvin. Siitä kevennetyn version koin myös omissa nahoissani 2008 alkaneessa talouskriisissä. Toivon koko sydämestäni, että tämä aika jota nyt elämme, ei aiheuta samanlaisia tragedioita kuin lama ja talouskriisi tekivät.

Kiehtovan lisämausteen romaanin lukemiseen toi se, että Espoo on nykyinen kotikaupunkini ja asuin aiemmin jonkun tovin Westendin viereisessä Niittykummussa. Suuntasimmekin vaimon kanssa parikin kertaa viikossa lenkille Westendin äveriäille kaduille pitkälti siksi, että siellä on pääosin kaunista, siistiä ja rauhallista. Myös kirjassa usein esiintyvät Haukilahti, Tapiola ja Soukka ovat tutuiksi tulleita ja kiehtovia omalla tavallaan.

Tiivistelmä: Westend – sisältää pieniä juonipaljastuksia

Kansikuva: Westend, Suvi Vaarla
Suvi Vaarla, Westend, 2019, WSOY (334 sivua)

Westend kertoo espoolaisen Elinan elämästä reilun parinkymmenen vuoden ajalta alkaen lapsuudesta. Elinan isä on rakennusyrittäjä, jonka bisnekset lähtevät lentoon 80-luvun lopulla. Kaikki menee enemmän kuin hyvin ja perhe muuttaa ylemmän keskiluokan kehtoon, Espoon Westendiin. Siellä Elina tutustuu rikkaiden naapurien, Forsholmien, perheen tyttäreen Sandraan, josta tulee vuosiksi hänen paras ystävänsä.

Elinan perheen nopeasta rikastumisesta huolimatta ystävyyttä värittävät kuitenkin luokkaeroista ja rahasta johtuvat kulttuurierot. Lopulta nämä erot johtavat myös ystävyyden mahdottomuuteen, sillä kun 90-luvun lama vie Elinan perheeltä kaiken, jatkaa vanhassa rahassa kylpevä Sandran perhe porskuttamista. Ongelmatonta ei silti ole varakkaankaan elo, sillä varsinkin alkoholi tuntuu pilaavan usean ihmisen kohtalon varallisuudesta huolimatta, kuten sillä on tapana tehdä ihan oikeassakin elämässä.

Westend sivuaa myös aikuistuuteen siirtyvän Elinan epävarmuuksia 2000-luvun digitalisoituvassa maailmassa. Töitä on pakko tehdä enemmän kuin ihmiset jaksaisivat, kilpailu on usein jo liian kovaa ja osan mieli murtuu paineessa, sillä ihmistä ei ole rakennettu toimimaan jatkuvan stressin alla. Pahimmillaan stressi jopa tappaa, joko suoraan tai epäsuorasti.

Kokonaisuutta tarkastellen, Suvi on mielestäni kirjoittanut Westendin rivien väliin aika paljon mielipiteitä. Se on luonnollisesti jokaisen fiktiokirjailijan – kuin myös bloggaajankin – oikeus.

Yhteenveto ja omat tunnelmat kirjasta

Suvi Vaarla kuvaa Westendissä hyvin hillitysti useita traagisia ihmiskohtaloita, makuuni ehkä jopa liian hillitysti. Olisin kaivannut enemmän rosoa hahmoihin, isompaa tunnetta ja suoraan sanottuna konflikteja, jotta katharsis olisi ollut suurempi. Luonnehtisin teosta eräänlaiseksi dokumentaariseksi ja uskottavaksi “elämäkirjaksi”. Toisaalta Westendissä ei tapahdu mitään sellaista, mikä ei voisi tapahtua 2020-luvulla yksilötasolla juuri nyt.

Edellä todetusta huolimatta, Westend onnistui kerran tai kaksi lähes liikuttamaan minut kyyneliin, sillä samaistumispintaa oli paikoin sen verran paljon.

Westend oli mielestäni hyvä ajankuva ja myös vähintään kohtuullinen katsaus luokkaeroihin. Lisäksi se on todella sujuvasti kirjoitettua kieltä. En muista missään kohtaa pysähtyneeni miettimään, että olipa tämä nyt vähän vaikeasti ja huonosti kirjoitettu. Pikemminkin hämmästelin kielen ja kerronnan sujuvuutta koko matkan ajan. Myös äänikirja oli kokonaisuutena todellan hyvin tuotettu. Job well done.

Uskallan kyllä suositella tätä Suvi Vaarlan kirjaa ja voi olla, että luen hänen seuraavankin kirjansa kun sen aika on.

https://www.wsoy.fi/kirja/suvi-vaarla/westend/9789510437506


Voit tilata blogini sisällöt myös uutiskirjeenä sähköpostiisi. Tilauksen voi lopettaa koska tahansa ja osoitettasi käytetään vain tämän blogin sisältöjen jakamiseen.


Aina Parempaa Johtajuutta 2020

#ainaparempaajohtajuutta

https://www.linkedin.com/in/jukkaniittymaa/

S-postia voit lähettää myös: jukka@jukkaniittymaa.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *