Mitä asiakkuusjohtaja tekee markkinointitoimistossa?

Aina välillä minulta kysytään, että mitä komealta kuulostava “asiakkuusjohtaja” tekee ihan oikeasti työkseen?

Asiakkuusjohtaja…

Lyhin vastaus, jonka olen saanut tiivistettyä, kuuluu: Asiakkuusjohtajana vastaan nykyisten ja tulevien asiakkaideni tyytyväisyydestä.

… on ennen kaikkea asiakaspalvelija

Toki asiakkuusjohtajan työnkuva vaihtelee varmasti paljon yritysten välillä, mutta meillä Sherpassa this is how we roll. Ihan käytännössä toimin siis sisäisenä asiakkaana yrityksessämme. Pidän huolta, että tiimillä on vaadittava tieto ja työkalut suunnittelun tukena, briiffi ja asiakkaan tavoite pysyy kirkkaana mielessä ja että asiakas tulee aidosti kuulluksi ja palvelluksi parhaalla mahdollisella tavalla.

…markkinoinnin strateginen apu, tuki ja konsultoija

Usein mietin asiakkaan kanssa myös ns. isoa kuvaa: mikä on todellinen haaste, kuinka tehdä palvelusta tai tuotteesta entistä haluttavampi, kertoa ja kommunikoida yrityksen tarinaa ja miten mitata onnistumista. Erityisen hyvin koen meidän onnistuneemme työssämme, jos asiakkaamme nousee avullamme tähdeksi organisaatiossaan.

… tekee paljon myyntityötä

Iso osa asiakkuusjohtajan työstä on myös tulevien asiakkaiden etsimistä palveltavaksi. Suomeksi tämä tarkoittaa prospektointia, myyntiä ja tarjousten esittelyä. Rakastan asiantuntijapalveluiden myyntiä, sillä kun on tuote johon uskoo: kuten työnantajani palvelut ovat, koen vilpittömästi olevani tekemässä hyvää. Se on minulle erityisen tärkeää, sillä olen sitoutunut olemaan hyvien puolella. Jos uskoni oman tai asiakkaan organisaation motiiveihin syystä tai toisesta menee, en pysty antamaan parastani ja silloin on aika jatkaa matkaa eri suuntiin. Arvojaan vastaan kun ihminen ei voi tehdä ja olla silti onnellinen.

On tärkeää myös mainita, että käytännössä kiitos onnistumisista kuuluu tiimille ja asiakkaalle – asiakkuusjohtaja vain varmistaa, että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita. How simple is that. 😉

… on tiivistettynä:

  1. on markkinointitoimistossa asiakkaan edunvalvoja
  2. pyrkii tekemään asiakkaasta tähden omassa organisaatiossaan
  3. ratkaisee proaktiivisesti asiakkaan haasteita yhdessä asiakkaan kanssa
  4. myy markkinointitoimiston asiantuntijapalveluja
  5. varmistaa, että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita
Onko sinulla kysymyksiä tai ajatuksia asiakkuusjohtajan työstä? Tai kiinnostaisiko sinua kuulla millaisia muita töitä markkinointitoimistossa tehdään? 

Ja jos tarvitset laadukasta, luovaa ja luotettavaa kumppania markkinointiin, laita meiliä jukka@sherpa.fi ja jutellaan lisää!
Share

5 vinkkiä: millaista palvelua on kiva ostaa?

Olen ollut muutaman vuoden myös asiantuntijapalvelujen ostajan roolissa. Ja vaikka tässä otantani onkin vaatimaton 1, ajattelin silti listata ne tekijät, joita minä arvostan myyjässä / myytävässä palvelussa tai tuotteessa – ehkäpä näin tuntee joku muukin? Lista ei ole lopullinen eikä kattava, voit rohkeasti kommentoida ja lisätä omia ajatuksiasi jonon jatkoksi!
  1. Laita palvelusi selkeään pakettiin

    Ajan suomalla kokemuksella näen melko nopeasti onko minulle myytävä tuote kunnossa. Mikäli aloitus on väkevä, kasvaa uskoni siihen, että yhteistyö voisi tuottaa lisäarvoa edustamalleni yritykselle ja asiakkailleni. Yhteisen tutun suositus voi laskea rimaa tavata, mutta lopputulos on yhtä kaikki sama: paskalla ei pääse jatkoon. Jos taas tuote/palvelu on esitelty hyvin + selkeästi ja lisäarvo selviää vaivatta, on melko varmaa, että palaan asiaan: koska katso kohta 3.

  2. Hinnoittele selkeästi

    Tiedän omakohtaisesti haasteet asiantuntijapalveluiden hintojen esittämisen kanssa. Esimerkiksi TV-mainoksen voi tehdä muutamalla tonnilla, mutta toisaalta siitä voi kannattaa maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja. Ja jälkimmäisen ROI voi olla paljon parempi kuin mitä touhutonneilla olisi saanut.

    Mutta saadakseni käsityksen kustannusluokasta, voi kuitenkin kertoa vaikkapa tuntihinnan ja laittaa esimerkin, että mitä suoritteen X tekemiseen menisi aikaa. Mikäli kysyttäessä ei kykene antamaan hintaa palvelulle, tai aihetta kierrellään, nousee ostamisen kynnys liian suureksi. Hintojen ei siis tarvitse olla julkisesti esillä, mutta jonkinlainen malli on syytä olla valmiina.

    Friikuille protip: Hinta sovitaan AINA ennen ostamista ja rahasta on ihan OK puhua.

  3. Pelaa samaan maaliin

    Haluan vilpittömästi auttaa asiakasta tekemään loistavaa bisnestä. Ja siksi vaadin, että ne keneltä ostan palveluja, ovat samalla missiolla. Jos siis aistin, että tässä maksetaan palveluntarjoajan harrastusta tai tehdään sutta ja sekundaa, ei yhteistyölle luultavasti ole edellytyksiä.

  4. Oikeanlaista kemiaa

    Niin se vain on, että kivojen tyyppien kanssa tekee yhteistyötä mieluummin kuin kusipäiden. Joitain egobuustailijat voivat kiihottaa, mutta aika harva on kai sitä seurakuntaa? Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta pitää aistia, että koska asiakas on oikeassa – ainakin jos haluaa yhteistyön jatkuvan. Oikea kemia on yhdistelmä itsevarmuutta, nöyryyttä, asiantuntemusta, maalaisjärkeä, rentoutta, asiallisuutta ja INTOHIMOA. Niin ja jännä juttu, mutta kättelystä, katseesta ja hymystä tulee myös aika vahvoja fiboja. Pahin kaikista on lötkö kädenpuristus. Sellainen että ei tiedä, pitelikö juuri kättä vai kuollutta lahnaa. Myös fyysinen olemus vaikuttaa, sitä on turha kieltää ja muun väittäminen olisi jeesustelua.

