Miksi matala sosiaalisuus on vahvuus johtamisesta kiinnostuneelle

Tätä kirjoittaessani eletään lokakuun loppua. Syksy on jo taittunut talveen, ensilumi valkaissut maan ja yllättänyt kertaalleen ainakin Etelä-Suomen. Ajanjaksoon liittyen, monessa firmassa odotetaan kiihkeästi työvuoden kohokohtaa: pikkujouluja.  Sitä, että on mahdollisuus vetää nuppi jumiin, laulaa ”Aikuista naista” karaokessa ja loppuillasta tilittää pomolle kuinka kurjaa arki oikeastaan on – firman piikkiin totta kai.

OUTO TYYPPI

Tunnustan: en pidä juhlinnasta niin kuin se yleisesti ymmärretään. Ymmärrän, että edustan melko pientä ihmisryhmää, mutta ajattelin siitä huolimatta kertoa, että miksi koen näin poikkeavasti. Ehkä löydän kaltaisiani, tai autan toisin kokevia ymmärtämään, miksi näennäinen “outous” voikin olla etu vaikkapa rekrytoidessa johtajaa. Sillä vaikka yhteiskuntamme suosiikin korkealla sosiaalisuudella varustettuja, niin meitä kaikkia tarvitaan, eikä kyse ole oikeasti jaosta huonoihin tai hyviin ominaisuuksiin. Eri tehtävissä eri ominaisuudet ovat edukkaita – ja fiksu tyyppi oppii joka tapauksessa käyttäytymään tilanteen vaatimilla säännöillä.

Luonnettaan vastaan ei kuitenkaan kannata tehdä liiaksi, sillä se aiheuttaa stressin ja lopulta loppuunpalamisen. Siksikin on tärkeää tuntea itsensä ja vahvuutensa: jotta voi menestyä ja olla toivottavasti onnellinen (vaikkakin onnellisuudesta ainakin 50% on perimällistä, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80%).

Käytän tekstin tukena siteerauksia Liisa Keltikangas-Järvisen loistavasta kirjasta ”Hyvät tyypit” – temperamentti ja työelämä.

MATALA SOSIAALISUUS

Yksi selittävä tekijä sille, että en pidä juhlista on ilmeisesti se, että sosiaalisuuteni on keskimääräistä matalammalla tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että turha small talk on minulle usein epämotivoivaa, enkä saa tyydytystä pelkästään olemalla osa ihmisjoukkoa. Tämä EI tarkoita sitä, ettenkö osaisi small talkkia tai kykenisi siihen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lisätäkseni.

”Hyvä käytös muita kohtaan on tahdon asia, ei persoonallisuuden. Jokainen voi käyttäytyä kunnolla ja ottaa muut ihmiset huomioon temperamentista riippumatta.” Liisa Keltikangas-Järvinen

Kaikissa ihmisissä on muuten sellainen hassu mekanismi, että kun ollaan samaa mieltä, koetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, josta seuraa luottamusta. Ja päinvastoin. Small talkin tehtävä on tuottaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta eli luottamusta. Tämä on jokaisen asiakaspalvelijan, myyntimiehen ja -naisen hyvä tiedostaa sosiaalisuudestaan riippumatta. Luottamus on kaiken myyntityön perusta.

Lisäys: ujoudella ja sosiaalisuudella ei muuten ole mitään tekemistä keskenään. Minä en ole ollenkaan ujo, ja toisaalta hyvin sosiaalinen ihminen voi olla todella ujo.

ERILAINEN NUORI

Matala sosiaalisuuteni ilmeni jo lapsena. Olin rauhallinen, iloinen ja melko harmiton, viihdyin myös yksinäni, leikin legoilla ja piirtelin omissa oloissani. Lukio-ikäisenä muiden laumakäytös jo lähinnä ärsytti. Saatoin perjantai-illalla rajata äidin meikeillä silmät mustiksi ja painua paikalliseen discoon tivaamaan tiskijukalta The Curea tai technoa. Nirvana oli jo ihan liian valtavirtaa. Todellisesta mainstreamista en ollut kunnolla edes perillä.

Jos olet korkean sosiaalisuuden omaavaa ihmistyyppiä, pidät edellisen kuvauksen tyyppiä luultavasti outona, tai ainakin erikoisena. Ja mitäpä sitä kieltämään, erikoiseksi minut on leimattu lukemattomia kertoja elämässäni. Mutta odotahan hetki ja kerron, mitä vahvuuksia matala sosiaalisuuteni on minulle ja kaltaisilleni suonut:

1. Tarve olla pidetty ei ole matalan sosiaalisuuden ihmiselle tärkeämpää kuin lopputulos. Paska on paskaa, vaikka siitä tekisi konvehteja. Huom! Työlle asetetut mittarit määrittelevät ideaalin lopputuloksen. Fiksut oppii kyllä säännöt.
   
