Uusia vlogauksia: inspiraatiosta, pelosta ja sen poistamisesta sekä aina paremman johtajuuden määrittelyä

Sitten viimeisimmän blogaukseni olen onnistunut tekemään kokonaista kolme vlogausta, tai tubetusta, tai mitä nimeä näistä haluaakaan käyttää. Ja jos ensimmäiseen videoon, eli introon, menikin se pari päivää tuskastellen, meni neljänteen, eli videoon #3 enää pari tuntia. 

Mutta antaa kuvan ja äänen puhua puolestaan. Katso kootusti videot alla. Arvostaisin, jos tilaisit kanavani ja peukuttaisit videoita jos siltä tuntuu. Ja saa totta kai myös kommentoida!)

#1

#2

Tässä videossa #2 valaisu meni ihan plörinäksi, kun koitin hiukan lisätä valoa ylhäältä päivänvalolampulla. Mutta olin sisältöön niin tyytyväinen, että olkoot kuva mitä on. 🙂

#3

Aina Parempi Johtajuus löytyy myös Facebookista:

https://www.facebook.com/ainaparempaajohtajuutta/

Facebook tulee olemaan lähinnä hubi sisällölle ja jonkinlainen linkkigalleria. Sinne on niin mukavan helppo jakaa kiinnostavia artikkeleita ja keskustella niistä.

Muista myös, että voit tilata blogin itsellesi syöttämällä sähköpostisi sivussa olevaan kenttää, joka näyttää oheiseltä.

Tämä on esimerkkikuva, ei toiminnallinen tilauslomake. 🙂
Share

Kuinka voit antaa palautteen rakentavasti?

”Toi on kyllä ihan paska.”

Valitettavasti yllä oleva lainaus on palautteen aloitus omasta keskenkasvuisesta suustani noin kymmenen vuoden takaa. Puolustuksekseni sanottakoon, että olen syntynyt Porin lähettyvillä ja asunut 22 ensimmäistä elinvuottani niillä nurkilla. Satakuntalainen tapani esittää palautetta ei tuolloin vielä ollut ohjelmoitu pois. Koin vilpittömästi, että suoralla puheella päästään heti asiaan ja näin hommat etenevät sukkelasti. En siis todellaan esittänyt asiaa kuten se pitäisi:

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Mikä vittu teitä porilaisia vaivaa?

Porispäi tapa puhua on aina ollut kauniisti laitettuna osastoa tyly. Syystä tai toisesta tämä ”tylytys” koetaan niilmai oikeaksi tavaksi. Ei mitään herroje liirumlaarumii, vaan töissä asiat asioina ja rakkaudentunnustukset sitten omalla ajalla. Toki minä kärjistän, se on mieleenpainuvan tarinankerronnan perusjuttuja. Eivät tietenkään kaikki porilaiset ole verbaalisesti invalideja – on siellä paljon muualtakin Suomesta muuttaneita.

No mutta takaisin tarinan alkuun. Ihminen, jota onnettoman huonolla palautteellani opastin, istui kanssani myöhemmin iltaa ja otti tapani ohjata puheeksi: ”Jukka, mulla kesti jonkin aikaa ymmärtää, että sä et ole kusipää. Sä vaan sanot asiat vähän liian tylysti. Ootko harkinnut, että voisit hiukan loiventaa ilmaisua?”

BOOM!

Silloin se iski. Tietoisuus siitä, että suora puhe ei ollut paras tapa antaa palautetta Etelä-Helsingissä. Olin toki jo epäillyt jotain tämän suuntaista, sillä helsinkiläisten tapa kommunikoida tuntui oudon mukavalta. Ihmiset olivat jotenkin – kuinka sen nyt sanoisi – kiltimpiä toisilleen? Tämä oli sekä pelottanut että kiehtonut minua, mutta en varsinaisesti ollut osannut laittaa sormea asian päälle.

Tämä yksi palautekeskustelu sai minut tietoiseksi omasta nykyiseen ympäristööni epäsopivasta ohjelmoinnista ja päätin siltä istumalta pyrkiä parantamaan tapani. En suinkaan väitä, että olisin oppinut kerrasta, mutta muutoksen siemen oli kylvetty ja karkeuteni laimeni pikku hiljaa.