  5. ”Tiedä koska on aika taistella ja koska ei.” Sun Tzu

    Ajoitus on ihan pirun tärkeää. Joidenkin mielestä se on jopa kaikki kaikessa. Älä tykitä yötäpäivää, ellen ole suoraan indikoinut, että nyt on ostohousut jalassa. Tiedän, että tämä sotii joitakin myyntioppeja vastaan, mutta… palaa kohtaan 3. Jos aika on vain väärä, mutta näen silti mahdollisuuksia yhteistyölle, ilmoitan sen kyllä selkeästi. Kun kyse on asiakkaan edusta, on minulla norsun muisti.

Listaa voisi jatkaa helposti ainakin muutamalla kymmenellä kohdalla, mutta tässä siis viisi top of mindistani. Mielelläni kuulisin myös sinun ajatuksiasi, voit kommentoida joko alapuolella olevaan kommenttikenttään tai sitten somessa.

Tässä muistin virkistykseksi sama vielä tiivistettynä kuvamuotoon:

 

Share

Uusia vlogauksia: inspiraatiosta, pelosta ja sen poistamisesta sekä aina paremman johtajuuden määrittelyä

Sitten viimeisimmän blogaukseni olen onnistunut tekemään kokonaista kolme vlogausta, tai tubetusta, tai mitä nimeä näistä haluaakaan käyttää. Ja jos ensimmäiseen videoon, eli introon, menikin se pari päivää tuskastellen, meni neljänteen, eli videoon #3 enää pari tuntia. 

Mutta antaa kuvan ja äänen puhua puolestaan. Katso kootusti videot alla. Arvostaisin, jos tilaisit kanavani ja peukuttaisit videoita jos siltä tuntuu. Ja saa totta kai myös kommentoida!)

#1

#2

Tässä videossa #2 valaisu meni ihan plörinäksi, kun koitin hiukan lisätä valoa ylhäältä päivänvalolampulla. Mutta olin sisältöön niin tyytyväinen, että olkoot kuva mitä on. 🙂

#3

Aina Parempi Johtajuus löytyy myös Facebookista:

https://www.facebook.com/ainaparempaajohtajuutta/

Facebook tulee olemaan lähinnä hubi sisällölle ja jonkinlainen linkkigalleria. Sinne on niin mukavan helppo jakaa kiinnostavia artikkeleita ja keskustella niistä.

Muista myös, että voit tilata blogin itsellesi syöttämällä sähköpostisi sivussa olevaan kenttää, joka näyttää oheiseltä.

Tämä on esimerkkikuva, ei toiminnallinen tilauslomake. 🙂
Share

Muutama vinkki sinulle videoblogauksesta

Aloitin lomani viimeisellä viikolla videoblogin: www.ainaparempaajohtajuutta.fi. Seuraavassa kerron muutaman vinkin sinulle, joka ehkä suunnittelet samaa. Ja vaikka et suunnittelisi, niin saatat olla kiinnostunut tietämään, kuinka suuren määrän työtä 87 sekuntinen introvideo oikein vaati.

ESITUOTANTOVAIHE

Olen nuoruudessani näytellyt jonkin verran lyhytelokuvissa ja siitä tiesin, että en erityisemmin pidä kameralle esiintymisestä. Syystä tai toisesta jännitän kuvaustapahtumaa. Se on hassua, koska en juuri jännitä yleisölle puhumista ja videoiden tekeminen on minulle tuttuakin tutumpaa puuhaa.

Kamerakammostani huolimatta, olin jo keväällä päättänyt, että haluan pysyä ajassa kiinni. Pikku hiljaa aloinkin edistää suunnitelmaani omasta videoblogista askel kerrallaan.

Entuudestaan minulla on asiansa ajava, teräväpiirtovideota kuvaava järjestelmäkamera, jalusta, pari kevyttä valoa ja järeään videoeditointiin sopiva pöytäkone. Lisäksi hommasin taustakankaan ja nappimikin*. Jos nämä kaikki olisin joutunut ostamaan tätä projektia varten, olisivat kalustokustannukset olleet reilusti yli 2000 euroa.

(HUOM! Pelkkä älypuhelinkin riittäisi aloitukseen, jos vaatimattomampi laatu riittää. Tekniikan taakse ei kannata piiloutua, jos tahtoa muuten on.)

Sisällöllisesti päätin aloittaa helposta, eli tulisin vain esittelemään itseni ja vlogini. Siinä se: arvioin että päivässä saisin ensimmäisen videon ulos ja muina päivinä voin sitten syventyä varsinaiseen sisältöön. Ja kuinka väärässä olinkaan…

TUOTANTOVAIHE

Ennakkosuunnittelmastani poiketen, päätin olla käyttämättä järjestelmäkameraa. Ajattelin, että prosessista ei kannata tehdä liian raskasta ja kuvaisinkin videot iPhonella. Kysehän on vain vlogista. Kun nappimikin tökkäisi kiinni, olisi iPhone heti kuvausvalmis. Mutta… Huomasin kuitenkin melko pian testailtuani, että iPhonen kuvanlaatu oli kelvoton  heti kun valoa oli vähemmän. Ainoastaan kun aurinko oikein kirkkaasti rollotti ikkunasta sisään, oli kuva mielestäni riittävän hyvää. Pienet valoni eivät riittäneet alkuunkaan. Tunnustin virhearvioni ja siirryin alkuperäiseen suunnitelmaani käyttää järjestelmäkameraa. Syy oli yksinkertainen: en halunnut antaa heikkoa laatumielikuvaa uudesta vlogistani: se olisi vähän sama kuin menisi verkkareissa asiakastapaamiseen.

Tekniset haasteet olivat oikeastaan aika pieniä verrattuna ongelmiin esiintyjän – eli itseni – kanssa. Ja kuten muistinkin: jännitin kameraa, mikä oli (ja on edelleen) ihan kreisiä.

