Kärsitkö markkinalikinäöstä?
Tämä blogaus käsittelee yritysmaailmassa melko yleistä vaivaa nimeltä ”markkinalikinäkö.” Kyseinen vaiva syntyy helposti ja siihen puuttumatta jättäminen johtaa lähes aina ongelmiin, pahimmillaan jopa konkurssiin. Luettuasi tämän blogauksen osaat ehkä tunnistaa vaivan siihen törmätessäsi. Termin käännös englannista on omani.
Aloitetaan tarinalla
Reilu kymmenen vuotta sitten elettiin kuumaakin kuumemman nousukauden viimeisiä hetkiä. Internet ei vielä häirinnyt perinteistä TV-mainontaa. YouTubesta tiesi vasta harva.
Minulla oli silloin haave: tulla mainosohjaajaksi. Olin näet rakastunut tarinoita pursuavaan TV-mainontaan ollessani työharjoittelussa mainostuotantoyhtiössä. Mutta kilpailu pienellä alalla oli kovaa. Aina loistavakaan myyntisuoritus ei ollut tarpeeksi hyvä, sillä iso osa keikoista jaettiin konkarien kesken. Minkä nykyään ymmärrän hyvin. Keltanokka on aina riski. Siitäkin huolimatta oli silloinen työnantajani valmis uskomaan minuun ja tarjosi sopimusta: saat ohjata mainoksia puolet työajastasi, jos käytät puolet tuottamiseen.
Valinta ei ollut helppo, sillä näin tuottajat* lähinnä myyntitykkeinä ja excelin pyörittäjinä. Taidekoulun kasvattina ja luovana sieluna en ollut varma, että olisiko minulla motivaatiota sellaiseen. Noh, herra toimitusjohtaja oli tarkkanäköinen ihmistuntija ja mikäli syksyllä 2008 ei olisi iskenyt lama vailla vertaa, olisin varmasti viihtynyt tuossa tuottajan työssä paljon pidempäänkin. Mutta se varsinainen iso oivallus oli seuraava: Kävipä niin hassusti, että kun sitten pyysin toisia ohjaajia ohjaamaan tuotantoja, näin käytännössä kuinka lahjakkuuksia tuli sisään ovista ja ikkunoista. Ymmärsin, että en ollut sen ihmeellisempi ohjus kuin muutkaan. Nuoren miehen hybris päättyi haaveen kuolemaan.
Nyt sen kykenen sanomaan jo ääneen: nuoruuden uholla kuvittelin olevani jotenkin erityisen poikkeuksellisen, koska olin saanut muutamia onnistumisia enkä tuntenut markkinaa. Minua vaivasi henkilökohtainen markkinalikinäkö.
Markkinalikinäkö
Marketing myopia on Harvardin professorin Theodore Levittin kehittämä termi. Se tarkoittaa laveasti laittaen sitä, että ihminen tai organisaatio luulee itsensä, oman tuotteensa tai palvelunsa olevan ylivertainen koska on mielestään ylivertainen. Hetkellinen menestys yleensä edesauttaa vaivan syntymistä ja unohdetaan ns. iso kuva.
Menestyksen huumassa on valitettavan helppo ajautua hybrikseen, jossa suu vaahdossa messutaan pelkästään oman brändin tai kilkuttimen kelloista ja pilleistä ja unohdetaan, että miksi asioita tehdään ja miksi ehkä bisnekseen lähdettiin. Jos tuuri käy, ehtii tulla vain vauhtisokeutta ja hiukan kusta päähän, mutta pahimmillaan aika voi ajaa koko bisneksen ohi.
Nykyään sanaa hybris käytettäessä tarkoitetaan ylimielisyyttä ja rajatonta luottamusta ja ylpeyttä omiin kykyihinsä; siihen usein liittyy myös piittaamattomuus ja tiedon puute menneisyyden kokemuksista yhdistettynä nöyryyden puutteeseen.
Käytännön esimerkki markkinalikinäöstä
Apple vs. Nokia oli hyvä case siitä, miten keskustelu voi käytännössä olla hyvin eritasoista, vaikka tuote on periaatteessa sama. Lyhykäisyydessään näen isona erona sen, että Nokia keskittyi puhumaan pikseleistä ja Apple siitä mitä iPhone mahdollistaa. Ja kuinka sitten kävi?
Ihmiset eivät halua porakonetta, vaan reiän seinään.
On mielenkiintoista seurata, että miten ilman Jobsia Apple näyttää liukuvan kohti megapikselikiimaa. Nykymainonnan keskiössä ovat iPhonen uudet tekniset ominaisuudet – kellot ja pillit, eikä se brändimielikuva, jota Jobs kovasti varjeli. Iso tarina ei rakennu, sillä listat ja speksit vanhenevat muutamassa kuukaudessa. Kun tarina, tunne ja lupaus maailman muuttamisesta katoaa, jää lopulta jäljelle vain hintakilpailu, jossa joku on aina aina halvempi.
Protip: Edellä on käänteisesti kuvattu minkä tahansa brändin menestyksekkään markkinoinnin salaisuus.
Ohessa muuten Applen alkuperäinen visio ja missio tarinaksi puettuna. Edelleen ihan pirun väkevää kamaa. Nämä tällaiset kuvaukset juurikin saivat minut rakastumaan markkinointiin aikoinaan.
Lääke markkinalikinäköön
Kannustan jokaista päättäjää, johtajaa ja ajattelijaa miettimään todellista tarkoitustaan ilman hybristä:
Mikä on sinun – ja myös brändisi – olemassaolon tarkoitus? Minkä ongelman ratkaiset? Mitä suurta lupaat ja lunastat? Onko ongelma olemassa vielä huomenna? Vai onko ongelman muoto muuttunut? Kuinka reagoin muutokseen? Mikä on strategiamme muutoksessa? Eli miten voitamme sen pelin jonka haluamme voittaa kun säännöt muuttuvat? Olemmeko oikeasti hyviä huomennakin, vai kärsimmekö jo markkinalikinäöstä?
Kun kaikki edellä on selvää, on vasta aika miettiä millaisia taktiikoita käytetään tavoitteeseen pääsemiseen.
“Strategy without tactics is the slowest route to victory. Tactics without strategy is noise before defeat.” – Sun Tzu
Ps.
Itseluottamus ja markkinalikinäkö ovat eri asioita. Itseensä ja bisnekseensä pitää tietenkin uskoa ja olla ylpeä saavutuksistaan, mutta ajautumatta silti hybrikseen. Menestyksessä on kyse ikuisesta tasapainoilusta nöyryyden ja suuruudenhulluuden välillä. Siinä on opeteltavaa loppuiäksi itse kullekin.
*= Kirjoituksen lopuksi todettakoon, että hyvät tuottajat ne vasta luovia ovatkin. Eivät vain tee siitä numeroa. Respect!