“Prosessin tehtävä on ohittaa ihmisluonto” Jari Sarasvuo

Olen luonnostani ihmisiä hämmentävä yhdistelmä luovuutta ja prosessidiggaria. Jälkimmäisen ominaisuuteni johdosta olen kehittänyt itselleni lukuisia tapoja kaitsea luovaa hedonistia sisälläni.  Niinpä tässä kontekstissa kehitin palauteprosessin, joka meni suurin piirtein näin:

  1. Määrittele työn tavoitetaso.
  2. Kysy kuulumiset ”miten menee, miltä tuntuu, miltä vaikuttaa”
  3. Kysy mitä tässä työvaiheessa tulee arvioida ja mitä ei (kaikki tietävät että keskeneräistä työtä ei saa tuomita)
  4. Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta tekijän kanssa
  5. Jos kokemukset poikkeavat, perustele mielipiteesi. ”Musta tuntuu” ei ole validi peruste, ei vaikka olisi millainen sulka hatussa.
  6. Pyri kertomaan kuinka kokemusta voisi parantaa, jotta se olisi toimivampi. Toisen pienenkin työn dumaaminen vailla perusteita on äärimmäisen huonoa palautetta.
  7. Älä pelkää muuttaa mielipidettäsi, jos toisen argumentaatio on parempi. Älä koskaan tee asiakastöitä egon avulla. Taide on asia erikseen.
  8. Toista prosessi riittävän usein. Varsinkin tuntemattomamman / junioritason tekijän kanssa parempi liian usein kuin harvoin. Kunnes yhteinen historia toisin todistaa, ei kommunikaatiota voi olla liikaa.
  9. Älä silti mikromanageroi, vaan luota tekijän ammattitaitoon. Mikromanagerointi tekee ihmisistä aloitekyvyttömiä ja vastuuta pelkääviä.
  10. Mikäli tekijä ei koe dialogia mielekkääksi, perustele miksi se on välttämätöntä ja hienotunteisesti vaadi omiin vastuisiisi vedoten, että kommunikaatiota on tapahduttava.
  11. Myöhemmällä iällä opin vielä, että älä poikkea prosessista. Jos et itse ehdi johtaa, valtuuta joku muu ohjaamaan. Tekijä on lähes aina liian lähellä tuotostaan, eikä kykene muistamaan isoa kuvaa. Tämä on myös oma kokemukseni sekä suunnittelijana että tekijänä. Ja tällaista palautetta olen myös saanut tekijöiltä itseltään.

Jos sitten syystä tai toisesta prosessia ei ole mahdollista kokonaisuudessaan noudattaa, tulee se tehdä riskeistä tietoisena.

Pienenä sivuhuomiona haluan mainita, että porilaisten lisäksi on olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka eivät halua käyttää aikaa small talkkiin ja muuhun loiventeluun. Tärkeintä heille on kehitys ja tehokkuus, eikä heitä kiinnosta miltä palaute tuntuu. He myös kertovat melko pian, että ”anna palaute suoraan, kiitos.” – kokemuksesta voin myös sanoa, että prosessin rikkominen on yllättävän hankalaa, kun se on muuttunut automaatioksi.

Tiivistettynä

Todellisuudessa edellä esitetty palauteprosessi ei tietenkään ollut noin monimutkainen, eikä sitä edes kannata noin monimutkaisena yrittää muistaa. Homma menee yksinkertaisuudessaan about näin kuten alussa jo esitin:

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Tämäkään ei luonnollisesti ole absoluutti, vaan lokeroiden sisältö ja määrä riippuu tehtävästä, ihmisistä ja organisaatiomallista. /disclaimer

Mitä sitten tapahtui satakuntalaisuudelleni?

Kuten mainitsin, tulin ohjelmoineeni itseni uudelleen melko tehokkaasti. Paluu entiseen olisi vähän sama, kuin yrittäisi palata vanhaan käyttöjärjestelmään kun uusi on jo asennettu. Uskonkin, että karman käsi on pitkä enkä halua tulevalle minälleni paskaa niskaan. Pikemminkin pyrin hyvittämään parhaan taitoni mukaan mahdollista pahaa karmaani, toimimalla aina oikein kun mahdollista. Mutta aina teoria ei kohtaa käytäntöä, vähän samalla tapaa kuin porilaisella taparikollisella…

Ja jos muistat palautteen annosta yhden asian, muista tämä

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Share

Tervetuloa Lukemaan EBL-Blogiani Nyt Suomeksi!