Olin kirjoittanut vähintäänkin maailmoja syleilevän manifestin, josta en saanut purkkiin kuin lauseen kerrallaan – jos hyvin kävi. Tämä ilmiö oli toki tuttu niiltä ajoilta kun ohjasin jos jonkinlaisia videoita. Amatööriesiintyjä – yleensä asiantuntija tai johtaja – saattoi olla hyvinkin kokenut puhuja, mutta kameran edessä ihminen jäätyi täydellisesti.

Aikani käsikirjoitusta veivattuani, päätin hylätä sen ja vetää räpin enemmän freestylenä. Se onnistuikin jo heti paremmin. Noin neljäntenä päivänä, harjoiteltuani tunnin-kaksi päivässä, aloin olla pisteessä, jossa sain tuotettua itselleni kelpaavaa settiä kameran edessä. Tiedän toki, että jonain kauniina päivänä naureskelen ensimmäisen videoni jäykkyydelle, mutta se on osa prosessia. Niin kuulemma kaikki vlogaajat tekevät. 😛

JÄLKITUOTANTOVAIHE

Kun sitten kelvolliset otot olivat kasassa, oli aika siirtyä editoimaan materiaalia. Päätin, että leikkaan sisältöä mahdollisimman vähän, mutta käytän tarvittaessa kevyttä graafista siirtymää peittämään leikkausta.  Tällä vältyn rumilta hyppyskarveilta – eli niiltä leikkauksilta, joita syntyy kun yhdistellään samasta kuvakulmasta eri otoksia tai leikataan aikaa välistä.

Siirtymään käytin Blender 3D -ohjelmaa, joka on ilmaiseksi ladattavissa, grafiikoihin Photoshoppia ja editointiin DaVinci 12.5 -ohjelman ilmaista versiota. Videon värikorjailun tein myös DaVincillä, jossa on erinomaiset työkalut siihen. Ääniä en juuri käsitellyt, mutta reservissä minulla on Reason 9.5 ja Reaper siltä varalta, että haluan jatkossa säätää enemmänkin ääniä. Musiikkia en laittanut introon tietoisesti, sillä olen huomannut, että ainakin minua vlogeissa musiikki käy nopeasti ärsyttämään. Ja lisäksi saatan kuunnella samaan aikaan itse valitsemaani musiikkia, jolloin saan juuri sellaisen äänimaton puheen alle kuin haluan.

Laitan ohjelmien linkit blogauksen loppuun, niin halukkaat voivat tutustua itse tarjontaan ja mahdollisuuksiin.

Yhteismäärällisesti noin kahden päivän uurastuksen jälkeen olin lopulta saanut kasaan 87 sekuntia pitkän intron. Suuntaa antavasti laskin, että kaikkinensa ulkopuolisena palveluna ostettuna videotuotannon hinta olisi ollut noin paritonnia. Toki tulevat videot syntyvät nopeammin ja sitä myöden “halvemmalla”, mutta antaa tämä kuitenkin hyvää perspektiiviä, että ei videoblogaus ole ihan pelkkää puuhastelua kun siihen haluaa hiukan panostaa.

Videoalaa tuntemattoman lukijan on hyvä tiedostaa, että pari tonnia videosta on peanuts. Heti kun tehdään "puhuvaa päätä" kunnianhimoisempaa ammattilaistuotantoa, puhutaan jo ihan toisista summista. Ei mene pahasti metsään, jos varaa budjetiksi 3-30 kertaisen summan riippuen tavoitteista. Haitari on valtava, mutta kysymys on lopulta yhtä vaikea, kuin vaikkapa että "mitä maksaa auto?" Koskaan ei kuitenkaan kannata olettaa mitään kysymättä. Video ei välttämättä ole kallis työkalu, tai sitten se voi olla. Mutta toisaalta, hyvän ja kalliimman videon ROI voi olla parempi, kuin huonon ja halvan. Lopultahan kyse on aina siitä, että mitä uudesta asiakkaasta kannattaa maksaa.

ENSI-ILTA

Voit itse arvioida lopputuloksen tästä näin:

Arvostaisin suuresti, jos tilaisit vlogini. Syynkin kerron intron lopuksi! 🙂

TO BE CONTINUED!

Tulevaisuudessa tämä blogi toimii edelleen kotipesänä. Videoblogaus palvelee (toivottavasti) nopeampitempoista julkaisutahtia, on sisällöllisesti karvan kevyempää ja rikastaa blogia. Tulen myös varmasti tekemään useasta aikaisemmasta postauksestani tänne tiiviimmän videon katsottavaksi.

VINKIT VIDEOBLOGAUKSEN ALOITTAMISEEN

Loppuun lyhyt tiivistys jutuista, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun päätät ryhtyä videoblogaamaan:

  • Mieti mikä on sinulle SE juttu, josta haluat puhua.
  • Mieti mikä siinä on SE kulma, mistä yleisö voisi olla kiinnostunut.
  • Aseta itsellesi tavoite: millaista videosisältöä ja kuinka usein.
  • * Hommaa etukäteen nappimikki: videoblogauksien suurin ongelma on yleensä huono äänenlaatu. Se vaikuttaa fiilikseen ratkaisevasti ja antaa helposti huonon vaikutelman, vaikka sisältö olisi kuranttia.
  • Treenaa esiintymistä. Ihmiset rakastavat rentoutta ja aitoutta. Aluksi se on todella hankalaa. TIEDÄN!
  • Ole selkeä viestissäsi. Kuka-Mitä-Miksi-ja Mitä sitten pitäisi tehdä?
  • Varaudu siihen, että aikaa menee aluksi paljon enemmän kuin luulit.
  • Kaiken VOI tehdä itse, mutta joskus kannattaa miettiä, että mikä on sitä omaa ydinosaamista? Jos ulkoistat tuotannon tai osia siitä, jääkö sinulle aikaa tehdä sitä millä maksat videon teon ja mitä rakastat – ja lopputulos on varmasti parempi. Ota yhteys jos tarvitset apua.
  • Muista tekijänoikeudet: et voi käyttää muiden tekemää musiikkia, videoita tai kuvia ilman lupaa ja yleensä isoa korvausta.
  • Anna mennä, who dares wins! Liika itsekritiikki on meille suomalaisille kovin tyypillistä.

TEKSTISSÄ MAINITUT OHJELMAT

Mikäli budjettia löytyy, niin suosittelen keskittymään Adoben-tuoteperheeseen videoiden jälkituotannossa.

