Palautuminen ja sen tärkeys asiantuntijatyössä
Kirjoitin tämän blogauksen Palautuminen ja sen tärkeys asiantuntijatyössä alun perin viime syksynä 2019. Kirjoitus jäi kuitenkin julkaisematta, sillä koin että työuupumus ja palautuminen menevät ehkä hiukan turhan kauas ydinosaamisestani. Käytännössä siis itseluottamus ja osaaminen tuntuivat loppuvan kesken tämän äärimmäisen tärkeän ja laajan aiheen osalta.
Koen silti valitettavasti olevani aiheen jonkinlainen kokemusasiantuntija, sillä minun on joskus vaikea tunnistaa omaa väsymistä tai palautumisen tarvetta ennen kuin ollaan jo pikkuisen pakkasen puolella. Yleensä saan tästä tiedon joko vaimoltani, läheisiltä tai luotettavilta kollegoilta. Oma strategiani kun tuntuu historiallisesti tarkasteltuna olevan vain lisätä kierroksia, että saadaan kaikki hommat hoidettua. Tämä taipumus lienee intohimon, kunnianhimon ja uteliaisuuden jonkinlainen varjopuoli.
Varsinainen syy julkaista tämä kirjoitus nyt on kuitenkin se, että työuupumus ja sen seuraukset ovat nousseet nyt (alkuvuodesta 2020) niin väkevästi otsikoihin, että koin jonkinlaiseksi moraaliseksi velvollisuudeksi kaivaa kirjoitus esille ja julkaista se. Havainto tilanteen eskaloitumisesta ei myöskään ole ns. mutua, vaan perustuu dataan.
Painotan silti, että en ole terveydenhuollon ammattilainen, eikä kirjoitustani saa tai kannata käyttää esimerkiksi työuupumuksen todelliseen hoitoon. Apua kannattaa aina hakea ammattilaiselta, esimerkiksi työterveydestä tai lukea ammattilaisten aiheesta kirjoittamia teoksia. Lopusta löydätkin lukuvinkkejä aiheesta.
Kuinka tunnistat tarpeen paremmalle palautumiselle
1. Väsyttääkö?
Konkreettisin merkki palautumisen tarpeesta on väsymys.
Samalla tapaa kuin nälkä tai jano, on myös väsymys kehon tapa kertoa tarpeistaan. Se, että onko väsymys seurausta pitkäksi menneestä illasta, ihmissuhdeongelmista töissä tai kotona, huonosti nukutusta yöstä tai pitkään jatkuneen kiireen ja stressin seurauksena syntyneestä uupumuksesta, on kehon ja mielen näkökulmasta merkityksetöntä väsymyksen iskiessä.
“Samalla tapaa kuin nälkä tai jano, on myös väsymys kehon tapa kertoa tarpeistaan. “
Henri Tuomilehto, Jouni Vornanen, Nukkumalla menestykseen, Tammi 2019
Jos asiantuntijalla ei ole edellytykset antaa parastaan, on se aina asiakkaalta pois ja sitä kautta ennen pitkää myös asiantuntijan organisaatiolta; asiantuntijasta itsestä puhumattakaan. Väsymys vaikuttaa konkreettisesti myös älyllisiin kykyihin ja esimerkiksi luovuuteen.
“Työuupuneen aivot ovat jo niin kuormittuneet tavallisesta työskentelystä, että luovuudelle ei jää tilaa…”
Laura Sokka, psykologi, tutkija, https://yle.fi/uutiset/3-8748057
Se mitä esimies voi työntekijän väsymykselle tehdä on aina tapauskohtaista, mutta oli syy väsymykseen töissä mikä tahansa, ei tilannetta kannata koskaan sivuuttaa mitättömänä.
2. Kun työt tulevat sänkyyn
Toinen selkeä signaali, joka ennakoi uupumista, on kyvyttömyys irrottautua työstä. Eli jos vielä illalla luet meilejä, heräät aamuyöstä työajatuksiin tai uni ei muuten ole palauttavaa, ollaan matkalla kohti työuupumusta. Ainakin jos palautumiseen ei kiinnitetä aktiivisesti ja ajoissa huomiota.