Uskon vahvasti sinuun ja mahdollisuuksiisi kehittyä sekä johtajana että ihmisinä. Niin vahvasti, että tämä usko sai minut perustamaan EBL-blogini viime jouluna 2016. Olen julkaissut tähän mennessä 38 kirjoitusta, jättänyt julkaisematta kymmenkunta ja käyttänyt kirjoittamiseen keskimäärin 4 tuntia per blogaus. Karkeasti arvioiden siis 192 tuntia eli 25,6 työpäivää.
(Jos tuo käyttämäni vapaa-aika muuten muutettaisi nykyisellä tuntihinnallani rahaksi, olisi blogini sisällön arvo noin 30 000 euroa!)

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Uskostani huolimatta on ilmiselvää, että en tekisi kuukautta töitä kaiken muun päälle, jollen myös itse hyötyisi tästä. Tärkeä motivaattori on luonnollisesti oman ajattelun kehittäminen ja kehittyminen. Vasta kun jostain asiasta osaa kirjoittaa, voi sanoa, että tajuaa edes hiukan aiheesta.

Lisäksi pidän kirjoittamisesta – kuten pidän monesta muustakin luovuuden muodosta. Rakastan sitä flown tunnetta, kun teksti tempaa mukaansa ja muu maailma ja aika katoaa ympäriltä. Tämä ilmiö tapahtuu minulle lukiessa, tuottaessa musiikkia tai vaikkapa tehdessä 3D grafiikkaa.

“Imagination is like a muscle. I found out that the more I wrote, the bigger it got.”
― Philip José Farmer

Englanniksi kirjoittaminen on palvellut kielellisestä aktivointia – mutta ei sisältölähtöisesti. Vaikka hallitsen kolmannen kotimaisen mielestäni ihan hyvin, huomaan kuitenkin usein, että en kykene samanlaiseen kielelliseen iloitteluun kuin pystyisin suomeksi. Tätä värikkyyttä toivoisin itseltäni enemmän tulevaisuudessa, asiasta kuitenkaan tinkimättä. Fokuksena EBL:ssä on edelleen johtajuuden, ja sitä tukevien taitojen, kehittäminen.

“The purpose of a writer is to keep civilization from destroying itself.”
― Albert Camus

Toivon sinulle antoisia lukuhetkiä blogini parissa ja muista, että voit tilata blogin myös uutiskirjeenä vasemmalla olevasta “Subscribe now” lomakkeesta.

Aurinkoista keskikesää toivoen,
Jukka /EBL

Share

Poll: EBL in English or in Finnish?

I founded my blog to write about ever better leadership and although the release rate has been slower for the past few months, there has been some traffic all the time.

But the one thing that I have been thinking – based on the traffic – has been if I should switch to my Finnish? Finnish is my native language and even though I feel very comfortable using English, there is no doubt that I am more capable of writing a lot better in Finnish.

The other pros and cons are that the leadership topic is quite saturated in English speaking areas, but in Finland there is more room to grow. On the contrary Finland is very small country in terms of population, only about the size of Atlanta, Sydney or Barcelona. That means that there are not that many people who would be interested in reading my passion about leadership, communication, empowerment, storytelling and marketing.

That is the reason why I will host a poll in Twitter where you can vote for the language you would prefer EBL be written in. Here is the link, please cast your vote now:

Thank you and see you soon, I will post the results and my decission in a week or two! 🙂

Share

How to generate trust in organization: 1/8 – Defend your tribe

FOREWORD

This is the 1st posting from a series of 8 short articles “How to generate trust in an organization”. The topics spring to life from my own experiences as well as from various books and articles I’ve read in the past. The most influential writers have no doubt been John C. Maxwell and Simon Sinek. Both emphasize the importance of high moral driven “people first” leadership.

Why generate trust?

In my opinion, a leadership that is based on trust and service to others is the only possible way to build up a lasting high performance organization. And if you need (?) some rational proofs why so, please note that there are plenty of studies* which prove that the happiness within comes from helping others to excel.

“People buy into the leader before they buy into the vision.”
John C. Maxwell

The following series is my interpretation of the best practices available to generate trust, which I consider as the foundation of any great place to work.

How to generate trust in organization: 1 – Defend your tribe

The most efficient practice by far in creating trust is the feeling of playing in the same team. The best leaders are trusted to be the guardians of employees during a time of struggle. It can take only one defending act to make an employee a lifelong follower and friend. The amount of gratitude generated by defending your tribe is almost beyond comprehension with high moral people. But if the leader is not shielding his or her troops from injustice the result is quite the opposite.

The article continues after the image.

Please feel free to share and discuss this in the comments, LinkedIn or on Twitter. To make sure you get all the 8 ways to generate trust, subscribe to the blog at:

*:

Share