Share

“Ole pakkomielteinen tai olet keskinkertainen”

Sain kuunneltua myynti- ja kiinteistöguru Grant Cardonen eeppisen 11 tuntisen äänikirjan “Be Obsessed or Be Average” eli vapaasti suomennettuna “Ole pakkomielteinen tai olet keskinkertainen”.

Tämän arvostelun jälkeen olet viisaampi, että kannattaako sinun käyttää 11 tuntia elämästäsi tähän.

Pähkinänkuoressa

Grant herättää kuulijassa lähes varmasti vahvoja tunteita, sillä hänen testosteroninhuuruinen tapansa kirjoittaa ja kertoa ei sovi kuin mitä todennäköisemmin hyvin _hyvin_ harvalle suomalaiselle. Eli jos haluat mennä elämässäsi aina sieltä mistä aita on matalin tai edes keskitasossa, ei tämä ole tarkoitettu sinulle.

Tiivistettynä kirjassa on kyse juuri siitä mistä se on nimensä saanut: pakkomielteisestä ja ilmeisen maanisesta suhtautumisesta kaikkeen tekemiseen, yrittämiseen ja elämiseen. Grant ei anna kuulijalle löysiä, vaan sanoo suoraan itsekin, että hänen tapansa tehdä ei palvele massoja. Mutta jos ihmisellä on nälkä ja energiaa saalistaa, niin kohdistamalla voimansa elämänsä pilaamisesta elämänsä kehittämiseen – tapahtuu hyvin todennäköisesti ihmeellisiä asioita.

Tässä kohtaa olen pakotettu olemaan 100% samaa mieltä. Itsellänikin on mennyt elämästäni rutkasti arvokkaita vuosia ihan vain turhaan häröilyyn ja höntsäilyyn. Nuorena parikymppisenä olin melko lailla hukassa siitä, että mitenkä elämä toimii? En tätä tietenkään silloin tiedostanut, vaan vasta jälkikäteen. Mutta sattumaa tai ei, asiat alkoivat mennä uomiinsa siinä kohtaa, kun tutkimusten mukaan aivojen etulohko valmistuu noin 25-30 vuotiaana. Sitä ennen ihmisen on ilmeisen mahdoton ymmärtää kunnolla tekojensa seurauksia, käsitellä tunteitaan kunnolla jne.

Menemättä tarkemmin edellä kuvatun biologisen ominaisuuden aiheuttamiin haasteisiin esimerkiksi johtajuudessa, työ- tai kouluelämässä, tyydyn toteamaan, että kirjansa mukaan Grant oli täysin hukassa ja huumeidenkäyttäjä, kunnes sitten noin 25 vuotiaana totesi, että nyt saa riittää ja päätti, että käyttää energiansa myynnin opetteluun ja taloudelliseen menestykseen. Henkilökohtaisiksi ansioikseen Grant ilmoittaa nykyään vuodessa 100 miljoonaa viivan alle ja omistaa mm. oman lentokoneen. Melko hyvä testimoniaali, jos toki myyntimiesten tarinoista kannattaa aina ottaa hiukan pois niin sanottua ”lapinlisää.”

Saako menestyksensä näyttää maailmalle?

Kokonaisuutena kirja “Be Obsessed or Be Average” käy läpi eri tilanteita, jossa pakkomielteistä asennetta voi soveltaa ja miten Grant on toiminut. Kirja on monin paikoin elämänkerrallinen, joka väkisinkin voi aiheuttaa fiiliksen, että Grant keulii saavutuksillaan. Mutta toisaalta? Miksi ei saisi? Miksi menestyksestään ei saisi kertoa? Tulee elävästi mieleen, kun eräs suomalainen menestynyt yrittäjä kertoi, ettei kehtaa ostaa Ferraria. Syynä suomalainen kateus, eli koska ”ei sillä kehtaisi ajaa missään.” Perkele, jos minulla olisi varaa, ostaisin kyllä Ferrarin ja nauttisin siitä täysin rinnoin. TOKI minulla olisi pitkä lista tarpeellisempia hankintoja ennen Ferraria, mutta tässä olikin kyse ajatusleikistä ”jos olisi varaa” eli kaikki tarpeellisempi olisi jo hankittuna. Kuten toinen asunto Espanjasta yms… ;D

Kaikkea en osta

No takaisin kirjaan: ainoa asia, josta olen Grantin kanssa erimielinen, on hänen kantansa kontrollointiin. Pomona Grant on ilmeisen helvetillinen, sillä hän pyytää työntekijöiltään raportointia tuloksista useammankin kerran päivässä. Kova nuoruus ja toimiminen raadollisessa kiinteistöbisneksessä on varmasti jättänyt jälkensä. En silti lähde kiistämään metodin toimivuutta varsinkin kylmässä myyntityössä, jossa tulos korreloi vahvasti volyymin kanssa.

Myyntityössä tulos korreloi vahvasti volyymin kanssa.

Tietenkin maaleja syntyy mitä enemmän laukoo missä tahansa bisneksessä, mutta itse uskon tuloksen lisäksi myös muiden mittareiden tarpeellisuuteen. Ja tätäkin on pakko tarkentaa: eli tietenkin tulos on äärimmäisen tärkeä – pitkässä juoksussa jopa tärkein mittari. Tulos on yrityksen happi, ja ilman happea (lähes kaikki) elämä kuolee pois. Mutta tulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat sekä asiakastyytyväisyys ETTÄ työntekijöiden tyytyväisyys. Nämä kolme muodostavat pyhän kolminaisuuden:

Tyytyväiset tekijät > tyytyväiset asiakkaat > positiivinen tulos

Siksi en usko, että liian tiukka lieka on perusteltua toimivassa asiantuntijaorganisaatiossa. Tämä luonnollisesti edellyttää molemminpuolista luottamusta ja tahtoa tehdä hyvää, sekä “liian tiukka” sanan tarkkaa määrittelyä.

Summauksena suosittelen kirjaa sinulle, jos et halua keskinkertaisuutta elämässäsi ja olet valmis tekemään 110% töitä silloinkin, kun ei huvittaisi.

Everyone has a plan ’till they get punched in the mouth. Mike Tyson

Voit ostaa kirjan esimerkiksi tästä linkistä:

 

Share

Kuinka voit antaa palautteen rakentavasti?

”Toi on kyllä ihan paska.”

