Miksi kannattaa suostua kouluttajaksi aina kun mahdollista?

Minulla oli tällä talvikomaviikollani ilo ja kunnia vetää henkilökohtainen vlogauskoulutus eräälle aiheesta kiinnostuneelle tiedonjanoiselle, eli henkilöbrändääjä Tom Wésterenille. Loistava tyyppi, suosittelen verkostoitumaan hänen kanssaan! 

Tämän kirjoituksen kylkiäisenä jaan tästä kokemuksesta heränneitä muistoja: kuinka minusta tuli ”videomies”, ”ope” ja myös oivalluksia oman henkilöbrändin kehittämisestä kiinnostuneille.

Miten alunperin päädyin opettamaan?

Oli vuosi 2001 kun hyppäsin omien elokuvaopintojeni ohessa tuntiopettajaksi turkulaiseen taidelukioon. Huomasin nopeasti, että se oli sekä helppoa että mielekästä hommaa. Tästä olin saanut pieniä maistiaisia intissä, missä toimin sekä alokas- että AUK:n oppilaiden varusmieskouluttajana. Siellä muistaisin jo kuulleeni, että:

“Opettaminen on osaamisen korkein aste.”

Toki tuntiopettajana minulla oli muitakin tärkeitä motivaattoreita: auttaminen, kunnia (kukapa haluaisi näyttää tyhmältä ihmisten edessä) sekä myös raha. Opiskelijalle työstä maksettu korvaus oli mukava lisä ja auttoi varsinkin siinä vaiheessa kun opintotukikuukaudet loppuivat kesken opintojen.

Se oli hinta jonka maksoin parin vuoden insinööriopiskeluista 1900-luvulla. Kaikkea sitä on tullut kokeilua, kuten vaikkapa kone-, LVI-, ja automaatiotekniikka ja teknistä journalismia.

Opesta videomieheksi

Kun sitten 2006 muutin Helsinkiin töiden perässä, jäivät opehommat Turkuun. Monta vuotta meni keskittyessä asiantuntijuuden lisäämiseen liikkuvan kuvan ja tarinankerronnan parissa, mutta kiinnostus opettamiseen ei koskaan hiipunut. Heitin satunnaisesti joitain henkilökohtaisia videokoulutuksia lähinnä tuttavapiirissä, kunnes vuonna 2014 menin töihin SEKkiin, josta löytyi pian paljon halukkaita opiskelemaan videoiden tekemistä omin pikku kätösin.

Vedinkin SEKissä kursseja videoiden leikkaamisesta, tarinankerronnasta kuin myös videoiden tuottamisen perusteista. Tämä tuki hyvin sisäistä henkilöbrändäystä Video Team Leaderina. SEKissä muuten tutustuin alussa mainittuun Tomiinkin, jolle nyt vedin vlogauskurssin.

Vaan aika aikaansa kutakin; Suomen vanhin suomalaisomisteinen mainostoimisto koulutettavineen jäi taakse keväällä 2017 ja hyppäsin Suomen innovatiivisimpaan toimistoon vuosimallia 2018, eli Sherpaan:

https://twitter.com/niittymaa/status/961677456183824385

Vaihtelu virkistää?

Halusin asiakkuusjohtajaksi, jotta saan auttaa asiakkaita kokonaisvaltaisesti aina parempiin tuloksiin. Sillä kun on tehnyt videoita jo 90-luvun alusta asti, on todettava, että melkein kaikki hommat siinä lajissa alkaa tuntua nähdyltä ja koetulta:

Ensimmäiset videot tein teinipoikana kavereiden kanssa yläasteella, siitä jatkoin harrastamista lukiossa kuvistuntien puitteissa, insinöörikoulussakin kävin kurssin pari aiheesta, olin kesätöissä tekemässä Premieren käyttöopasta suomeksi Porin opetusteknologiakeskukselle(!) kesällä 2000 ja sitten opiskellen viisi vuotta elokuvaa Turun Taideakatemiassa.

Elokuvakoulun jälkeen tein ammatikseni lähes kaikkea mahdollisista liikkuvan mainoskuvan parissa: käsikirjoitin, tuotin, ohjasin, leikkaisin, kuvasin, animoin, tein 3D:tä, vedin tiimiä ja jopa sävelsin valikoiduille asiakkaille mainosmusiikkia.

Nyt kohta vuoden asiakkusjohtajan työtä tehneenä koen, että parhaimmillaan tässä ja opettajan työssä on paljon samaa: Kummassakin mahdollistetaan toisen ihmisen tai organisaation kehittyminen.

Haluan olla hyödyksi

Todellakin, se mikä opettamisesta, kouluttamisesta ja workshoppauksesta tekee erityisen siistiä on se, kun näkee ja pystyy tyydyttämään ihmisten intohimon ja tiedonjanon.

