Yksisuuntaisesta viestinnästä monikanavaiseen kommunikaatioon

5.1.2020

Hyvää uutta vuotta 2020 APJ:n lukijoille! Kuten ehkä olette huomanneet, on blogini jäänyt viime kuukausina hieman vähemmälle huomiolle. Tämä on ollut seurausta siitä, että töissä on pitänyt hyvää kiirettä, ja käytännössä kaikki liikenevä aika on mennyt viestintäjohtamisen kurssien suorittamiseen. Tällä hetkellä tilanne näyttääkin melko mukavalta opintojen suhteen, sillä ainoastaan yksi kurssi (data analytics) on enää vailla suoritusmerkintää. PowerBI:tä tulikin hakattua joulun välipäivät ja jos tuosta kurssista suoritus HOPSiin napsahtaa, jää tälle vuodelle enää vain lopputyö tehtäväksi. Which is nice. 🙂

Nyt kun sitten ei ollut koulutöitä kalenteroituna tälle sunnuntaille, kirjoittelin hieman viestinnän roolista 2020-luvulla. Aihevalinta on varmasti seurausta opinnoistani, mutta yhtä kaikki istuu APJ:n agendaan saumattomasti. Ja sitten itse asiaan!

Yksisuuntaisesta viestinnästä monikanavaiseen kommunikaatioon

Viesti ry julkaisi 2.1.2020 viestinnän trendit tälle vuodelle. Tärkeänä trendinä oli viestinnän strateginen ja bisneskriittinen rooli, joka ehkä vihdoin aletaan ymmärtämään myös liike-elämässä:

“Viestintä strategianmäärittelyn kärkipaikoille, ei pelkästään kumppaniksi.”

Kehitys on varmasti seurausta digitalisaatiosta ja vielä tarkemmin sosiaalisesta mediasta. Sen opettelussa tosin vielä iso osa johtajista on lähtökuopissa, ja ne harvat aktiiviset nauttivat hieman erikoisen miehen tai naisen mainetta. Käytännön esimerkkinä toimikoot vaikka minä itse, sillä ei mene arjessa yhtään viikkoa, etteikö joku hämmästelisi/päivittelisi/halveksisi/ihailisi aktiivisuuttani täällä LinkedInissä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä?

Hassua kyllä, perinteisesti hidasliikkeiseksi mielletyssä politiikassa tilanne on jo toinen, kuten oheisesta Saska Saarikosken sitaatista [1] voi lukea:

”Vanhassa tornien maailmassa asia olisi hoidettu niin, että hallitus olisi määrännyt, virkamiehet järjestelleet, poliisi hoitanut ja tiedottajat tiedottaneet – sitten, kun olisi ollut sen aika. Ei enää. Nyt al-Holista syttyi informaatiotaistelu, jossa käytettiin kaikkia keinoja, myös vuotoja, huhuja ja valeuutisia. Päättäjät eivät johtaneet prosessia vaan yrittivät pysyä edes jotenkin sen perässä. Tervetuloa tämän ajan politiikkaan.”

Edelle kiteytyy mielestäni se, miten valta ja asioiden edistäminen tulee jalkautumaan 2020-luvulla yhä useammin myös liike-elämässä. Modernissa organisaatiossa johto, HR-, markkinointi, myynti ja viestintä käyttävät kaikkia mahdollisia kanavia ja keinoja vaikuttaakseen sidosryhmien käyttäytymiseen. Lisäksi yrityksillä pitääkin olla uskallusta omata mielipiteitä [2], viestinnän pitää olla kirkasta [3] ja merkityksellistä [4].

Saskan kirjoituksen voisikin päivittää liike-elämää kuvaavaksi vaikkapa seuraavanlaisesti:

”Vanhassa tornien maailmassa asiat olisi hoidettu niin, että yrityksen hallitus olisi määrännyt, johtoryhmä järjestellyt, keskijohto junaillut ja tiedottajat tiedottaneet – sitten, kun olisi ollut sen aika. Ei enää. Nyt muutoksen johtaminen vaatii huolellista tulevaisuuden tuntemista [5], skenaarioiden valmistelua, riskien ja mahdollisuuksien kartoittamista ja kommunikointia, jossa käytetään kaikkia entisiä kanavia ja keinoja, mutta myös osallistamista, sosiaalista mediaa ja maksettua mainontaa. Johtajat eivät enää yksin sanele muutosta vaan kommunikoivat vision ja mahdollistavat organisaation transformaation. Tervetuloa tämän ajan bisnekseen.”

Ennen oli ennen, nyt on nyt

Toki edellä kuvattu voi olla identiteettikriisi monelle old school -tekijälle, sillä jos osaaminen on rakentunut vanhan maailman konventioiden mukaan, voi esimerkiksi kommunikaation kaksisuuntaisuutta, läpinäkyvyyttä ja työn mitattavuuden vaatimusta olla vaikea ottaa omakseen.

Mielestäni hyvä ratkaisu ei kuitenkaan ole tosiasioiden kieltäminen ja kehityksen jarruttaminen. Pikemminkin kannattaisi tehdä kaikki voitava ottaakseen uudet keinot ja kanavat käyttöön. Tämä pakottaa toki tunnustamaan myös sen, että uutta on pakko oppia, oma näkemys joutuu aiempaa enemmän julkisen arvostelun kohteeksi ja myös sen, että lopputulos ei välttämättä ole edes tiedossa, kun muutosta tai kasvua lähdetään hakemaan.

Uskon, että voittaja markkinassa on aina se, joka saa eniten oikeita joukkoja mukaansa.

On siis vain luonnollista, että aluksi osallistamisen, kommunikaation ja läpinäkyvyyden lisääminen varmasti jopa ahdistaa oudokseltaan, mutta kun toiminnassa sovelletaan eettistä johtajuutta [6] ja modernia viestintää eli monikanavaista kommunikaatiota, uskon, että millä tahansa organisaatiolla on hyvät mahdollisuudet toimia kuten uusi vuosikymmen voittajiltaan edellyttää.