2. Jos matalan sosiaalisuuden ihminen viihtyy aidosti seurassasi – pyytää vaikka lounaalle – tarkoittaa se, että hän ihan aidosti pitää sinusta. Poikkeuksena tietenkin tilanteet, jotka tulevat esimerkiksi myynnillisen työnkuvan mukana.
3. Matalan sosiaalisuuden omaava henkilö ei ole helposti lahjottavissa tai painostettavissa. Hän tekee mielellään arvion arvojen ja faktojen, eikä intuition perusteella. Korkean sosiaalisuuden henkilöille esimerkiksi arvot ovat usein vain heijastumia ympäristön mielipiteestä. Sosiaalisuudesta seuraava miellyttämisen tarve altistaa “jees-mies/nainen” käytökselle.

”Oman suosion säilyttäminen on hänelle (sosiaalinen johtaja) tärkeämpää kuin yhtiön menestys, eikä hän siksi ole paras johtaja vaativille ja tuulisille paikoille.” Liisa Keltikangas-Järvinen

“Johtajan tulee kestää kritiikkiä, eikä hänelle tule olla tärkeää olla aina samaa mieltä muiden kanssa.” Liisa Keltikangas-Järvinen

SAAKO TÄSTÄ PUHUA?

Pelkkä matala sosiaalisuus ei yksin tee kenestäkään esimerkiksi hyvää esimiestä tai tuo voita leivälle. Sillä vaikka niin kasvatuksella, ympäristöllä, hormoneilla, työroolilla kuin yleisellä elämäntilanteella onkin vaikutusta ihmisen käytökseen – niin suurin menestystä selittävä tekijä on yleinen älykkyys. Se on itse asiassa ainoa ihmisen ominaisuuksista, joka edes jollain tasolla ennustaa ihmisen menestystä elämässä (Geoffrey Miller, Spent).

“Korkean älykkyyden ja impulssiivisuuden yhdistelmä voi tarkoittaa innovatiivisuutta, kun taas matala älykkyys ja impulssiivisuus yhdessä ovat eräs taparikollisuuden selittäjä.” Liisa Keltikangas-Järvinen

Kerron toisen esimerkin elämästäni: olin reilu 14v. kun muutimme äitini ja veljieni kanssa uudelle paikkakunnalle. Kaveriporukka meni yhdessä yössä uusiksi. Sosiaalisen piirin rakentaminen lähti nollasta. Tehtyäni saman jo muutamia kertoja, sillä olin ollut viidellä eri ala-asteella, tunsin toki tutustumisprosessin: rohkeasti vain juttelemaan kaikkien kanssa. Oliko käytös minulle luontaista, vai pikemminkin seurausta kyvystä ymmärtää syitä ja seuraksia, sitä en enää muista, mutta epäilen jälkimmäistä. Joka tapauksessa, arvalla kun tutustuu ihmisiin, niin ikinä ei tiedä voittaako vai häviääkö. Aika nopeasti löysin itseni poikaporukasta, joka vaikutti mukavalta. Melko pian kuitenkin huomasin, että kosteisiin viikonloppuihin liittyi porukassa aggressiivisuutta ja rötöstelyä. Kun sitten yksi porukasta jäi kiinni autovarkaudesta, päätin ottaa etäisyyttä. Vaikka en ollut mikään luokan priimus tai hikari, tajusin kuitenkin, että käytän viikonlopun illat mieluummin vaikkapa pohtien maailmankaikkeuden äärettömyyttä punaviiniä siemaillen, kuin etsin jännitystä elämääni vaikeuksista. Onneksi sellainenkin porukka löytyi pieneltä paikkakunnalta. Nöyrä kiitos Jani, Sami, Tommi, Asmo, Joel, Tatu ja Tomi.

Mutta… älykkyyden mittaaminen ja osoittaminen on aikuisten oikeasti melko vaikeaa. Riippuu aivojen metaboliikasta, miten ihminen reagoi testitilanteisiin. Aikaa vastaan tehtävissä tilanteissa älykäskin ihminen saattaa alisuoriutua stressin aiheuttaman kortisolin takia. Pitkään kestävissä tehtävissä taas aktiivinen ja touhukas ihminen saattaa turhautua, ja tulos kärsii sen seurauksena.

Perinteisesti työhakemuksissa on älykkyyden mittariksi tietenkin asetettu koulutustasovaatimus, joka on näennäisen helppo tapa arvioida hakijan kognitiivista kyvykkyyttä. Mutta laiskassa seulonnassa saattaa hyvä itseoppinut hakija jäädä ulkopuolelle perhetaustansa takia.