“Monella ensimmäinen hälytysmerkki on se, että herää liian aikaisin aamulla ilman herätyskelloa. Unen saaminen ei ole vielä vaikeutunut. Sen sijaan aikainen herääminen on merkki, että pidempään jatkuneesta stressistä johtuen elimistön stressihormonin kortisolin eritys alkaa aamuyöstä reagoida liian voimakkaasti. Jos heräät neljältä aamuyöllä, eikä uni tule enää silmään vaan vatvot työasioita, on se kehon tapa kertoa, ettei stressi ole enää hallinnassasi. Se on saanut sinusta yliotteen.”
Petteri Kilpinen ja Antti Hagqvist, Varianssi, 2020, Fitra
Olen unen merkitystä summannut tarkemmin Nukkumalla menestykseen -kirjan arvostelussa täällä: https://jukkaniittymaa.com/2019/10/12/nukkumalla-menestykseen/
“Univaje on ihmiselle vakava asia. Unen puute heikentää tarkkaavaisuutta ja päättelykykyä ja vie pois luovuuden parhaan terän. Ärtymys lisääntyy. Pitkään jatkuessaan univaje aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.”
Henri Tuomilehto, Jouni Vornanen, Nukkumalla menestykseen, Tammi 2019
3. Muutokset temperamentissa
Kolmas merkki, jolloin ollaan jo jaksamisen näkökulmasta aika huonossa jamassa, on pinnan kiristyminen.
“Haitallisesta stressistä uupuneen reaktiot ovat kielteisiä. Niitä ovat esimerkiksi jatkuva väsymys, jännittäminen, huolestuminen, ärtyminen ja ahdistuminen. Negatiivisten reaktioiden kasvaessa positiiviset ajatukset muuttuvat mustavalkoisiksi ja katoavat huolten taakse.”
Petteri Kilpinen ja Antti Hagqvist, Varianssi, 2020, Fitra
Jos yleensä leppoisa ja muuten mukava ihminen muuttuu kireäksi, itkuisaksi tai jopa kiukkuiseksi, on viimeistään intervention paikka. Tässä stressin tilassa ihminen yleensä ensimmäisenä kieltää tilansa, sillä käytännössä yliviritys estää itsensä objektiivisen tarkkailun. Kokemukseni onkin, että näin pitkälle edennyt stressi vaatii viimeistään jo ohjausta työterveyden juttusille.
4. Kun flunssaa pukkaa tai kroppa sanoo kaput
Muita selkeitä merkkejä puutteellisesta palautumisesta ovat poikkeuksellisen rajut muutokset painossa tai lisääntyneet sairauspoissalot. Taustalla on kehon yliviritys, joka lopulta kääntyy itseään vastaan. On ihan liian tavallista kuulla ihmisen tulleen kipeäksi kun kesäloma alkaa. Selitys siihen löytyykin seuraavasta lainauksesta:
“Stressi vaikuttaa myös immuunijärjestelmäämme. Aluksi se lisää veren valkosolujen määrää, lähettäen ne taistelemaan kehomme puolesta. Näin stressi saattaa jopa aluksi parantaa terveyttä. Mutta krooninen stressi aiheuttaa päinvastaisen, vähentäen kehon vastustuskykyä. Eräs tutkimus jopa osoitti, että stressaantuneet ihmiset sairastuivat kolme kertaa todennäköisemmin flunssaan – varsinkin jos stressi oli aiheutunut sosiaalisista ongelmista ja oli kestänyt yli kuukauden. Pitkään stressaantuneet kärsivät myös muita todennäköisemmin autoimmuunisairauksista, kuten astmasta ja diabeteksestä.”
Käännetty vapaasti John Medinan kirjasta Brain Rules, 2014, Pear Press
Valitettavasti ei ole myöskään tavatonta, että suurella intohimolla työhönsä suhtautuva asiantuntija tekee töitä kipeänä – tähän olen itsekin nuorena joskus syyllistynyt. On kuitenkin hyvä tietää, että tämän salliminen on käytännössä työsuojelurikkomus esimieheltä, sillä työntekijän terveys on esimiehen vastuulla työaikana.