Tunnen olevansa hyödyksi – tekeväni maailmasta edes hiukan paremman paikan.

Ja kuten jo vuonna 2001, niin olen edelleen opettaessa innoissani siitä, että opin myös itse jakaessani tietoa. Tämän tunteen muistin taas elävästi kun pari viikkoa sitten vedin asiantuntijavideokoulutuksen eräälle etukenossa kulkevalle b2b-firmalle ja nyt taas kuluneella viikolla Tomia kouluttaessani.

Tiedonjanoiset

Alamme lähestyä vastausta tämän blogauksen otsikkoon. Mutta sitä ennen haluan kertoa, että Tom on henkilöbrändäysosaamisen lisäksi myös muusikko. Musikaalisuus yhdistää monia meitä luovia ihmisiä. Tämä ei yllätä, kun hiukan juttelee markkinointialan ihmisten kanssa muustakin kuin työstä.

Luovilla ihmisillä on usein tarve oppia ja ilmaista itseään aina paremmin – myös uusilla tavoilla. Tomin into, tiedonjano ja kyky oppia oli huikeaa seurattavaa. Suorastaan harmitti, kun koulutus oli ohi!

Mutta se oma oppimisen hetki koitti siinä slaidissa, jossa ymmärsin toistavani papukaijana virheellistä fraasia: ”sisällöillä joita kukaan ei näe, ei ole arvoa”. Väärin!

Virheet ovat siunaus

Jokainen muusikko tietää, että osaamisen näkökulmasta harjoittelu on äärimmäisen tärkeää. Tämä viisaus iski vasten kasvojani siinä hetkessä, kun tuota virheellistä lausetta sanoin. Puheeni taisi hieman hidastua prosessorin käydessä täydellä teholla. Lopulta pysähdyin oikein miettimään tätä pitkästä unesta herännyttä viisautta. Sekunnit tuntuivat vuosilta kun aivot piiskasivat itseään ohjelmoitumaan uudelleen yhä kiivaammmin.

Muistin ja sisäistin harjoittelun tärkeyden ihan tuoreella tavalla ja syvällisesti, vain koska seurassani oli ihminen, jolle harjoittelu oli itsestään selvää ja arvokasta.

Mielestäni opettaksi/mentoriksi/kouluttajaksi kannattaa lähteä aina kun mahdollista, sillä se on sinun mahdollisuutesi kehittyä aina paremmaksi.

Miksi ajattelin väärin?

Huomaan, että asiakkuusjohtajana minulla on riski ajautua ajattelemaan kovin tuloskeskeisesti arvottaen pelkkiä katseluja, klikkejä, reaktioita, liidejä, euroja per heti-nyt-heti.

Myös alan jatkuva puhe mittaamisesta, KPI:stä ja strategian toteuttamisesta saavat (minutkin) unohtamaan, että ihminen ei ole tuotantokone: Talviloman tuoma rentous palautti mieleeni, että asiantuntijabrändäyksessä, ja brändäyksessä muutenkin, brändi on aina matka: ei staattinen monoliitti. Ja sellainen matka jolla viihtyy ja oppii, on yleesnsä investoinnin arvoinen.

Mitä tästä opittiin?

Muistan taas, että oppiminen ja varsinkin oivaltaminen tarvitsee aikaa. Syvä asiantuntijuus ja sitä seuraava onnellisuus ei synny höseltämällä. Itse asiassa keskittyminen on asiantuntijuuden kehittymisen vaatimus.

”Lähestytpä syvää keskittymistä sitten neurotieteiden, psykologian tai filosofian näkökulmasta, näyttävät ne kaikki viittaavan siihen, että keskittymisen ja merkityksellisyyden tunne ovat yhteydessä toisiinsa. Ikäänkuin lajimme olisi kehittynyt kukkimaan keskittyneessä tilassa ja kuihtumaan pinnallisuudessa.”

Lähde: Deep Work, Cal Newport (suomennos omani)

Rahalla saa toki pökköä brändijunan pesään, ainakin kun puhutaan perinteisestä markkinoinnista ja brändäyksestä, mutta asiantuntija- ja henkilöbrändäyksessä tarvitaan kilsoja siitä lajista, missä haluaa tulla hyväksi. Tarvitaan toistoa. Toistoa. Toistoa.

Myös sillä harjoituksella voi olla valtavasti arvoa, jonka vain sinä koet ja näet.

Mikäli haluat jatkossakin saada pohdittavaa liittyen hyvään johtajuuteen, myyntiin, markkinointiin ja brändäämiseen, tilaa blogini uutiskirjeenä syöttämällä sähköpostisoitteesi alla olevaan kenttään.

Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin tämän blogin sisältöjen jakamiseen.