Tervetuloa tulevaisuuteen

Tätä kirjoittaessani on koko maailma elänyt Covid-19-viruksen aiheuttamassa poikkeustilassa jo yli kaksi kuukautta. Toisille kulunut aika on ollut varmasti raskaampaa kuin toisille. On kuitenkin melko turvallista sanoa, että suurin osa ihmisistä toivoo varmasti paluuta normaaliin – niin minäkin.

Haluaisin myös kovasti kirjoittaa siitä, että kuinka kaikki on taas kohta kuten ennenkin. Mutta se olisi valetta. Sillä minä en usko vanhan normaalin paluuseen. En, vaikka hetken voikin näyttää siltä, että kaikki on taas ennallaan, kun rajoituksia poistetaan.

Paluu “normaalin” on kuitenkin vain harha, josta saamme nauttia hyvällä tuurilla kuukauden, vuoden tai kymmenen vuotta. Seuraavassa avaan hiukan miksi mielestäni näin.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Tervetuloa tulevaisuuteen

Vuosi 2020 oli käännekohta ihmiskunnan historiassa. Se ei kuitenkaan ollut jännitysnäytelmän loppunäytös, jonka jälkeen kaikki olisi paremmin. Todellisuudessa Covid-19 oli vain esinäytös sille, mitä tuleman piti.

Ihmiskunta oli elänyt reilut sata vuotta kuin pellossa. Teollisten vallankumousten satokaudet olivat olleet varsin runsaita ja niiden antimia oli kerätty vailla todellista huolta huomisesta. Juhlapuheissa toki muistettiin sanoa ainakin 20 edeltävän vuoden ajan, että näin ei voi jatkua.

Silti se mitä tehtiin, oli lähinnä valtimohaavan laastarointia. Kukaan ei vain halunnut luopua saavutetuista eduista. Siinä ihmiset ovat valtavan huonoja. Luopuminen tuntuu pahalta. Sillä kuka sitä nyt vapaaehtoisesti haluaisi vähemmän itselleen tai omalle perheelleen. Kyllä joku meidät pelastaa, ajattelivat ne ihmiset, jotka ajattelivat. Suurin osa ei edes tiennyt miten vakava tilanne oli, autuaita ovat tietämättömät ja valtakunta on lasten taidetaan todeta raamatussakin. 

Millainen se valtakunta on, mikä lapsille jää?

Maapallon resurssit käytetään laskennallisesti joka vuosi loppuun elokuussa. Suomen osalta vuosi on poltettu loppuun 5. huhtikuuta (vuonna 2019). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ”ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.” (WWF)

Ihan lukion lyhyellä matematiikalla tuosta voin laskea, että globaalisti epäsuhtaa pitäisi korjata noin 30%:lla ja Suomessa noin 60%. Perspektiiviä antaa se, että uusimpien tutkimustulosten mukaan koronan seurauksena hiilidioksidipäästöt vähentynevät noin 5,5% vuoteen 2019 verrattuna.

Se valtakunta, joka lapsille jää, on siis kaikella todennäköisyydellä hyvin toisen näköinen kuin se, mikä olisi 1900-luvun lapsille tuttu ja turvallinen. Ainakin, jos edes halutaan yrittää tehdä jotain asioille. Toinen vaihtoehto on tietenkin kuunnella bändiä Titanicin kannella soittamassa, kunnes koko paska uppoaa. Valinta sekin.

Viimeinen sammuttaa valot, mutta koska?

Uskon, että on mahdollista yrittää muuttaa asioita. Alkuun voisimme myös siirtyä sanoista tekoihin ja keskittyä niihin asioihin, joilla tuota ekologisen jalanjäljen epäsuhtaa aletaan ihan oikeasti kuromaan umpeen.

Kulutusta ja sen tarvetta pystytään arvioimaan kriittisesti; iso osa tärkeistä tavaroista voidaan tilata kotiin, asiantuntijapalveluita voidaan käyttää videoyhteydellä, matkustaa voi myös kotimaassa ja kotiovelta pääsee lenkille kohottamaan kuntoa ilman, että ajaa autolla salille tai lentää laskettelemaan. Perusteena ”mä haluun ja mä teen mun rahoilla mitä lystään” ei ole enää kestävä, kun mietitään mitä se tarkoittaa, kun kaikki haluavat.

Toinen iso oppi, jonka korona on tarjonnut on se, että uhka ei selvästi saa olla liian epämääräinen ja kaukainen. Se, että joku jäätikkö jossain sulaa ja jääkarhut kuolevat sukupuuttoon, ei tunnu liikuttavan kuin pientä osaa Vihreiden äänestäjistä. Sillä mikäs se on meidän täällä nauttiessa kasvukauden pituudesta. Suomihan kuuluu ilmastonmuutoksen lyhyen aikavälin voittajiin. Lisää vain pökköä pesään, että saadaan viininviljely kannattavaksi etelärinteillä. Koronaepidemia 2020 on kuitenkin jo osoittanut, että pakko on paras motivaattori ja ihmiset kyllä muuttavat käytöstään, kun on oma tai rakkaiden terveys uhattuna. Harmi vain, että sen piti mennä taas tähän.

Valot tällä planeetalla sammuvat ennen pitkää. Se on valitettava fakta. Ihmiskunnan ja lasten näkökulmasta on kuitenkin iso ero sillä, että tapahtuuko se 2020-, 2200- vai 3000-luvulla. Me kyllä voimme asioille paljonkin. Me pystymme oppimaan uusia tapoja toimia. Me pystymme arvioimaan sitä mikä on oikeasti tärkeää. Minä uskon, että me voimme – tai ainakin meidän kannattaa – edes yrittää.

Oletko sinä valmis muutokseen, vai kuunteletko mieluummin bändin soittoa pimeään loppuun asti?

Voit tilata APJ-blogin sisällöt uutiskirjeenä meiliisi

Osoitettasi käytetään vain tämän blogin sisältöjen jakamiseen ja tilaus on mahdollista peruuttaa koska tahansa uutiskirjeestä löytyvästä linkistä.

Aina Parempaa Johtajuutta 2020

#ainaparempaajohtajuutta