”Koulutusalat näyttävät periytyvän ensisijaisesti isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Enemmän kuin joka neljäs miesopiskelija aloittaa opintonsa samalla alalla, jota hänen isänsä on opiskellut.” Lähde

Arvatkaapas kuka on se levysepän poika, joka on myös opiskellut hetken levysepäksi, kunnes uskoi itseensä ja päätti hinnalla millä hyvänsä hakeutua siisteihin sisähommiin.

Pahimmillaan on siis aika vaikeaa todistaa kognitiivinen kyvykkyytensä ja sitä kautta päästä leveämmän leivän makuun.

NO KUINKA SITTEN PÄÄSTÄ ALKUUN?

Track record / CV on paras portfolio osoittamaan kyvykkyys, ja siksi varsinkin nuorilla työnhakijoilla voi olla haastavaa työllistyä ilman suhteita. Tästä syystä suostuin itsekin aikoinaan 5 kuukauden palkattomaan työharjoitteluun (taloudellisesti en suosittele, ellei ole pakko). Mutta kun jalan kerran saa ovenväliin, on pirun paljon helpompi osoittaa taitonsa. Tämähän pätee muuten myös asiakkuuksissa. Tärkeintä on päästä kentälle. Pelin tulema on sitten kiinni kyvystä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle/organisaatiolle. Siksi kannustan miettimään JOKA päivä, teenkö parhaani – olenko kannattava investointi. Toki meillä jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta jos jokainen päivä on huono, kannattaa vakavasti pohtia tilannetta: mikä mättää, miksi, mitä voin tehdä asialle?

”Jokainen teko ja tekemättömyys rakentaa tai tuhoaa henkilöbrändiäsi.”

Kokemuksieni johdosta kannatan muuten järjestelmää, joka mahdollistaa nuorille aikuisille väylän työelämään. Ilman tukea minunkin olisi ollut mahdoton lähteä työharjoitteluun, joka sitten avasi uusia ovia. Tämä olkoot tälläinen työvoimapoliittinen kannanotto.

Osion loppuun vielä vinkki kaikille tasapuolisesti: hyvä kyllä huomataan, kun on näkyvillä. Jos ei muuta mahdollisuutta ole, niin ainakin sosiaalinen media tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet – olit sitten korkealla tai matalalla sosiaalisuudella varustettu. Jokainen teko ja tekemättömyys rakentaa tai tuhoaa henkilöbrändiäsi. Siksi myös matalan sosiaalisuuden omaavien kannattaa näyttää naamaansa siellä missä tapahtuu. Joskus myös pikkujouluissa.

PIKKUJOULUJEN AGENDALLA KAHVIA, KASVISRUOKAA JA KOULUTUSTA

Jos minä muuten voisin päättää, olisivat pikkujoulut tammikuussa. Syy on puhtaasti resurssikysymys: tammikuu on tyypillisesti hiljaisempi kuukaisi bisneksessä. Ja koska blogi on omani, saan halutessani visoida ja suunnitella mieleiseni pikkujoulut. Tältä pohjalta niiden sisältö olisi esimerkiksi seuraava:

9:00-9:30 yhteinen aamiainen

9:30-10:00 ohjattu meditaatio

10:00-12:00 esiintymisen ja puhetaidon koulutus pienryhmissä

12:00-13:00 kasvislounas

13:00-13:30 palaute ja kokemukset koulutuksesta

13:30-14:30 paneelikeskustelu yhtiön strategian toimeenpanosta tulevana vuonna

14:30-15:00 iltapäiväkahvit ja tauko

15:00-16:30 elokuva: “The Greatest Movie Ever Sold” A documentary about branding, advertising and product placement that is financed and made possible by brands, advertising and product placement.

16:30-17:00 keskustelua elokuvasta ja päivästä

17:00 lopetus.

Yhtään annosta alkoholia ei tarjoiltaisi ja epäilen, että edellisellä agendalla en saisi liikaa taputuksia selkääni. Mutta vaikka en niitä erityisesti hae, olisin tosipaikan tullen tässä kohtaa valmis joustamaan. Sillä jos anonyymillä äänestyksellä todettaisiin, että alussa kuvattu perinteinen malli juhlia palkitsee organisaation sankarit paremmin, olisi luonnollisesti turhaa järjestää epämotivoivia pikkujouluja.

Yhtä tärkeää kuin olla kykenevä pitämään päänsä, on tunnistaa ne taistelut, joihin kannattaa osallistua.

LOPUKSI

Oletko sinä matalan vai korkean sosiaalisuuden persoonallisuudella varustettu? Miten koet sen? Allekirjoitatko Liisan ja minun näkemyksen, että hyvä johtaja on todennäköisemmin varustettu matalalla sosiaalisuudella?

Jatketaan juttua vaikkapa LinkedInissä, löydät keskustelun tästä linkistä: https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:6330366032468934656 🙂