Päivityksiä blogissa, miksi näin ja avautumista omasta persoonasta
Joku kävijä saattaa olla huomannut, että blogin ulkoasu on hieman muuttunut. Muutoksen syy on se, että haluan blogini muuttuvan yhä enemmän sisältöhubiksi, omaksi alustaksi, joka tarjoaa vierailijalle helposti ja nopeasti monipuolista ja relevanttia sisältöä. Toiveeni on, että tullessa sivustolle, näkee heti hiukan laajemmin mitä kaikkea on tarjolla. Tämä ei tietenkään toteudu kuin deskarissa, mutta kaikkea ei voi saada. Mobiilin näyttöpinta-ala kun on varsin rajallinen. Tulen jatkossakin käyttämään useita eri alustoja, kuten:
https://www.linkedin.com/in/jukkaniittymaa/
https://www.facebook.com/ainaparempaajohtajuutta
https://www.youtube.com/channel/UCwrPNhixTvoPcBfCfTttjOw
https://soundcloud.com/ainaparempaajohtajuutta
https://www.instagram.com/niittymaa/
Mutta pyrkimykseni on siis jatkossa koota sisällöt vaivattomaksi kokemukseksi yhden osoitteen alle. Haasteena minulla on vielä se, että olisiko tämä hubin osoite ensisijaisesti:
www.jukkaniittymaa.com vai www.ainaparempaajohtajuutta.fi?
Miksi näin?
yrityksen, tuotteen tai palvelun nimi on parhaimmillaan strategian kirkastuma, viesti joka valaisee tietä pimeimmässäkin yössä.
Nimeni on luonnollisesti osuva valinta siksi, että kaikki sisältö on lähtöisin omasta kynästä ja edustaa siten 100% omaa henkilöbrändiäni. (Joo, kyllä, tämäkin on henkilöbrändäystä. Mutta niin on jokainen teko mitä teemme ilman anonymiteettiä.) ”Aina Parempaa Johtajuutta” taas kertoo heti mistä blogissani on kysymys. Nimeä toisaalta puoltaa se, että kuten myyntiguru Grant Cardone on todennut ”sitä ei voi kukaan varastaa”. Tuotenimi – teema – on taas helpompi skaalata isommaksi ja tuotteistaa, ainakin meille suomalaisille. En tiedä onko tämä jokin kansallinen piirre vai mikä, mutta ”Jukka Niittymaan blogi ihmislähtöisestä johtamisesta, myynnistä, markkinoinnista ja tarinankerronnasta” ei kuulosta kovin käytännölliseltä tai myyvältä. Hyvä, jollei paras, nimihän tuotteelle tai palvelulle on sellainen, joka itsessään kertoo mistä on kyse ja jää mieleen. Kuten vaikkapa Aina Parempaa Johtajuutta. Ihan näin yksinkertaista tämäkään ei tietysti ole, sillä asiaan vaikuttavia tekijöitä on niin paljon: joskus kannattaa nimetä postiyhtiö Itellaksi ja toisessa ajassa Postiksi. Kumpikaan ei ole selkeästi oikea tai väärä ratkaisu, palvelee vain hieman erillaista strategiaa. Ja sitä yrityksen, tuotteetteen tai palvelun nimi on parhaimmillaan – strategian kirkastuma, viesti joka valaisee tietä pimeimmässäkin yössä. Muistuttaa miksi olemme olemassa. (Siksi muuten työnantajani nimi Sherpa on äärimmäisen osuva ja jopa loistava. Kuten Nepalissa Himalajan sherpat, niin myös me Kalevankadun sherpat olemme olemassa kantaaksemme asiakkaamme huipulle. Kyse ei ole meistä, vaan asiakkaasta – tämän myös nimemme pitää aina kristallin kirkkaana mielessä.)
Joidenkin tutkimusten mukaan šerpat ovat maailman parhaimpia kantajia… Wikipedia
Nimeni puitteissa haluan toimia somessa niin läpinäkyvästi kuin mahdollista, eli minuun voi tutustua hiukan eri kulmalla eri alustassa. LinkedIn, YouTube ja Facebookin yhteisösivu ”Aina Parempaa Johtajuutta” on omistettu puhtaasti ammatilliselle asiantuntijasisällölle, kun taas twitterissä olen puoliksi asiantuntija, puoliksi ihan minä itte. Instagramissa toimin samalla jaolla, mutta painotus on vielä enemmän ihan ittessä (joka näkyy lähinnä kissakuvien jatkuvana virtana). Uskon kuitenkin aitouteen ja siihen, että se puree – siksi siis olen valinnut näin.