Työnantaja vastaa siitä, että työntekijät pysyvät työtehtävissään sekä fyysisesti että psyykkisesti terveinä.
https://www.erto.fi/tyosuhdeopas/tyosuhde/tyosuojelu
Tätä monikaan esimies ei tunnu tietävän ja minäkin opin tämän vasta eräällä esimiestyön kurssilla. Nykyään olen aika ehdoton tämän suhteen: kipeänä ei tulla töihin tai tehdä töitä. Jos ihmisen oma arviointikyky ei riitä tekemään harkintaa työkyvystä, käsken aina konsultoimaan työterveyttä. Sieltä saa ammattilaisen näkemyksen jota noudattaa.
5. Mitä olinkaan tekemässä?
Jo erittäin huolestuttava merkki pitkään jatkuneesta haitallisesta stressistä on lähimuistin rapautuminen. Tällöin keho on marinoitu liian pitkään aivoja surkastuttavassa kortisolissa.
“Vähitellen asiat alkavat unohtua, ja stressaantuneen on yhä vaikeampi tehdä päätöksiä. Hän ei pääse enää oikein missään asioissa eteenpäin. Myös elämän mukana tuomat haasteet tuntuvat mahdottomilta. Ulkoisesti pienetkin ärsykkeet saavat suunnattomat mittasuhteet.”
Petteri Kilpinen ja Antti Hagqvist, Varianssi, 2020, Fitra
Pahimmillaan vauriot muistissa ja terveydessä voivat jäädä pysyviksi, tai ainakin pitkäaikaisiksi, tästä tosin ei tietääkseni ole ihan vielä riittävää näyttöä. Työuupumukseen sairastuneet ovat seurantatutkimuksissa olleet oireisia ainakin vielä 5-8 vuoden seurantajakson jälkeen.
Olen haitallisen stressin vaikutuksista ja turmiollisuudesta vlogannut aiemmin ja löydät kyseiset videot tästä linkistä.
Paremman palautumisen perusteet
Eläketurvakeskuksen vuonna 2010 tekemän tutkimuksen (Tuominen, Takala ja Forma) mukaan työssä jaksamisen kuusi kannustavinta tekijää ovat:
- Hyvä ja toimiva työympäristö
- hyvä työyhteisön ilmapiiri
- mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön
- työkaverit ja työpaikan sosiaaliset suhteet
- hyvä esimiestoiminta sekä
- mielenkiintoinen ja haastava työ.
Jotta kuitenkin on mahdollista löytää hyvä työyhteisö, on itsetuntemus ratkaisevassa roolissa: teenkö omille ominaisuuksilleni ja arvoilleni sopivaa työtä?
Näitä ominaisuuksia voi kartoittaa vaikkapa tutustumalla omiin motivaattoreihinsa. Aiheesta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Toisaalta myös arvojen merkitys jaksamiselle on kokemukseni mukaan suuri ja jos ihminen joutuu työssään tekemään omaa moraaliaan vastaan, voi kuormitus syntyä nopeastikin vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Arvojen arvosta olen kirjoittanut aiemmin täällä: https://jukkaniittymaa.com/2020/02/09/arvojen-arvo-onko-sita/
Yksilön tarpeiden huomioiminen on jaksamisen ytimessä, mutta on meillä yhteisiäkin palauttavia tekijöitä
Meistä jokainen on hieman erilainen ja voi siksi reagoida ulkoisesti samoissa tilanteissa toisistaan hyvinkin poikkeavasti: se mikä on sinulle business-as-usual, voi olla minulle ylitsepääsemättön stressaavaa ja päinvastoin. Itsensä ja omien kokemusten kautta ei voi tai saisi koskaan suorittaa toisen työkyvyn arviointia. “Mut kyllähän mäkin jaksan / jaksoin / pystyin” on yksinkertaisesti paskaa esimiestyötä. Siihen parempaan malliin voi tutustua vaikkapa tämän kirja-arvostelun kautta: https://jukkaniittymaa.com/2019/02/02/mita-on-valmentava-johtajuus/
Tyypillinen esimerkki ihmisten erilaisuudesta on muutosten aiheuttama stressireaktio. Kaikissa muutos ympäristössä aiheuttaa stressiä, mutta määrälliset vaihtelut ovat suorastaan valtavia. Joku voi jopa pitää hallittua muutosta voimavarana, kun taas toinen voi romahtaa työnkuvan tai esimiehen vaihtuessa.