Valitettavasti yllä oleva lainaus on palautteen aloitus omasta keskenkasvuisesta suustani noin kymmenen vuoden takaa. Puolustuksekseni sanottakoon, että olen syntynyt Porin lähettyvillä ja asunut 22 ensimmäistä elinvuottani niillä nurkilla. Satakuntalainen tapani esittää palautetta ei tuolloin vielä ollut ohjelmoitu pois. Koin vilpittömästi, että suoralla puheella päästään heti asiaan ja näin hommat etenevät sukkelasti. En siis todellaan esittänyt asiaa kuten se pitäisi:

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Mikä vittu teitä porilaisia vaivaa?

Porispäi tapa puhua on aina ollut kauniisti laitettuna osastoa tyly. Syystä tai toisesta tämä ”tylytys” koetaan niilmai oikeaksi tavaksi. Ei mitään herroje liirumlaarumii, vaan töissä asiat asioina ja rakkaudentunnustukset sitten omalla ajalla. Toki minä kärjistän, se on mieleenpainuvan tarinankerronnan perusjuttuja. Eivät tietenkään kaikki porilaiset ole verbaalisesti invalideja – on siellä paljon muualtakin Suomesta muuttaneita.

No mutta takaisin tarinan alkuun. Ihminen, jota onnettoman huonolla palautteellani opastin, istui kanssani myöhemmin iltaa ja otti tapani ohjata puheeksi: ”Jukka, mulla kesti jonkin aikaa ymmärtää, että sä et ole kusipää. Sä vaan sanot asiat vähän liian tylysti. Ootko harkinnut, että voisit hiukan loiventaa ilmaisua?”

BOOM!

Silloin se iski. Tietoisuus siitä, että suora puhe ei ollut paras tapa antaa palautetta Etelä-Helsingissä. Olin toki jo epäillyt jotain tämän suuntaista, sillä helsinkiläisten tapa kommunikoida tuntui oudon mukavalta. Ihmiset olivat jotenkin – kuinka sen nyt sanoisi – kiltimpiä toisilleen? Tämä oli sekä pelottanut että kiehtonut minua, mutta en varsinaisesti ollut osannut laittaa sormea asian päälle.

Tämä yksi palautekeskustelu sai minut tietoiseksi omasta nykyiseen ympäristööni epäsopivasta ohjelmoinnista ja päätin siltä istumalta pyrkiä parantamaan tapani. En suinkaan väitä, että olisin oppinut kerrasta, mutta muutoksen siemen oli kylvetty ja karkeuteni laimeni pikku hiljaa.

“Prosessin tehtävä on ohittaa ihmisluonto” Jari Sarasvuo

Olen luonnostani ihmisiä hämmentävä yhdistelmä luovuutta ja prosessidiggaria. Jälkimmäisen ominaisuuteni johdosta olen kehittänyt itselleni lukuisia tapoja kaitsea luovaa hedonistia sisälläni.  Niinpä tässä kontekstissa kehitin palauteprosessin, joka meni suurin piirtein näin:

  1. Määrittele työn tavoitetaso.
  2. Kysy kuulumiset ”miten menee, miltä tuntuu, miltä vaikuttaa”
  3. Kysy mitä tässä työvaiheessa tulee arvioida ja mitä ei (kaikki tietävät että keskeneräistä työtä ei saa tuomita)
  4. Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta tekijän kanssa
  5. Jos kokemukset poikkeavat, perustele mielipiteesi. ”Musta tuntuu” ei ole validi peruste, ei vaikka olisi millainen sulka hatussa.
  6. Pyri kertomaan kuinka kokemusta voisi parantaa, jotta se olisi toimivampi. Toisen pienenkin työn dumaaminen vailla perusteita on äärimmäisen huonoa palautetta.
  7. Älä pelkää muuttaa mielipidettäsi, jos toisen argumentaatio on parempi. Älä koskaan tee asiakastöitä egon avulla. Taide on asia erikseen.
  8. Toista prosessi riittävän usein. Varsinkin tuntemattomamman / junioritason tekijän kanssa parempi liian usein kuin harvoin. Kunnes yhteinen historia toisin todistaa, ei kommunikaatiota voi olla liikaa.
  9. Älä silti mikromanageroi, vaan luota tekijän ammattitaitoon. Mikromanagerointi tekee ihmisistä aloitekyvyttömiä ja vastuuta pelkääviä.
  10. Mikäli tekijä ei koe dialogia mielekkääksi, perustele miksi se on välttämätöntä ja hienotunteisesti vaadi omiin vastuisiisi vedoten, että kommunikaatiota on tapahduttava.
  11. Myöhemmällä iällä opin vielä, että älä poikkea prosessista. Jos et itse ehdi johtaa, valtuuta joku muu ohjaamaan. Tekijä on lähes aina liian lähellä tuotostaan, eikä kykene muistamaan isoa kuvaa. Tämä on myös oma kokemukseni sekä suunnittelijana että tekijänä. Ja tällaista palautetta olen myös saanut tekijöiltä itseltään.

Jos sitten syystä tai toisesta prosessia ei ole mahdollista kokonaisuudessaan noudattaa, tulee se tehdä riskeistä tietoisena.

Pienenä sivuhuomiona haluan mainita, että porilaisten lisäksi on olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka eivät halua käyttää aikaa small talkkiin ja muuhun loiventeluun. Tärkeintä heille on kehitys ja tehokkuus, eikä heitä kiinnosta miltä palaute tuntuu. He myös kertovat melko pian, että ”anna palaute suoraan, kiitos.” – kokemuksesta voin myös sanoa, että prosessin rikkominen on yllättävän hankalaa, kun se on muuttunut automaatioksi.

Tiivistettynä

Todellisuudessa edellä esitetty palauteprosessi ei tietenkään ollut noin monimutkainen, eikä sitä edes kannata noin monimutkaisena yrittää muistaa. Homma menee yksinkertaisuudessaan about näin kuten alussa jo esitin:

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Tämäkään ei luonnollisesti ole absoluutti, vaan lokeroiden sisältö ja määrä riippuu tehtävästä, ihmisistä ja organisaatiomallista. /disclaimer

Mitä sitten tapahtui satakuntalaisuudelleni?

Kuten mainitsin, tulin ohjelmoineeni itseni uudelleen melko tehokkaasti. Paluu entiseen olisi vähän sama, kuin yrittäisi palata vanhaan käyttöjärjestelmään kun uusi on jo asennettu. Uskonkin, että karman käsi on pitkä enkä halua tulevalle minälleni paskaa niskaan. Pikemminkin pyrin hyvittämään parhaan taitoni mukaan mahdollista pahaa karmaani, toimimalla aina oikein kun mahdollista. Mutta aina teoria ei kohtaa käytäntöä, vähän samalla tapaa kuin porilaisella taparikollisella…

Ja jos muistat palautteen annosta yhden asian, muista tämä

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Share

Miksi tubetus ei vielä ole lyönyt läpi b2b-markkinoinnissa?