Ajatuksia yksityisyydestä
Tiedän että moni asiantuntija pohtii mihin vetää raja ammatti-identiteetin ja yksityisyyden välillä. Tämä saattaa jopa estää jakamasta omaa asiantuntemusta, kun pelkää kertoneeksi jotain itsestään. Itselläni somepolitiikka on se, että en sano mitään sellaista somessa, mitä en sanoisi face-2-face. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni ajan saatossa – tämä on mielestäni vähintäänkin luonnollista, kun tieto lisääntyy ja vaikkapa elämäntilanne muuttuu. Otan konkreettisen esimerkin: Noin kolme vuotta sitten olin sitä mieltä, että en koskaan muuttaisi takaisin kerrostaloon ja kaupunkiin. Noh, tarpeeksi kauan käytettyäni kolme tuntia päivässä työmatkoihin, muutin mieleni ja olen nyt äärimmäisen onnellinen espoolainen kerrostaloasuja. Kokemus muutti mielipidettäni, ja vieläpä päinvastaiseksi.
Tutustun muuten todella mielelläni uusiin ihmisiin – ainakin, jos meillä on yhteinen intohimo…
Jokainen tietenkin tekee omat valintansa ja avoimuus on muuten ainakin osin geneettistä. Kaikki eivät ole, eikä tarvitse olla, avoimia. Avoimuudessa on myös riskinsä*. Minulta se tulee luonnostaan, siksi usein ajaudun ihan liian syvällisiin keskusteluihin taksikuskien, kaupan kassojen tai vaikkapa asiakkaiden kanssa. Joskin jälkimmäisten osalta olen opetellut hieman moderoimaan sisältöjäni, sillä olen myös huomannut, että avoimuus saatetaan kokea pelottavana* liike-elämässä. Se kun ei käsittääkseni ole varsinkaan suomalaisille miehille kovin tyypillistä. Ja tyypillisyydestä poikkeava on monesti outoa, ja outo voi olla joskus pelottavaa. Tässä kohtaa onkin luontevaa todeta, että en ole koskaan juurikaan kokenut olevani ”suomalainen” vaan enemmänkin vaeltaja kauniilla planeetalla nimeltä ”Maa”. Edellinen lause on muuten tyyppiesimerkki siitä, millaiseen keskusteluun saattaa kanssani joutua vaikkapa kahvikupposen ääressä… Eräs esimieheni joskus minulle printtasikin oheisen kuvan laitettavaksi työhuoneeni seinälle, kun olinhänet jonkin tovin tuntenut. Hieno mies muuten, tulee oikein ikävä kun miettii miestä. Laita vaikka viestiä ja käydään kahvillla, jos tämän postauksen luet.
”Se ei ole niin ratkaisevaa mitä teet, vaan kenet tunnet”
Tutustun muuten todella mielelläni uusiin ihmisiin – ainakin, jos meillä on yhteinen intohimo eli ihmislähtöinen johtaminen, myynti, markkinointi, tarinankerronta, AI, VR/AR/MR-teknologiat, robotiikka, uudet teknologiat ja megatrendit noin yleensäkin tai vaikkapa joku hyvä kirja, jonka olemme juuri kummatkin lukeneet ja josta haluaisit keskustella. Ilahduin nimittäin suuresti tänään, kun eräs tuttu yhteistyökumppani soitti minulle ja halusi ihan tavata työajan ulkopuolella ja jutella eräästä loistavasta kirjasta kanssani. Olin suositellut kirjaa aiemmin hänelle ja nyt aika oli kypsä kirjan sisällön käsittelylle. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun lukee jotain niin hienoa, että pää ”räjähtää” jos siitä ei pääse juttelemaan jonkun kanssa. Itse olen opetellut kanavoimaan tuon tunteen tänne blogiin ja muualle someen, mutta kuten sanottua, kaikki eivät ole yhtä avoimia – eikä tarvitse olla. Yleensä minäkin mieluummin juttelen ihan ihmisen kanssa lihassa, kuin naputtelen yöt läpeensä twiittejä.
Tästä tulikin hieman poikkeuksellinen”Aina Parempaa Johtajuutta” blogaus. Kaipa tämä on sitä ns. hub-sisältöä, eli yhteisöä nurturoivaa, taustoittavaa ja syvällisempää kontenttia.
Ensi kerralla sitten jotain muuta!
Ps. Ohessa ja otsakkeena kuva jonka otin ja käsittelin tämän uuden leiskan headeria varten, mutta ihan siihen ei vielä kantti riittänyt, että kurkkaisin joka kerta peiliin kun blogini avaan. xD
Pss. saattaa olla, että tässä lähiviikkoina blogissa esiintyy pientä bugisuutta tai muita outouksia/puutteita, sillä siirtymä vanhasta harvoin menee ihan täydellisesti ykkösellä maaliin. Kiitos ymmärryksestä!