Erittäin napakka nyrkkisääntö parempaan palautumiseen on:
Tee vapaalla aivoillasi sitä mitä et tee työksesi ja nuku 7-8 tuntia yössä.
Nukkumisen tärkeys on useimmille helppoa ymmärtää, mutta tuo “tee vapaalla aivoillasi sitä mitä et tee työksesi” saattaa kaivata hieman selittämistä. Asia ei kuitenkaan ole kovin monimutkainen, vaan kyse on siitä, että jos ihminen käyttää työkseen aivoja, kannattaisi hänen vapaalla käyttää enemmän kehoaan. Ja jos taas työ on kovin fyysistä, niin vastaavasti iltaisin saattaa kannattaa tehdä muutakin kuin tuijottaa televisiota.
Työ kuormittaa vähemmän JOS
“Itseohjautuvuus, globalisaatio, tukihenkilöstön puuttuminen, jatkuva tavoitettavuus, informaation määrän kasvu, avotoimistot – Ojala-Oksala ei ihmettele, että muutos tuottaa myös pahoinvointia.”
HS, 10.2.2020 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006401793.html
Vaikka työuupumus, työn kuormittavuus ja kiireisyys on lisääntynyt paljon 2000-luvulla, niin samoin on myös ymmärrys siitä, miten (ajatus)työtä voisi tehdä paremmin kuin ennen. Hyviä kirjoja aiheesta ovat mm. Daniel Pinkin “Drive”, Mihaly Csikszentmihalyin “Good Business: Leadership, Flow and the Making of Meaning” ja Cal Newportin “Deep Work”.
Kirjassaan “Drive” Pink listaa sisäisen syvä- tai työmotivaation peruspilareiksi oheiset kolme tekijää:
- Sisäinen itsenäisyys, autonomia (Autonomy): kyky hallita omaa työtään, työvälineitä ja tapaa toimia
- Asiantuntijuus (Mastery): Selkeä työnkuva sekä mahdollisuus seurata kehittymistä ja kehittyä
- Merkitys (Purpose): ihminen on AINA sosiaalinen olento. Jopa silloin kun se kuvittelee olevansa epäsosiaalinen. Skannaamme koko ajan positiotamme laumassa ja ainakin alitajuisesti haluamme olla arvokkaita. Mikäli tämä ei ole kokemus ja työ tuntuu merkityksettömältä, on takuuvarmasti luvassa ensin kyynistyminen ja sitten masennus ja uupuminen.
Jokaisen esimiehen ja johtajan tulisikin mielestäni käydä läpi edellä mainitut kolme aspektia alaisensa kanssa vapaasti keskustellen esim. one-to-one –muotoisesti kerran kvartaalissa tai useamminkin, varsinkin jos työ on erityisen rasittavaa kiireen, muutosten tai vaikkapa palveluintensiivisten asiakkaiden tai toistuvien konfliktien takia. Mikäli jokin osa-alue puuttuu tai on selvästi heikko, on riski kuormittumiselle mielestäni jo korostunut.
Toinen motivaation lisäksi tärkeä palauttamista edistävä tekijä on Petteri Kilpisen ja Antti Hagqvistin Varianssi-kirjassa esitetty vaihtelevuus välttämättömyytenä. Tätä käsitettä kiteyttää kirjan nimenä oleva termi varianssi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että päivissämme pitäisi olla vaihtelua: sekä intensiivisiä ja kiihkeitä hetkiä että leppoisia ja suorastaan tylsiä jaksoja. Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin vasta kun aivomme alkavat “tylsistyä”, valjastuu niiden paras todella luova ja innovatiivinen potentiaali.
Kuinkakohan moni paras idea on saatu suihkussa, metsässä kävelyllä tai vain ikkunasta ulos katsellessa?
Täsmälääke heti nautittavaksi
Palautuminen on kokonaisvaltainen prosessi, johon liittyy kaikki se mihin ihminen käyttää päivittäiset 24 tuntiaan.
“Ihmisen olisi itse huolehdittava, että menee ajoissa nukkumaan, liikkuu ja syö hyvin sekä pitää työn ja vapaa-ajan tasapainossa, mutta se ei yksin riitä. ”Työnantajien ja työyhteisöjen vastuu on suuri”, sanoo Wahlbeck.”