Kauppalehden artikkeli tubettamisen kasvusta isoksi bisneksi on herättänyt keskustelua eri sosiaalisissa medioissa.

Keskustelujen keskiössä on ollut pohdinta, että kuinka myös b2b-puolen videomarkkinointi saataisi lentoon? Tätä pohti mm. Jenna Perus oheisella twiitillä, jonka innoittamana tätä näkemystäni nyt naputtelenkin:

Käytän ongelman ratkaisussa eilen blogissani esittelemääni Mentaalilarppausta, tutustu siihen linkistä, jos metodi kiinnostaa tarkemmin.

ONGELMA

Fakta on, että tällä hetkellä taso Suomessa on kovin vaatimatonta ja kokemuksesta tiedän, että vika ei ole hyvien ideoiden puutteessa – vaan siinä, että ideat eivät oikeutetusti mene läpi.

Ruotsissa homma on tajuttu jo vuosia sitten, kuten ne aina tajuavat hyvät jutut ajoissa. Katso tämä erityisen tarkkaan – tämä näet on myös ratkaisu ongelmaan.

Ja nykyäänkin länsinaapurissa vedetään isoilla panoksilla – auttaa tietenkin, että tuote kiinnostava, kunnossa ja markkina globaali.

Kiitos Joona Haataiselle vinkistä!

TUNNUSTUS

Mutta miksi näin on? Vika ei ole asiakkaassa. Eikä mainos/viestintätoimistossa. Eikä tuotantoyhtiössä, joka yhä useammin on myös suunnitteleva porras ja päinvastoin. Suunnittelun ja tuotannon fuusioituminen on alalla digitalisaation myötä tapahtunutta distruptiota, mutta siitä lisää joskus toiste.

Todellinen ongelma on siinä, että intohimoisia ja mainostajalle mielenkiintoisia b2b-vlogaajia, tubettajia ja sisällöntuottajia ei ole. Ja toimistoilla ei ole mediaa mitä myydä asiakkaille. Ei ole kontakteja millä perustella aukottomasti, että tämä tuottaa liidejä ja sitä kautta kauppaa.

”Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että brändiviesti menee läpi ja että valitussa ympäristössä on turvallista toimia”, Haatainen sanoo.

Juuri kenelläkään ei ole halua, kykyä tai mahdollisuutta kertoa, että mikä tulee yhden kontaktin hinnaksi. Asiakkaalle ei yleisellä tasolla voi luvata, että ROI on kohdallaan.

Kuluttajapuolella tilanne on ihan toinen. Tunnetut tubettajat ovat markkinaamme nähden isoja medioita ja yhteistyö on siksi varsinkin perusteltua, mikäli tuote tai palvelu ländää kohderyhmään. Itsekin olen ollut osallisena useammakin hyvässä menestystarinassa, ja uskon, että b2c-puolellakin homma on vasta uuden opettelua ja aluillaan.

RATKAISU

Ihmisten on aika laittaa itsensä peliin. Tarvitaan rohkeita keulakuvia yrityksistä kertomaan tunteen palolla yrityksen arvoista, missiosta ja visiosta – tuotteiden ja palveluiden maailmaa mullistavista mahdollisuuksista. Tarvitaan lisää Jennoja, Jareja ja Villejä – jokainen näistä myy asiantuntijapalveluita persoonallaan! Karismaattisia lähettiläitä, jotka eivät pelkää kameraa ja rakkaus lajiin kohottaa katsojat hurmokseen, joka saa haluamaan olla osa voittavaa joukkuetta. Prosessi on kuin Rockyn valmistautuminen otteluun. Muistat ehkä sen kohtauksen: Eye of the Tiger soi jne. – Nyt tarvitaan tätä samaa asennetta:

Totuus on, että ratkaisu Suomessa ei tule ulkoa vielä toviin. Se tulee sisältä, ja se tarkoittaa, että nyt vielä markkinassa on tilaa. NYT on oikea aika iskeä – tehdä sinusta organisaatiosi tähti. Vielä on tilaa. Hedelmä odottaa ottajaansa (ja kyllä agentit sulle sitten soittelee kun setti on kunnossa, ties vaikka olisit Suomen ensimmäinen kova b2b-tubettaja!).

Ratkaisu on siis peilissä. Sieltä katsoo takaisin voittaja, jos vain annat sille luvan.

Ja jos tarvitset tarvitset apua treenissä oman elämäsi Rockyksi, niin pistä rimpauttaen +358456734942 / Jukka

Ps. se on hyvä tiedostaa, että keskimäärin ottaa 2-3 vuotta, että sisältömarkkinointi alkaa kantaa hedelmää – ja sinä aikana ei saa laatu eikä määrä dropata. Ts. ilmaisia lounaita ei ole tarjolla tälläkään saralla. Mutta oikella strategialla ja kumppaneilla mahdollisuudet ovat huikeat.

Share

Mentaalilarppaus eli työkaluni ongelmien ratkaisuun ja henkilökohtaiseen kasvuun

Ihmisen ja organisaation arki on usein ongelmasta toiseen siirtymistä. Monesti nuo ongelmat vaikuttavat suurilta - joskus jopa ylitsepääsemättömiltä. Tämä on kuitenkin usein vain harha, ainakin jos on kykyä itsereflektioon, heittäytymiseen ja ennen kaikkea jos on halua kehittyä. 

Esittelen seuraavassa yksinkertaistetusti itse käyttämäni ja hyväksi havainneeni "Mentaalilarppaus" tekniikan esim. henkilökohtaisen kasvun toteuttamiseen.

Alussa on ONGELMA

On hassua, mutta tavallista, että ihmiset ovat tietoisia omasta tai yrityksensä ongelmasta, vaan eivät tee sille mitään. Tyypillinen ongelma yrityksessä voisi olla esimerkiksi se, että tuote on kunnossa, mutta myynti ei vedä. Hiipuvaa kassavirtaa ihmetellään kädet taskuissa ja päivitellään huonoa suhdannetta, syytetään ulkomaisia halpuuttajia tai muuta paskaa.

Myyntiongelmista Grant Cardone kirjoittaa kirjassaan If You’re Not First, You’re Last: Sales Strategies to Dominate Your Market and Beat Your Competition

Taloudellinen kärsimys johtuu siitä, että ihmiset eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon ja esittelemään itseään, palvelujaan tai tuotteitaan riittävän suurelle joukolle. (Oma käännökseni)

Vaikka Grant puhuukin edellä vain myynnistä, nostin tämän esimerkiksi, sillä kyse on lopulta kaikesta vuorovaikutuksesta ihmisten kesken – koska ihan kaikki päämäärähakuinen toiminta ihmisten välillä on myyntiä. Ihan kaikki, niin töissä, kotona kuin vapaa-ajallakin.

Vaikuttaminen on myyntiä ihmisille. Myynti on ihmisiin vaikuttamista.

Sitten tulee aika TUNNUSTUSTAA FAKTAT

Mielestäni asia on juuri kuten Granttia siteerasin. Syystä (1) ja toisesta (2) varsinkin meillä suomalaisilla on taipumusta piilotella erinomaisuuttamme, oli kyse sitten myynnistä ja markkinoinnista, vaikuttamisesta tai johtamisesta. Lyhyesti avattuna kansalliset syymme ovat:

  1. Suomalaiset ovat pääosin perimältään ugrilaisia – varsinkin idästä polveavat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olemme syrjäänvetäytyviä ja ujoja. Toisaalta positiivisia ominaisuuksia ovat periksiantamattomuus ja tunnollisuus. Lähde: Petri Parviainen, Myyntipsykologia, 2013
  2. Kaupankäyntihistoriamme on vaatimaton, eikä meille ole syntynyt siitä vielä positiivista kulttuuriperintöä. Poikkeuksena tästä ovat suomenruotsalaiset suvut. Mitä näitä nyt on; Hartwall, Rettig, Paulig, Fazer muun muassa. Knoppitietona jaettakoon, että vielä 1900-luvun alkupuolella myyntikirjallisuutemme käsitteli mm. henkilökohtaista hygienian hoitoa, pukeutumista ja tapakoulutusta, kun taas ulkomailla puhuttiin asiakkaille tuotetusta lisäarvosta… Lähde: Petri Parviainen, Myyntipsykologia, 2013

Yllättävää ehkä, mutta tämä perimällinen fakta on usein juurisyynä esim. asiantuntijaorganisaation myyntiongelmien taustalla. Ja yllättävää kyllä, siitä tietoiseksi tuleminen saatta olla vastaus ongelmiin seuraavan työkalun kanssa:

RATKAISUNI – MENTAALILARPPAUS

Uskon, että ongelman selättäminen lähtee ongelman tunnustamisesta – ja kyvystä irtautua omalle persoonallisuudelle helposta tavasta toimia. Tätä työtä teen toki myös itseni kanssa, sillä olen varustettu melko hyvällä tunneälyllä ja herkkyydellä. Tästä herkkyydestä ja empatiasta on valtavasti hyötyä ihmisten kanssa,  mutta kolikon kääntöpuolena se saattaa joskus aiheuttaa taipumusta vältellä konflikteja. Asia ei kuitenkaan ole ongelma, sillä koska olen tietoinen tästä piirteestäni, kykenen tarvittaessa laittamaan “kovanahkaisen” viitan päälleni. Ajattelenkin, että erilaiset ei-luontaiset taidot joita johtamisessa ja myynnissä tarvitsen, ovat varusteita. Miekkoja, kilpiä, viittoja jne. Nämä varusteet sitten visualisoin itselleni kun tiedostan jonkin taidon tarpeen.

Lyhyesti: Mentaalilarppaus toimii hieman kuten hyppäisi improteatteriesitykseen omana itsenään ja asetetulla päämäärällä.

Mikäli viitat, miekat ja kilvet kuulostavat liian nörttimäiseltä mielikuvitukselta, voit miettiä myös itseäsi käyttöjärjestelmänä tai applikaationa, johon vain lisäät uusia ominaisuuksia päivityksien muodossa. Tai vaikkapa autona johon ostat spoilerin, jos se saa sinut tuntemaan itsesi uskottavaksi. Ihan miten vain, kunhan muistat VISUALISOIDA ominaisuudet joita haluat kehittää ja lisätä itsellesi. Visualisointi ja riittävän usea harjoittelu ovat kokemukseni mukaan ratkaisevat tekijät tekniikan toimivuudessa.

KERTAUKSENA

Yksinkertaisuudessaan itsensä / organisaation kehittämisen prosessi mentaalilarppaamalla on siis seuraava:

  1. Määritellään / löydetään ongelma
  2. Tunnustetaan mistä ongelma johtuu
  3. Mietitään, että kuinka ongelmaa ei olisi, ja aletaan kehittämään “varusteita” – jotka poistaisivat ongelman. (Strategia ja taktiikka sen toteuttamiseksi.)

Ei muuta kuin kokeilemaan!

Niin ja sen Grant Cardonen myyntikirjan voit tilata vaikka tästä:

Share

Somessa ei pärjää panttaamalla

7 supertärkeää perusjuttua tarinankerronnasta sosiaalisessa mediassa:

  1. Otsikko / eka ruutu / sekunti ratkaisee pelin – peli on raakaa ja vain antamalla kaiken heti, saat ehkä mahdollisuuden todistaa olevasi merkityksellinen. ELI kerro välittömästi mistä on kyse ja mitä sillä hyötyy.
  2. Toisto tehostaa. Ts. vielä kerran: mene heti asiaan (Sorry Aristoteles, inverted pyramid rulez).
  3. Tylsyys = takavalot. Pidä kaasu pohjassa koko matkan. Yllätä, ole aito, kerro siitä mistä kohderyhmäsi on kiinnostunut, mutta ei vain vielä tiedä sitä! Ja kerro asia mieluummin useammassa pienessä erässä, kuin yhdessä eeppisessä rutistuksessa. Minuutti on nykyihmiselle jo pitkä aika.
  4. Samaista päähenkilöön (ihmisen aivoissa on peilisoluja, jotka saavat yleisön kokemaan tarinan PH:n kautta. Näin kokemuksesta tulee henkilökohtainen.)
  5. Vedä tunteella: tunteet jäävät faktoja paremmin muistiin ja karkeasti yksinkertaistettuna: tunteminen vapauttaa dopamiinia > siitä seuraa mielihyvää. (Protip: musiikilla viimeistelet fiiliksen. Harmillista vain, että esim. n.85% FB-videoista katsotaan ilman ääniä.)
  6. Vähän voi lopuksi livauttaa joukkoon nohevia faktoja, että myös se nuiva ratiopuoli saa täyttymyksensä (kts. Data kohtien neljä ja viisi sulkeista).
  7. Kertaus on opintojen äiti – palataan lopuksi alkuun ja toistetaan pihvi.