HS, 10.2.2020 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006401793.html
Työpaikalla voidaan tehdä vain rajallinen määrä asioiden hyväksi, mutta lopulta jokainen on mielestäni itse vastuussa palautumisestaan.
Kattavasti palautumista käsitellään tämänkin kirjoituksen lähteenä toimineessa Liisa Uusitalo-Arolan kirjassa ”Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin”.
Suosittelen teosta edellä vahvasti jokaiselle esimiehelle ja asiantuntijalle, siitäkin huolimatta, että et koe olevasi uupunut. Kirja kuitenkin antaa paljon työkaluja siihen, että uupumus ei osuisi sinun tai tiimisi kohdalle.
Kirjassa mainittu täsmälääke heti nautittavaksi on työpäivän aikana palautuminen työstä irtautumisena. Voi jopa olla, että työstä irtautuminen työpäivän aikana on tärkein tekijä, jota ilman muut palautusmekanismit eivät toimi.
Lounastauon merkitys elvyttävästi on suuri, ainakin jos lounastauko on säännöllinen ja sen aikana irtautuu työasioista. Tämä tarkoittaa sitä, että lounaalla ei kannata käydä läpi työasioita tai –projekteja. Myös säännölliset tauot ja pienet happihypyt päivän aikana auttavat kehoa ja mieltä rentoutumaan.
“Täsmälääke heti nautittavaksi on työpäivän aikana palautuminen työstä irtautumisena.“
Jatkuva suorittaminen ja kiire ei siis todellakaan ole se, millä syntyy parasta jälkeä – moniajosta puhumattakaan. Useat tutkimukset osoittavat, että usean tehtävän yhtäaikainen tekijä on paitsi mahdotonta, myös erittäin kuormittavaa. Ihminen on sukupuolesta riippumatta putkiaivoinen. Kyky hypätä asiasta toiseen voi kehittyä ja kehittyykin harjoiteltaessa, mutta hintana sillä on helposti ADD:n (attention decifit disorder, joka on geneettinen neurologinen poikkeama) kaltainen kyvyttömyys keskittyä mihinkään kunnolla eli ADT (attention deficit trait, joka on itseaiheutettu neurologinen häiriötila).
Yhteenveto
Kukaan meistä ei ole kone, joka jaksaisi loputtomasti määräänsä enempää. Jaksamisen rajoja on myös tyhmää hakea liiaksi, sillä kun kone kerran menee tilttiin, voi sen korjaaminen olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Ja kuten edellä mainitsin, vastuu palautumisesta ja hyvinvoinnista on jokaisella itsellään, mutta fiksu johtaja ottaa työn järjestämisessä huomioon lajimme ja yksilön tarpeet. Kyse ei ole lopulta ole rakettitieteestä, vaan ennen kaikkea empatiasta, hyvästä tiedosta (jota voi oppia jopa kirjoista) ja halusta tehdä oikein.
Palautuminen ja työuupumus: hyvää lisäluettavaa aiheesta kiinnostuneille ovat mm.
https://www.storytel.com/fi/fi/books/784032-Uuvuksissa-Kirja-sinulle-joka-tahdot-voimasi-takaisin
https://www.storytel.com/fi/fi/books/106846-Tyoeuupumuksen-itsehoito
https://www.storytel.com/fi/fi/books/1148261-Varianssi
https://www.adlibris.com/fi/kirja/mielen-johtaminen-organisaatiossa-9789521424267
https://www.adlibris.com/fi/kirja/hyvat-tyypit-9789510405666
Voit tilata APJ-blogin sisällöt uutiskirjeenä meiliisi
Osoitettasi käytetään vain tämän blogin sisältöjen jakamiseen ja tilaus on mahdollista peruuttaa koska tahansa uutiskirjeestä löytyvästä linkistä.
Aina Parempaa Johtajuutta 2020
#ainaparempaajohtajuutta
Verkostoidun myös mielelläni kanssasi:
https://www.linkedin.com/in/jukkaniittymaa/
S-postia voit lähettää myös: jukka@jukkaniittymaa.com