Tarinankerronnasta laajemmin kiinnostuneita suosittelen lukemaan Juhana Torkin "Tarinan valta" - kyseinen teos on must jokaiselle johtamisesta ja vaikutammisesta kiinnostuneelle.
Share

Vinkkejä johtajuuden kehittämiseen

Edellisessä kirjoituksessani tiivistin seuraavasti: hyvän johtajuuden lähtökohtana on aina miettiä, että kuinka organisaatio tekijöineen voisi loistaa ja menestyä parhaalla mahdollisella tavalla.

“Kyse ei ole koskaan minusta, kyse on aina sinusta!”

On toki tervettä tiedostaa, että muutos perinteisestä “turpa kiinni ja ole kiitollinen työstäsi” firmasta huippumenestyväksi organisaatioksi ei käy yhdessä yössä. Pahimmillaan luottamusta on suolattu vuosia tai jopa kymmeniä, eikä silloin voida olettaa luottamuksen palaavan muutamalla juhlapuheella tai julistuksella.

Tälläisissä tapauksissa voi viedä todella pitkään, että luottamus palautuu. Mikäli tilanne on näin paha, kannattaa muistaa, että anteeksianto alkaa totuuden tunnustamisesta. Sillä niin kauan kuin asioiden todellista tilaa ja tehtyjä virheitä ei tunnusteta, odottaa henkilöstö vain paluuta entiseen paskaan. Tämä vaatii suurta viisautta ja egottomuutta johdolta, mutta mikäli tähän ei olla valmiita, on oikeastaan ihan turha edes haaveilla luottamuksesta ilman johdon tai henkilökunnan vaihtoa.

Anteeksianto alkaa totuuden tunnustamisesta.

Kuuntele, arvosta ja kiitä

Mikäli tilanne ei kuitenkaan ole noin paha, on paljon tehtävissä melko helposti. Inspirointi ja hyvä johtaminen kun ei vaadi mahdottomia. Jo pelkästään kuuntelemalla pääset pitkälle. Todella pitkälle. Ihmiset haluavat puhua itsestään, he haluavat että heitä ymmärretään ja arvostetaan yhteisössä. Se on supersosiaaliselle lajillemme ihan uskomattoman vahva perustarve: olla tärkeä ja hyväksytty. Haluamme olla tärkeitä ja hyväksyttyjä. Ihan jokainen.

Haluamme olla tärkeitä ja hyväksyttyjä.

Muita käytännön vinkkejä saada työntekijät tuntemaan arvostusta ovat esimerkiksi:

  • kommunikoi ja auta ymmärtämään yrityksen merkitys ja tarkoitus, suunta, missä pelataan ja millä suunnitelmalla voitetaan
  • arvosta yhteisösi työtä ja kiitä siitä! et voi koskaan olla liian kiitollinen, mutta muista:
  • ole silti rehellinen ja
  • pidä lupauksesi.
  • kommunikaatiossa käytä voimaannuttavia tarinoita esimerkkeinä – ihmiset muistavat tarinoiden herättämät tunteet. Älä käytä kieltä, jota yleisö ei hallitse: muista, kyse ei ole koskaan sinusta ja sinun asiantuntijuutesi osoittamisesta, vaan yhteisön edusta. Yksilöt voittavat yksittäisiä kisoja, joukkueet mestaruuksia.
  • osoita välittäväsi yrityksen arvoista ja merkityksestä (mikäli et koe näin, pyri kehittämään yritystä parempaan suuntaan, tai jos se ei ole mahdollista; vaihda firmaa.)

Lisää vinkkejä voit lukea vanhemmasta kirjoituksestani: http://jukkaniittymaa.com/2017/03/01/credit-how-to-make-the-change/

Käsittelin maaliskuisessa blogauksessani lähinnä muutoksen tekemistä, mutta CREDIT toimii loistavasti myös ohjenuorana luottamuksen lisäämiseen työyhteisössä.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

Muista seurata kehitystä

Uskon, että pystyt tekemään organisaatiossasi pieniä ihmeitä – kunhan vain noudatat huolellisesti edellä esitettyjä vinkkejä. Ja jos mahdollista, teetä kysely tiimisi/organisaatiosi fiiliksistä. Pidä kysely aidosti anonyyminä ja niin tiiviinä kuin mahdollista. Lyhimmillään voit kysyä esimerkiksi näin:

  1. Vaihtaisitko työpaikkaa mahdollisuuden tullen? Kyllä / En
  2. Miksi vaihtaisin / en vaihtaisi.

Voit tietenkin käyttää ulkopuolista konsulttia (tarvittaessa ota yhteys ja annan sinulle hyvän kontaktin), tai sitten teettää tai tee oma kysely esimerkiksi https://fi.surveymonkey.com/ ohjelmalla. Sen käyttö on verrattain helppoa ja yleensä suurimmaksi haasteeksi tuleekin saada ihmiset vastaamaan kyselyyn – siksi suosisin ainakin aluksi mahdollisimman lyhyttä kyselyä. Suppea tulos on parempi kuin ei ollenkaan tulosta. Mikäli mahdollista ja haluat vastauksia laajempaan kyselyyn, kannattaa harkita motivoivan porkkanan asettamista vastaajille.

Kun lopulta saat selville lähtötilanteen ja seuraat kehitystä tulevilla laajennetuilla kyselyillä, pysyt itse motivoituneena ja myös kärryillä siitä, että miten organisaation fiilis kehittyy. Muista pitää alkuperäiset kysymykset osana laajennettuja kyselyjä, näin säilytät seurannan. Ja kun taloudelliset tulokset alkavat kohentua työtyytyväisyyden perässä, on johtajankin yleensä helpompi hengittää.

Muistathan myös, että voit seurata omaa kehitystäsi täyttämällä edellisessä kirjoituksessa jakamaani excel-pohjaa johtajuuden itsearviointia varten: EBL_johtajuuden_itsearviointi-v1_2017

Kirjoitukseen kulunut aika: noin 3 tuntia
Kirjoituksen lähteenä ja inspiraationa: People With Purpose, Kevin Murray

Share